perjantai 7. maaliskuuta 2014

"She gave u a flower, the one that God gave her"

Pahoittelen näitä Aerosmith-lyriikoista tulevia otsikoita.

Miloun hääblogissa on joskus taannoin ollut postaus rintakoruista tehdyistä hääkimpuista, josta sitten sain itsekkin idean, että minäpä väkerrän tuollaisen itselleni.

Tilasin itselleni viime kesänä kahvipöytään kukka-astelman, ok, se oli korkea ja todella hieno, mutta se maksoi 50€, samoin mummon hautajaiskukat viime syksynä maksoivat 80€. Kukat ovat siis kalliita, vaikka ymmärrän kyllä, kun ammattilainen tekee asetelmat, että se maksaa. 
Mutta tuntuu vain niin turhalta laittaa satasia rahaa kukkiin, kun ne nuupahtavat seuraavaksi päiväksi ja kukaan ei niitä oikeasti muista. Ruoka/kahvipöytään meille varmaan tulee kukka-asetelma, mutta muuten taidan skipata koko kukat.

Vai mitä sanotte näistä, minusta nämä ovat hienoja!

dparkphotography.com

etsy.com

etsy.com

hamptonroadsmag.com

moistyling.blogspot.com
Tästä johtuen olen nyt ruvennut metsästämään rintakoruja kirppareilta. Harmikseni vain tarjonta on ainakin paikallisilla kirppiksillä ollut vähän huonoa. Edellisviikonloppuna löysin yhden korun! Siitä on lukko vähän löysä, mutta eipä sitä edes tarvita, köyhdyin euron.


Sitten eräs ilta sitten tajusin, että onhan mulla rintakoruja itselläkin jo muutamia. Ei muuta kuin vessan kaappeja ja vanhoja korurasioita komppaamaan.

Paikalla, jossa asumme, oli ennen isäni kotitalo ja sen talon ullakolta ja lipastojen laatikoista minä pikkutyttönä pengoin vanhoja vaatteita, hattuja ja koruja leluikseni ja osa näistä koruista on säilynyt näihin päiviin asti. Ison rintaneulan, jossa on sininen kivi keskellä, tiedän kuuluneen mummolleni. Ankalle täytyy liimata tuo siipi takaisin, siitä on sarana pettänyt. Oikeanpuoleinen, jossa on sininen kivi, siitä puuttuu toinen kivi, joka oli muistaakseni valkoinen / pinkki. Voi olla, että sekin jostain löytyy. ;) Pitkä neula on ilmeisesti hattu/hiusneula, mutta kimppuun sekin pääsee.
Tuosta pyöreästä en tiedä, mitä merkki mahtaa tarkoittaa? Voi olla että se on ollut mummoni/pappani. Edit. Internetin ihmeellinen maailma kertoi merkin olevan Marttamerkki. Tätä merkkiä on jaettu marttaneuvojille ja konsulteille, eli ilmeisesti mummoni peruja tämäkin. On vain kuvassa väärinpäin.


Sitten löysin myös ketjuja, mustahopea kaulakoru ei kyllä mene enää kenenkään kaulaan, siinä kun ei ole lukkoa. Lapsena sen sai vielä kaulaansa pujotettua, mutta ei enää. Amulettikoru on jo joskus ennen vanhaan tuunattu malli, tuo Stockholm-amuletti ei selvästikkään kuulu siihen. Minulla on ihan varmasti jossain tuollainen toinenkin, mutta kultainen, täytyypä etsiä. Kallo+dollarinmerkki ovat uusi juttu, mutta pääsevät kimppuun nekin.
Olenkin aina ihmetellyt miksi olen näitä säästänyt, mutta nyt tiedän.
Siinä onkin sitten tekeminen, kun rupean näitä siihen kimppuun sommittelemaan. :)

Saattaa olla, että kimppuun tulee myös kahvipussiruusuja, ne voi värjätä mustaksi! Kangaskukatkin ovat varteenotettava vaihtoehto, äitini osaisi varmaan tehdä sellaisia. Heittokimppu tehdään paperiruusuista/virkatuista kukista. Se voisi olla koruista tehtynä vähän vaarallinen, kun kolahtaisi jotain tulevaa morsianta otsaan...

Jaahas, menen postilaatikolle kärkkymään, jos vaikka postipoika olisi tuonut jo sen paketin, jota tässä odottelen...

3 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että teet itse kimppusi ja vielä koruista! En malta odottaa, miltä valmis kimppu näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en malta odottaa, että miltä se sitten näyttää.
      Nimimerkillä: käsityötuntinsa puu- ja metallitöissä suorittanut :)

      Poista
    2. Heh :D Hyvä siitä tulee, usko pois! :)

      Poista

Sano nyt sinäkin jotain.