Koska ulkona on niin valtavan ihanan helmikuinen päivä, eli vesisadetta ja kuraa, niin on hyvä tekosyy istua vähän päivittämään blogia. :)
Ensiksi haluaisin kiittää Suomen jääkiekkomaajoukkuetta eilisestä upeasta pelistä ja olympiapronssista. KIITOS!
Takaisin aiheeseen.
Viimeksi sivusin vähän Tampereen häämessuja. Otin sieltä muutaman kuvankin ja nyt sain ne ladattua koneelle! Wau, ei mennyt, kuin kaksi viikkoa.
Hääkakkuihin palaan myöhemmin, mutta yhden hienon hääkakun bongasin sen kaiken pastellin ja supervalkoisen keskeltä.
Siellä se kurkisteli, suloinen pääkallokakku. Saisiko mustilla ruusuilla ja isompana kiitos?
Hääpukuja oli myös valtavasti esillä, mutta ei montakaan sellaista, jonka voisin kuvitella laittavani päälleni.
Huomasin, että makuni eroaa myös todella paljon tulevan kälyni mausta, hän kun katseli pukuja, joissa oli hihat ja paljon pitsiä. Minä taas etsin flamenco-helmaa ja olkaimia ei tarvitse olla.
Nämä kaksi, täysin erillaista pukua, olivat esillä heti aulassa ja niistä sitten otin kuvat, joku niissä molemmissa viehätti.
Helma on jotenkin kiva ja varsinkin tuo takaosan laahus. Mutta tuo merenneito-malli... En tiedä onko se minun tai oikeastaan kroppani mallin juttu. Lantioni ympärysmitta kun ei häviä senttiäkään J.Lo:lle, joten ei välttämättä se mairittelevin malli. Yläosan pienet pitsihihat ovat oikeastaan aika kivat. Puvun taakse en tietenkään vaivautunut menemään, että olisin selkäosan nähnyt.
Tässä mustassa on jotain kivaa, ehkä tuo 20-luvun henki. Voisin jättää hiukset lyhyeksi ja laittaa vaan tuollaisen pannan päähän ja mustat helmet kaulaan. Ehdotin jo sulhaselleni, että otamme häiden teemaksi gangsteri-häät, mutta idea ei saanut kovin suurta kannatusta. Höh.
Ehkä näistä kumpikaan ei loppujen lopuksi ole malliltaan minua varten, kun tarvitsisi päästä tanssimaan. Kyllä se A-linjainen taitaa olla se minun mallini kuitenkin. No, onneksi ei vielä tarvitse päättää.
Kävin pari viikkoa sitten myös pitkästä aikaa kampaajalla. Minulla on ollut yli puolet elämästäni lyhyet hiukset ja muutamana viime kesänä olen suosinut tuota "ajetaan sivut kaljuksi"-mallia. On kuulkaa todella viileä ja shampoota kuluu vähän. Nyt elokuusta asti reuhkani on ollut villi ja vapaa, suunnittelin, että kasvatan oman värin näkyviin. Se oma väri vaan on näin talvella niin tumma, joten kevennettiin vähän raidoilla. Lisäksi toinen sivu leikattiin jo lyhyeksi, mutta ei ajettu vielä kaljuksi. Nyt toivon, että tuo toinen puoli kasvaisi nopeasti sen verran pitkäksi, että saisin sen letille, ei olisi koko ajan tiellä. Tiedän kyllä, että joudumme hakemaan kampaukseen pituutta lisäkkeillä, mutta ei se haittaa, pääasia, että kampauksesta tulee hieno.
Palaan tähän hiusasiaan joskus myöhemmin, mikäli löydän internetin syövereistä yhtäkään kuvaa, edes sinne päin. Epäilen vahvasti, ettei ainakaan yhdelläkään morsmaikulla ole ollut sellaista kampausta, kuin minä tärkeänä päivänäni haluan...
Taidan valmistella teille vähän hääkakkupostausta ja jos sitten vaikka kaivautui ulos, kun siellä ei edes sada räntää juuri nyt!
Ai kauhia, kun blogi nyt on päässyt ihan vallan jäämään unohduksiin...
Viikolla ei oikein ehdi, kun töiden jälkeen olen käynyt salilla/hoitanut hevosia ja kerran viikossa on flamenco. Viikonloput menee luonnollisesti harrastuksissa / töissä, oli taas pakko aloittaa viikonlopputyöt, että saa rahaa säästöön = kalliit häät tiedossa. :)
Edellisviikonloppuna kävimme Tampereen häämessuilla.
No oli aika pliisut.
Helvetisti ihmisiä, joka paikassa pinkkiä, hörhelöä ja kalliita juttuja.
En tiennyt, että mun pitäisi mennä hampaiden valkaisuun, ennen kuin menen naimisiin...?
Vieläkin harmittaa, kun en huomannut tiedustella minulle jonkun rasvaimu-esitteen käteen iskeneeltä rimpulalta, että näytänkö hänen mielestään lihavalta? Selasin tosiaan vasta kotona esitteitä, joita joka puolelta tyrkättiin.
Mutta sain jotain ajateltavaakin. Nimittäin sormus, vihkisormukseni.
En oikeastaan ole aikaisemmin edes ajatellut asiaa, en oikeastaan edes tiedä, että millaisen sormuksen haluaisin.
Ei ainakaan kultaa, eikä mitään kiviriviä, ehkä yksi kivi, jos sitäkään.
Meidän kihlat on mustat, molemmilla on samanlainen sileä sormus. Tai ei se ihan sileä ole, reunassa on pieni koristekuvio. Oheinen kuva on hyvin paljon sormessani olevan näköinen.
 |
| rebelcollection.fi |
Sormus on tungstenia. Joo, tosi tyttömäistä, tiedän.
Mutta eräs työkaverini kommentoi sormuksen nähtyään, että; "Se on ihan sun näköinen, jos sulla olis ollut kultainen, jossa timantteja, olisin kysynyt, että ootko nyt ihan tosissas."
Tungsten on maailman kovin alkuaine ja sormuksen pitäisi olla naarmuuntumaton, eikä se koskaan menetä kiiltoaan. "Se on sitten ihan niin kuin teidän kahden rakkaus." Sanoi eräs ystäväni.
Teen ruumiillista työtä ja harrastukseni ovat sitä luokkaa, ettei siellä silkkihansikkaat kädessä paljon hipsutella, joten materiaali on loistava valinta! Sormus nyt on ollut sormessa vasta 3kk, mutta ei siinä kyllä näy ainuttakaan käytön merkkiä. Voin siis lämpimästi suositella materiaalia kaikille oikeita töitä tekeville ihmisille. Kaiverrus näkyy vähän himmeästi, mutta kyllä se kaiverrettua saatiin. :)
Mutta se vihkisormus.
Kaikilla Kultajousen ym. ketjujen pisteillä oli sellainen parvi naisihmisiä hipelöimässä jotain kultarinkuloita, ettei ollut toivoakaan nähdä edes vilausta tarjonnasta. Pysähdyin katselemaan osastolle, jossa ei näkynyt ainuttakaan hysteeristä morsmaikkua, vitriinin sormuksia. Bongasin tietysti jonkun, jossa oli musta kivi. Sormukset olivat titaania, niissä oli kaiverruksia, kiviä ja ne olivat oikeasti tosi kauniita. Ystävällinen mies tuli juttelemaan kanssani ja mieteimme hetken, että millainen sormus sopisi kihlani kaveriksi.
Mielessäni alkoi itämään ajatus kapeasta, titaanisesta/valkokultaisesta sormuksesta, jossa olisi ehkä se yksi (musta/sininen) kivi.
Osasto oli Harri Nukarisen / Aito Helsingin osasto.
Kotona menin sitten katsomaan millaisia sormuksia heidän sivuillaan oli ja voi elämä sentään. Tuolta minä haluan sormukseni! Nukarisen lisäksi Aito Helsingissä työskentelee myös kolme muuta muotoilijaa ja kaikilla on todella hyvä maku korujen suhteen. Erityisesti ihastuin Heidin pääkallosormuksiin/koruihin, vaikka niillä nyt juuri ei ole mitään tekemistä vihkisormukseni kanssa... Ehkä.
Ohessa muutama sormus, jotka jäivät mielenpohjalle kummittelemaan.
Kaunis sininen kivi, sormus tosin on liian leveä ja siinä on liikaa kiviä, mutta kaunishan se on.
Mustia kiviä, ei ehkä noin paljon, mutta tässä sormuksen leveys on hyvä.
Tämä herätti mielenkiinnon, eikä mies = maksaja, tyrmännyt ajatusta ainakaan heti (ei tiedä hintaa). Kihlani menisi tuonne sisään. Omaan sormukseeni tulisi kuitenkin vain tuo iso kivi, ei miljoonaa pientä.
Sivuilla on oikeasti joka suunnittelijalla ihan mielettömän hienoja sormuksia ja muitakin koruja, harkitsen vakavasti, että sormeeni teetettäisiin juuri sellainen sormus, joka olisi kantajansa näköinen.
Onko kukaan käyttänyt kyseisen firman palveluja, kokemuksia?
Onko ketään muuta, joka ei ihan sitä perinteistä kultaista sormusta miljoonalla kivellä halua?
Päätin jo silloin, kun päätin, että menemme 2015 naimisiin, että meidän väriteemamme on musta, valkoinen, hopea ja turkoosi.
Musta on ykkösväri, mutta koska en halua hautajaistunnelmaa, otin kaveriksi valkoisen ja kevensin kahdella lempivärilläni. En voi sietää kullan väriä, siksi hopea. Turkoosi on vähän hailuva, en tarkoita sellaista minttuun taittavaa turkoosia, vaan ehkä sellainen enemmän siniseen menevä. Olen nimittäin huomannut, että aika montaa väriä myydään turkoosina..
Olen miettinyt jo pöytien koristelua; mustaa kaitaliinaa valkoisella liinalla tai sitten musta liina ja turkoosi kaitaliina. Servetit mustat tai turkoosit, riippuu muista väreistä. Hääkakku mustana. Hääpukuun jotain mustaa.
Mustaa, mustaa, mustaa ja pari pääkalloa. Tulee varmasti viehkeät häät. :)
Ongelmana on, ettei mustia kukkia tahdo saada, kuin värjättynä.
Ajattelin jo, että skippaan koko kukat. Miksi laittaa rahaa niihin ihan hitosti? Kuka niitä oikeasti katselee? Muistaako kukaan hiljattain häissä ollut, että millaiset kukka-asetelmat pöydissä oli? No en minäkään.
Karkkibuffaan mustien ja valkoisten karkkien löytäminen ei ole ongelma, mutta turkoosit voivat olla vähän kiven alla...
Tämä on ahdistavaa aikaa. Kun tietää, että mitä haluaa ja koska. Tai ainakin luulee tietävänsä mitä haluaa. Eikä vielä voi tehdä mitään. En viitsi ruveta askartelemaan pöytiin tulevia "ohjelmalehtisiä" vielä, jos vaikka päätänkin painattaa ne. Kutsuja ei kannata vielä painattaa. Karkkibuffan pusseja voisi ehkä ruveta tuunaamaan, mutta kun päivää ei ole lyöty lukkoon. Aargh!
Olen sentään jotain tehnyt häihini liittyen: käynyt salilla. Eilen vedin kahdeksan leukaa putkeen kuminauhalla avustettuna. Kahdeksan!
Joo, olen ulkonäkökeskeinen, enkä aijo mennä lihavana naimisiin, joten aloitin salilla ravaamisen jo joulukuussa ja nyt olen siivonnut syömisiäni. En nipota, katson vain mitä suuhuni laitan, on niin paljon parempi olokin, kun ei ole sitä hiilaripöhöä. Kiristelen sitten vielä ennen häitä.
Viikon päästä olisi tarkoitus mennä Tampereen häämessuille hakemaan ideoita. Täytyy muistaa ottaa kamera mukaan, niin saan kuvia tänne ja omaan idea-arkistooni. Yritän palailla ennen niitä tunnelmia muutamalla postauksella, ainakin hääkakkua olen mennä viikolla pohdiskellut.
Tämän postauksen kuvat pixabay.com
