Hyvää Uutta Vuotta!

Kuluva vuosi alkaa olla onnellisesti pulkassa.
Kaikenlaista tapahtui, mutta ei mitään maata mullistavaa.

Vuoden kohokohta oli ehdottomasti toukokuun Aerosmith-konsertti!

Lisäksi mieleen jäi ponin pärjääminen näyttelyissä, erityisesti Loimaan luokkavoitto ja BIS-kehään pääseminen. Sitten on tietenkin vielä meidän uusi perheenjäsen, Bamse. :)
Matkustelemaan en päässyt, paitsi Ahvenanmaalla tuli käytyä ja oli se kesäinen työporukan kanssa tehty reissu Ukko-Pekallakin kiva.
Ponin + meidän kutsukorttikuvaukset olivat myös kivat ja kuvat ihania.  

Niin ja tämä blogi näki päivänvalon alkuvuodesta, sen myötä on myös koettu ikimuistoisia hetkiä. :)

Mutta ensi vuosi... Olen odottanut sitä koko syksyn. En niinkään välitä vuoden vaihtumisesta, raketeista, enkä perunasalaatista, mutta ensi vuosi kokonaisuudessaan tulee olemaan MAHTAVA!

 

Ensi vuonna minusta tulee rouva, siihen on tosin vielä aikaa (seitsemän kuukautta ja viisitoista päivää), mutta tulee kumminkin.
Sitä ennen on vielä kaikki kivat hääjärjestelyt, tyttöjen kanssa vietetyt askarteluillat, musiikin päätäminen ja hääpuvun sovittaminen moneen kertaan.
Lisäksi pitäisi aloittaa morsiusdietti ihan tosissaan ja kiristellä hampaita, kun ei voi vetää suklaalevyä illassa, jos mielii pukunsa laskeutuvan lantion kohdalta nätisti...

Odotan innolla myös tulevia häämessuja ja lisäksi keikkojakin on ensi vuodelle muutamat tiedossa.
Niin ja työkaverin kanssa mennään viettämään pariskuntailtaa Sami Hedbergin ja ruuan merkeissä huhtikuussa.
Tallinnan reissuakin varmaan pukkaa kesällä viinarallin takia ja toivottavasti muutamat poninäyttelytkin ehtisi kiertää kesän aikana.

Lisäksi rakas mieheni pääsee lähemmäs miehen ikää, hän täyttää muutaman kuukauden kuluttua 40v.
Muitakin juhlia on tiedossa, molemmat kaasoni täyttävät pyöreitä, eli 25v. niin kuin minäkin joka vuosi. :)

Mitä kaikkea muuta? Mistä sitä voi tietää?
Toivottavasti vuosi 2015 tulee olemaan armollinen, meille kaikille.
Toivottavasti kaikille tapahtuu mukavia ja ikimuistoisia asioita.

Ensi vuonna taas jatketaan häähössötystä oikein urakalla.
Kiitos kaikille lukijoilleni ja muille hääblogittarille inspiraatiosta ja myötäelämisestä!

Onnea uudelle vuodelle ja varovasti rakettien, sekä iloliemien kanssa!

ps. Muistakaa vielä osallistua häämessulippujen arvontaan, onnelliset voittajat selviävät perjantaina!

Kuvat Pixabay.

Kaksoset + Kalat = kesähäät 2015?

Maalla asumisessa on sekin hyvä puoli, ettei meillä ole täällä valosaastetta.
Rakastan tähtitaivaan tuijottelua ja joulun pyhinä meillä näkyi myös revontulia.

Olen yrittänyt tunnistaa tähtikuvioita ja tähdenlentojakin olen elämässäni nähnyt useita.
Ja aina niille esitetyt toiveet ovat toteutuneet. :)

Tähtitaivaasta päästään huteraa aasinsiltaa pitkin rymistellen tähtimerkkeihin.
Kukaanhan ei usko horoskooppeihin. Ei tietenkään! Pois se minusta ja sinustakin!
Mutta silti ne pitää aina lukea, paitsi vanhoja ei saa lukea, kun se tietää huonoa onnea.

Minua ovat aina kiehtoneet horoskoopit. Haluaisin itsestäni tarkan, minulle syntymäajan mukaan tehdyn horoskoopin. En todellakaan usko, jos iltapäivälehden horoskooppi kertoo, että rikastun ja menen naimisiin komean miehen kanssa just tänään! Kyllä olis maistraatissa ruuhkaa, kun siellä olis kaikki kaksoset.
Mutta luonteesta kertovat horoskoopit, ne ovat kivoja. Ja pelottavan tosia.

Minä olen siis kaksonen, tuo aurinkokunnan kiirehtivä tuuliviiri.
Jumalten sanansaattaja, aina miljoona rautaa tulessa ja puolet hommista jää kesken.

Puhelahjat - check. 
Puheripuli on joskus melkoinen ja huomaan, että alkuperäinen juttu jäi kesken, koska siitä kumpusi joku muu tosi hyvä juttu ja siitä taas uusi...
Kaksoselle kirjoittaminen ja puhuminen on luonnollista. Se on varmasti totta, huonoin ainenumeroni koulussa oli 8+. Opin lukemaan alle kouluikäisenä ja kirjoitin päiväkirjaa jo kuuden vanhana.

Onnenpäivä: keskiviikko - varmasti, synnyin keskiviikkona.

"Sisäinen polte, joka ajaa kaksosta koko ajan eteenpäin" - tunnistan tuon itsessäni, aina kiire... Ei mihinkään. Synnyin kuukauden etuajassa, oli kiire.

"Kaksoset vanhenevat muita merkkejä hitaammin, niin henkisesti, kuin fyysisesti."
Pitkälti totta, juuri viime viikolla kinastelin asiakkaan kanssa siitä, että olenko niin vanha, että olen nähnyt Simo Vaatehuoneelta-mainoksia telkkarista, enkä Youtubesta. Henkisesti taatusti, en TODELLAKAAN koe olevani yli 25v. saati sitten 30.

Lyhyt pinna - Hermot, mitä ne on? Jos kaikki ei tapahtu NYT ja mielellään HETI, niin leipoo kiinni.
Hermoromahdusta odotellessa.

Mieheni on kalat.
Rauhallinen, kiltti, maailman murheita kantava kalat.

En kyllä aina ymmärrä miten ilma ja vesi voivat edes kohdata. Miten hitossa me ymmärrämme toisiamme? Toinen on pohdiskelija ja toinen vaan säntäilee ympäriinsä vakuutuneena siitä, että elämä on ihanaa. En oikeasti itsekkään jaksaisi itseäni, mutta tuo vaan jaksaa.
Kai se on jännittävääkin, kun ei koskaan tiedä, että mitä olen seuraavaksi keksinyt ja millä tuulella olen. (Kukapa ei haluaisi maanantai-aamuna herätä "Kiva päivä tänään, herää jo!" - kailotukseen?)

Mutta parasta on se, että mies inttää mulle vastaan. On monia asioita, joista emme todellakaan ole samaa mieltä. Ensin se pohtii jotain ja sitten tulee sohimaan nukkuvaa karhua kepillä. Minulla on kaikista asioista mielipide. Minä seison sen oman mielipiteeni takana. Mies tietää sen. Varsinkin naisten palkat, vähemmistöjen oikeudet.. Oi voi, joskus oikein tulee kaivamaan verta nenästään. Vaikka tietää, ettei päätäni käännetä, hän ei voita, enkä minäkään, se on mahtavaa!
Aina minulla on ollut vain kumppani, joka ei edes aloita mitään keskustelua, kun tietää, että verbaalinen verilöyly on nanosekunnin päässä, mutta Murun kanssa me riidelläänkin joskus ja sanallisesti, oi vitsit, tykkään siitä.

Mitäs horoskooppi sitten sanoo meidän yhteiselosta?
Silmiin pisti erityisesti se, että työt pitäisi pitää erillään... Mehän olemme entisiä työkavereita!
Kyllä minä ainakin edelleen toivoisin, että kävisimme samassa paikassa töissä, ei siinä ollut mitään ihmeellistä, komentoketju oli sama töissä ja kotona. ;)

"Herkkä kalat voi loukkaantua, jos päästät suustasi jotain ajattelematonta."
No aijaa? On kyllä huomattu... En voi sille mitään, että puhun ensin ja ajattelen vasta sitten!

"Kaksoset ja kalat ovat toistensa vastakohdat, mutta myös yhtäläisyyksiä löytyy."
Joten, heitän siis horoskoopit taas romukoppaan ja olen edelleen sitä mieltä, että Muru on maailman ihanin, merkistä viis!

Mites teillä, tähtimerkeissä tuhoon tuomittua vai rakkauden huipennus?

Kuvat pixabay.

Jouluarvonta!

Oikein hyvää joulua kaikille, sinne ruutujen toiselle puolelle!

Ennen kuin lähdemme anoppilaan syömään, niin päätin tulla ilahduttamaan kaikkia ja julkaisen joulun kunniaksi pienen arvonnan.

Sain yhteistyönä arvottavakseni lippuja Suomen Häämessuille.
Lahden messut ovat jo ohitse, mutta vielä on neljät messut jäljellä ja mikä parasta, niitä ovat ympäri Suomea!

Messupaikkakunnat ja -päivät ovat seuraavat:

Tampere 17.-18.1.2015

Seinäjoki 24.1.2015

Oulu 31.1.2015

Jyväskylä 7.2.2015

Näytteilleasettajien lisäksi menossa on mukana The National Wedding Show, jossa pääset haistelemaan kauden hääpukutrendejä.

Messujen kotisivuilta http://www.suomenhaamessut.fi näet jo Lahden näytöksen kuvia ja aivan upeita pukujahan siellä on ollut. Tarjolla kurkistuksia myös sulhasen ja esimerkiksi kaasojen pukeutumiseen.

Itse olen menossa Tampereen messuille, en vain tiedä, että miten saan tuon miehen mukaani...

Ei oikein syttynyt idealle. No, ehkä sidon ja suukapuloin murun ja kannan autoon. ;)

Mutta miten juuri sinä voitkaan omat lippusi mahdollisesti saada?

Yksinkertaista, kommentoi!

Pähkinänkuoressa siis seuraavasti:

* Jätä kommenttiboxiin nimelläsi kommentti ja laita mukaan myös s-postiosoite, josta voiton pätkähtäessä tavoitan sinut.

* Toisen arvan saat, jos olet lukija, eli jos et ole ja liityt, niin saat vielä toisen arvan, helppoa, kuin... autolla ajo, koska heinänteko ei sitä ole!

Aikaa osallistua on loppuvuosi ja vähän yli, eli osallistumiset 1.1.2015, klo. 23.59 mennessä, niin pääsen sitten toinen päivä arpomaan liput! Lähetän liput ihan kirjekuoressa, joten voittajilta tulen sitten utelemaan osoitetietoja s-postilla, siksi se on niin tärkeä!

edit. Hömelö bloggaaja ei sitten tohkeissaan muistanut mainita, että arvottavana on siis kaksi kahden hengen lippupakettia. Tämä siis vielä tiedoksi kaikille. :)

Odotan tuota ensi vuotta kuin kuuta nousevaa ja alkuvuoden häämessuja!

Ja hei, täällä läntisessä suomessa on ainakin nyt lunta ja aivan ihana ilma, ei muuta kuin pulkkamäkeen koko porukka!

Pitemmittä puheitta, oikein ihanaa ja rauhallista joulun jatkoa kaikille ja onnea arvontaan!

Hääpainajaisia...

Hääpainajaiset ovat nyt kaason lisäksi vallanneet sekä minut, että sulhasen!

Mies oli nähnyt unta, että meidän häät oli alkamassa, suvut kirkossa ja mies odottaa alttarilla... Ja minä en koskaan saapunut paikalle. Auts. Voi kamala.
Mieshän on siis itse vitsaillut lähtevänsä hääpäivänä äkkilähdöllä johonkin Indokiinaan tai muualle tosi kauas ja ottavansa varamiespalvelusta jonkun miehen tuuraamaan. Olen kehottanut valitsemaan sitten edes jonkun hyvännäköisen.

Minun uneni ei ollut varsinainen hääpainajainen, mutta niihin se liittyi.
Tulin unessa kotiin ja meidän olohuoneessa istui joku vanhempi pariskunta. Kertoivat olevansa mieheni sukulaisia. He olivat saaneet hääkutsun ja päättäneet tulla katsomaan morsianta, että millainen minä olen. Pariskunta oli tosi kärttyisellä tuulella ja rupesivat heti tivaamaan, että "eikö täällä edes kahvia keitetä?" Minä lähinnä raavein päätäni, että kuinka ihmeessä pariskunta oli pässyt sisälle... Sitten totesin, ettei meillä taida olla mitään kastettavaa (eikä meillä usein olekkaan, kun katoavat parempiin suihin alta aikayksikön), kun en tiennyt, että vieraita on tulossa.
"Millainen paikka tämä on, kun ei edes kahvia saa?!" Tivasi nainen vain minulta.
Minä sitten soittamaan miehelle, että voitko nyt tulla kotiin, että täällä on jotain sun umpihulluja sukulaisia. Sitten uni päättyi, en tiedä rupesinko keittämään sumppia vai saatoinko kahvihampaan kolotusta potevat sukulaiset ulos... ;D

Viikolla sain laitettua viimeisenkin pitopalvelun tarjouspyynnön menemään, eli näin tätini. :)
Nyt odotellaan sitä ja sitten valitaan pitopalvelu. Pitäisi myös ruveta miettimään niitä itseleivottavia ja tehdä koe-erät. Ostin nimittäin joulumyyjäisistä hevosenkengän muotoisen piparkakkumuotin!

Muuten olen laittanut häähössötyksen vähän jäihin. Syynä on lähestyvä joulu. Osa lahjoista on vielä hankkimatta, eikä jouluun ole enää kuin kymmenen päivää! Iik!
Lisäksi on turha yrittää ängetä esim. juhlapaikalle tekemään mittauksia, kun kaasoilla on kumminkin omia joulukiireitään. Eli tammikuussa sitten taas. Lisäksi häämessukausi jatkuu tammikuussa kuumana, sitä odotellessa myös!

Blogiin ajattelin kuitenkin kirjoitella, vaikka ei mitään asiaakaan varsinaisesti ole, hääostoksia tulee varmaan tehtyä jouluostosten yhteydessä. Lisäksi tulossa arvontaa, joten pysykäähän kuulolla. :)

ps. Tuleva kälyni voitti muuten Save The Date-messuilla järjestetyssä arvonnassa hääyön Katajanokalla! Kuinka siistiä? :)

Kuvat pixabay.

Päivän ongelma: vieraslahjat

Tekis mieli repiä peliverkkarit.
Miten voi vieraslahja aiheuttaa tälläisen päänvaivan?

Aina häissä on ollut se karkki siellä rasiassa + Oscar Wildeä tai muita riimejä.
Kuka arvaa..? Joo, ei tulla näkemään meillä!

Mitäs sitten?

Ensin suunnittelin suklaalevyjä, sellaisia pieniä, ei mitään Fazerin sinistä kaikille.
Niitä ei nyt saa sieltä, mistä niitä piti ostaa. Okei, toki niitä saa muualtakin, mutta ovat kalliimpia. (Yli 10senttiä kappale, se on kuulkaa paljon se!)
Tekisin omin pikku kätösin niihin tarrat päälle, leikkaa, liimaa ja askartele ja valmiit!
Mutta kun meille tulee se karkkibuffa.. Onko suklaat kotiin kannettavaksi vähän liikaa?
Karkkibuffassa tosin on pahvikipot, ei pusseja, mutta voihan niitä siinä kipossakin kotiin viedä. Tarkoitus kuitenkin olisi, että ihmiset mutustelisivat karkkeja pitkin iltaa ja kotiin vietäisiin sitten joku muu lahja.

Joitan kallilla ostettua? (Kaikki kuvat lainattu eri puolilta Etsyä.)

Pullonavaaja.

Minihunajapurkki.

Söpö saippua.

Shottilasi.

Personoitu kynttilä

 Vai jotain ite tein-osastoa?

Keksejä. - kuva: memorablewedding.blogspot.com

Cakepopseja.

Paistinlasta. - kuva: puutalli.fi

Hilloa, sinappia tms itse tehtyä... kuva

Aika syömispitoiseksi menee nämä itse tehdytkin...
Lisäksi esim. cakepopsin kuorrute ei oikein välttämättä tykkää kesäkuumalla hengailla huoneenlämmössä tuntitolkulla...

Hirveen hankalaa. Vai mitäs jos vain unohdetaan koko juttu?
Ei anneta vieraille mitään? Onhan siellä ruuat ja juomat koko porukalle ja kiitoskortti tulee perässä ja karkkiakin saa ahtaa vatsan täyteen? Tuntuu vain niin törkeältä olla mitenkään muistamatta.

Apuva! Mites muut? Ideoita?

Pääkalloja niiden olla pitää!

Meneeköhän tää mun pääkalloilu nyt vähän yli?

Ei kai, voiko pääkalloja muka olla liikaa?
Ostin muuten viime viikolla pikkujoulujen toivossa itselleni kotelomekon.
Myyntitekstissä luki: "Mikä on hienompaa, kuin pikkumusta? No tietenkin pikkumusta pääkalloilla!"
Aamen! Se on muuten hieno pikkumusta, ;)

Siis vaatekaappini ei ollut tämän postauksen aihe, vaan postipojan tuomiset.
Tänään tuli viikon odottamani paketti, tai no, kirje.
Kirjeensulkijatarroja rapakon takaa!
Sukulaisille ruudun takana tiedoksi, että kun saat tälläisellä varustetun kirjeen ensi vuonna, niin se on sitten hääkutsu! 

 

Mukana tuli myös jotain silppua kylkijäisinä. Kirjanmerkkejä nää kai vois olla...
Voin siis suositella Etsystä myyjää BLJgravesStudio.

Tilasin muuten eilen "joululahjaksi" liput Nickelbackin keikalle!
Tälläisiä tunnelmia siis luvassa syyskuussa.

Onko noi kallot liian rajuja hääkutsuun?
Minusta nuo ovat melkein taiteellisia... ;)

Viikon jatkoa!

KaasoKit.

Nyt kun molemmat tytöt ovat saaneet omansa, niin voin julkaista kuvat täällä.

Arvostan kaasojani todella ja monissa blogeissakin on nähty kaasoille ja miksei bestmaneillekin annettuja selviytymispakkauksia.
Päätin kasata tytöille myös sellaiset.

Ajatus lähti laatikoista. Bongasin ne Leather Heaven.comista, täydelliset!
Nämähän ovat siis eväslaatikot alunperin. En tosin mallannut, että mahtuuko roiskeläppä sinne vai ei.

Päätin laittaa mukaan kaikkea pientä ja tarpeellista.
KaasoKit sisältää:

* nenäliinoja (lähinnä varmaan raivon ja epätoivon kyyneliin)
* mansikkalimsaa (näitä olisi tarkoitus ostaa drinkkibaariin alkoholittomiksi)
* Sisua
* laastaria
* särkylääkkeitä (piti tunkea koko paketti, mutta ei mahtunut...)
* proteiinipatukka (kaason hommat vaatii energiaa)
* hiuslakkaa
* Nivea
* paita

Ois sen silittääkin voinut...

Paidat hankin työpaikan kautta. Tilasin ensin paidat ja sitten painatin ne töissä.
Kuvan pöllein hankin netistä. Käsittääkseni se oli joku saksalainen painatusfirma, joka tekee tuollaisia paitoja. Lainasin kuvaa vähän. En osaa saksaa, en voinut sieltä tilata!
Sitä paitsi, alunperin tuossa kuvassa tuo pyssy oli pistooli. Työkaveri joutui muokkaamaan teknisten syiden takia sitä, mutta tuo revolveri istuu kyllä meidän teemaankin paremmin.
Paidoista tuli tosi kivat, tuo kuva on siis painettu selkään. Toivottavasti näen ne tyttöjen päällä viimeistään polttareissa. :)

Että sellaiset tälle sunnuntaille.
Aurinkoista loppuviikkoa, täällä ainakin vähän pilkistää. :)

Miksi mennä naimisiin?

Miksi tosiaan?

"Ajateltiin pitää kalliit bileet, kun kukaan muu ei niin tee."
Näin vastasimme jollekkin uteliaalle... :)

En ole muutamaan vuoteen ollut häissä. Serkkuni ovat lähes kaikki jo avioituneet ja osa eronneetkin, pikkuveljeni tallustelee alttarille varmaan 2016. Järkytyin, kun tajusin, että miehen sisaruksista vain yksi on naimisissa. Luulin, että mieheni on se viimeinen mohikaani, ei, hän onkin 2/4.

Onko avioliitto kuopattu ajatus?
Ei avoliitossakaan mitään vikaa ole. Mutta...

Tiesin aina, että menen naimisiin. Jonain päivänä, sen Herra Oikean kanssa.
Sitä oikeaa vain ei tahtonut näkyä missään, kukaan ei tuntunut mieheltä, jolle isäni minut alttarilla luovuttaa. Ennen kuin nyt. Minä tyttö polkaisin hääsuunnittelut käyntiin siltä istumalta, kun sain kihlan sormeeni.

Mutta miksi? 
Jos avioliitto olisi ajatuksena vanhanaikainen ja täysin turha, niin miksi sitten homojen ja lesbojen oikeutta mennä kirkossa naimisiin niin hanakasti puolustetaan?
Miksi sitä vastutetaan sanomalla, että avioliitto on pyhä ja plaaplaa ja samalla tuhannet parit vuodessa eroavat?

Minä en mene naimisiin käytännön syistä.
En rahasta, en muuttuakseni perheeksi, en perintöasioiden vuoksi. Päin vastoin, avioliitto tuo vain vähän enemmän paperitöitä, koska haluan tehdä avioehdon lisäksi myös testamentin.
En mene naimisiin ollakseni parempi nainen. Että voisin egoilla "pikkutytöille", jotka eivät ole edes rouvia... Oikeastaan minua välillä vähän hirvittää, että vuoden päästä minua rouvitellaan, en enää olekkaan neiti! Tuntuu, että vanhenisin kertaheitolla kymmenen vuotta.

Minä menen naimisiin, koska rakastan miestäni ja koska haluan olla hänen kanssaan lopun elämääni. Hyvässä ja pahassa. Minä uskon avioliittoon, koska omat vanhempani ovat olleet yli 30 vuotta naimisissa. Minä uskon, että avaamalla suunsa ja puhumalla voi saada asiat onnistumaan. Minä uskon, että jos molemmat ovat valmiita tekemään kompromisseja suhteen vuoksi, niin me siinä onnistumme. Eikä meillä mitään ongelmia olekkaan, ylitsepääsemättömiä ainakaan, aikuisiahan tässä jo ollaan. Minä uskon, että rakkauteen voi kasvaa. Se alkuhuuma ei ole rakkautta, se on jotain ihan muuta, mutta kun huomaa kasvaneensa siihen, se on hienoa, parasta maailmassa.
Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tottakai sitä myös pelkää. Avioeroakin. Mitä jos käykin niin? Jos en halua nähdä häntä enää koskaan? Mitä jos tapahtuu jotain mitä en voi antaa anteeksi?
Vielä enemmän pelkään kuitenkin, että tapahtuu jotain sellaista, joka erottaa meidät iäksi, kuten puolison kuolema, se olisi hirveää. (Emme tietenkään elä ikuisesti, mutta tarkoitan sitä, että tässä muutaman vuoden sisällä. Liian pian, you know what i mean...)

Sanon aina, ettei elämässä saa mitään, jos ei yritä. En olisi tässä pisteessä, eikä minulla olisi sitä kaikkea rikkautta elämässäni ja mukavia muistoja, jos en olisi yrittänyt.
En kadu mitään, kaikki valintani ovat aina olleet omalla tavallaan oikeita.
Niin uskon myös tästä elämäni suurimmasta valinnasta, matkasta joka alkaa 15.8.15, kun minusta tulee rakastamani miehen vaimo.

Pelottaako ketään muuta?

Meidän videokuvaajamme.

Kuten aikaisemmin jo jossain manasin, niin sain jonain kauniina päivänä päähäni, että haluan meidän häihin videokuvaajan.

Työkaverini on hehkuttanut sitä, että heillä on häävideo ja he sitä yhä vieläkin joskus katselevat ja lapsetkin ovat sen nähneet. Itseäni taas harmittaa, ettei omista vanhemmista moista videota ole, olisi kiva katsella!

Joten tuumasta toimeen ja etsimään netin syövereistä häävideon tekijöitä.
Hääblogikansan kehuma VideoTimo on tosiaan meidän päivänämme varattu ja pettymyksen kyyneleet pois pyyhittyäni, nostin pään pystyyn ja viritin uutta matoa koukkuun.
No Tahdon, Tahdon-blogin Jannican suosituksesta sitten kiinnostuin Aku Korhonen Videographysta ja kun vielä muutaman sanan vaihdoin miehen kanssa livenä Save The Date-messuilla, niin päätös oli siinä.

Akulla oli onnekseni kalenterissaan tyhjää 15.8.15, mutta ei ole enää!
Meillä on videokuvaaja! Jee!

Mites mies sitten suhtautui?
Siis oikesti, kysyin hänen mielipidettään ja kuuntelin sitä.
Sain tahtoni läpi, ihan ilman kiritystä, uhkailua tai kyyneleitä.
No ensimmäisen keskustelun aikana otin vähän lämpöä. Pikkuisen.

Keskustelu 1:
"Muruu! Mie haluun videokuvaajan meen häihin! Jookojookojooko?!?"
Mies: "Häh? Eikös meillä ole jo valokuvaaja? Tarviiko niitä niin paljon kaikkia olla?"
"No ei se oo sama asia! Puheet ei kuulu valokuvissa ja liikkuva kuva on aina liikkuva kuva."
Sitten kerroin hinnan.
Mies: "Mitä!? Ei kai sellaista nyt tarvita..."
Itsekseen jupiseva morsian poistui paikalta lähettämään tarjoussähköposteja...

Kului muutama viikko, ehkä kuukausia..
Ilmoitin, että aijon kysellä messuilla vähän tarjouksia.

Keskustelu 2:
"Muistatko kun puhuin siitä videokuvauksesta? Se maksais näin ja näin paljon ja messutarjous on tän verran + matkat ja diipadaapa päläpälä... Mitäs sanot, voinko varata?"
Miehellä erittäin epätoivoinen katse....
"Haluaisitko sä sen...?" (Miksi edes kysyi?)
Minulla vuosisadan hangonkeksihymy ja pieni nyökkäys.
"No HELVETTI, varaa nyt sitten!"
"Kiitti muru! Olisin muuten varannut joka tapauksessa..."

Akun tekemiä häävideoita voit katsella hänen kotisivuiltaan.
Sieltä löytyvät myös yhteystiedot ja hinnasto.

Tässä oma suosikkivideoni, kuvaa ihan selvästi minua! (Ja varmasti montaa muuta morsianta.)

Bridezilla from Aku Korhonen Videography on Vimeo.

Eli häiden jälkeen tulette (ehkä, jos näytän suohirviöltä, niin ette!) näkemään myös videokoosteen meidän häistä, niiden upeiden valokuvien lisäksi! Mii sou häpi!

Tein yläpalkkiin uuden sivun, johon listataan kaikki häidemme mahdollistajat.
Muutama sieltä vielä puuttuu, mutta lisään heidät heti, kun asiat saadaan sovittua.

Ihan superupeeta keskiviikon jatkoa kaikille! Ja hei, enää kaksi yötä veronpalautuksiin! Hääkassa kiittää! :)

Perheenlisäystä.

"On villiä vilskettä, helinää helskettä... on korvia, tassuja, pulleita massuja.."

Eilen meille muutti joku maailman suloisin otus.
Toivottakaa tervetulleeksi meidän toinen sulhaspoika; Taikasuden Frank Rock Sinatra eli Bamse.

Ei muuta kuin matot rullalle ja odottamaan, ettei enää pääse vahinkoa sisälle.

Lisää pennun kuulumisia voi jatkossakin lukea Heporanta-blogista.