Rokkitytön ällön vaaleanpunaiset macaronit.

Uhosin joskus taannoin, että koitan tehdä itse jotain kahvipöytään häihimme.

No, koska tykkään leipoa, niin kipot esiin ja tuumasta toimeen!
Bongasin LMD:sta ostamastani Häät-lehdestä macaron-ohjeen ja päätin kokeilla sitä.

Ohje oli helppo. VIRHE!
Huomio 1, Macaronsit eivät oikeasti ole mitään helppoja tehdä, joten jos ohje vaikuttaa helpolta, niin todennäköisesti homma menee päin ...tua.

Mietin siinä mantelijauhetta sekoitellessani, että olen jostain lukenut, että jauhe kannattaa sihdata.
Tässä ohjeessa ei mainittu sihtaamisesta mitään. Noudatin kuitenkin vaistoani ja sihtasin.

Päin pyllyä meni silti. Jauhe (Meiran) oli liian rakeista ja osa meni sihdistä läpi.
Tuloksena rakeinen taikina.
Huomio 2, SIHTAA mantelijauhe ja osta Sallisen jauhetta, se on kai koostumukseltaan parasta.

Ohjeessa käskettiin myös sekoittaa mantelijauhe-tomusokeriseos vatkaimella. VIRHE!
Taikinasta tuli liian jäykkää, eli vatkasin sitä liian kauan. Oli huono pursottaa.

Tässä välissä kerron vielä havainnon tomusokerista. Käytin puolet tavallista ja puolet mansikkatomusokeria. VIRHE!
Joo, valmiit tuotteet olivat ällön kauniin vaaleanpunaisia, mutta maku...
No, ainakaan ne eivät olleet äkkimakeita, mutta oli siinä kyllä mansikanmakukin yhtä kaukana, kuin kuu maasta. En suosittele!
Huomio 3, unohda "makutomusokerit", tee tavallisesta, värjää esim. pastavärillä.

Ei sitten muuta kuin pursottamaan. Ohjeessa käskettiin pursottaa halkaisijaltaan 2cm kokoisia puoliskoja. VIRHE!
Ihan liian pieniä. Taikina ei todellakaan paljon "turvonnut" seisotuksessa, eikä juurikaan levinnyt uunissa, tee isompia, ei noin pienistä tule kuin kiukkuiseksi.

Paistoin 15min, se oli sopiva aika, eivät jääneet sisältä raaoiksi.

Maku ei tosiaan ollut mikään huumaava ja oli ne aika koviakin, ei sellaisia suussa sulavia.
Ja rakeisia. Mutta ihan hyviä ne oli syödä kermavaahdon ja suklaakastikkeen kanssa! :)

Jälkiviisaana menin sitten Kinuskikissan-sivuille ja katsoin sieltä ohjetta.
Sain sieltä kyllä hyviä vinkkejä ja ensi kerralla teen sen ohjeen mukaan.
Juu, en lannistunut, seuraavaksi ostan Sallisen mantelijauhetta ja lyön sen tehosekoittimeen. 
Palaan rapostoimaan asiasta.

Tuliko vastustamaton tarve leipoa itse häihin vai tilata valmiina?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Askartelun ihmelapsi ft. mies osa 3; vieraskirja

Saatiin yksi projekti valmiiksi!

Muistatteko meidän pyykkipojat?

Nehän tulevat meidän "vieraskirjaan". 
En halua perinteistä vieraskirjaa, koska kukaan ei kirjoita niihin mitään. Sen sijaan lähetän kutsujen mukana laput, joihin jokainen voi kotona rauhassa runoilla mitä tahtoo ja sitten toivottavasti muistaa ottaa lapun mukaan myös häihin ja kiinnittää sen pyykkipojalla verkkoon.

Leikkaa, liimaa, askartele. Yllättävän vähän tuli kirosanoja.
Taustalehtenä käytetty Maaseudun Tulevaisuutta vuodelta 1956!

Verkon kiinnittäminen oli miehen homma, mutta nitoja oli kadoksissa.
Löytyi sitten veljen nurkista ja verkko saatiin paikalleen.

Koristelin taideteoksen vielä muutamalla paperikukalla ja avot, VALMIS!

Kukkien teko-ohjeen voit vakoilla kätevästi Bussikuskin Morsian-blogista.
Siellä siis suodatinpussikukkien ohje. Itse tein jo kesällä samalla periaatteella silkkipaperikukkia, mutta suodatinpussiversiot ovat jämäkämpiä. Ja kyllä, hylkäsin suodatinpussiruusut, ei hermo veny kyllä niihin, hirveitä tehdä!

Tämä vieraskirja on myös kukkaroystävällinen.
Ikkuna - vanhasta talosta, otin puusuulista, niitä jäi vielä 50kpl sinne...
Sanomalehdet 50-luvulta - Osto- ja Myyntiliikkeestä, kasa lehtiä maksoi 10€
Piisamiverkko - puusuulin välikatolta
Paperikukat - en ole laskenut kustannuksia, mutta yksi kukka maksaa ehkä noin sentin...
Pyykkipojat maksoi muutaman euron.
Ne laput on vielä hankkimatta, mutta katselin jo kirpparilla edullisia paperinippuja...
Katsotaan millaisiin päädytään.

Mitäs tykkäätte? Onks tää nyt sellainen Lovely Rustic?

Satuhäiden uudet jaksot!

Tänään klo. 21 jatkuu TV2:lla taas iki-ihana Satuhäät!

En ole mikään hääohjelmien/leffojen suurkuluttuja, muutaman häähömppäleffan olen katsonut ja sitten lähinnä näitä kotimaisia formaatteja. Ja Maailman överimmät häät! Ihan kuningas!

Satuhäitä olen katsonut epäsäännöllisesti jo silloin, kun en ole itse edes ollut menossa naimisiin.
Tämä on herättänyt exissä  kauhunsekaisia katseita, olen sitten vain selittänyt, että tykkään katsoa hääohjelmia ja niin tykkäänkin!

Tänä vuonna ruutuihin pyörähtää Satuhäiden kymmenes tuotantokausi.

Kausi starttaa "Mitä heille nyt kuuluu?"-jaksolla, jota katsojat ovat paljon toivoneet.
Neljä paria aikaisemmilta vuosilta kertovat mitä heidän yhteiseloonsa kuuluu nyt, vai kuuluuko mitään, ehkä tiet ovat kulkeneet eri suuntiin?
Myös kauden viimeinen jakso on tälläinen "Mitä kuuluu nyt"-jakso.

Muissa jaksoissa päästään kurkistelemaan häihin ympäri maailman, Satakuntakin on edustettuna, mutta sen lisäksi seurataan mm. Savolaisia ja Thaimaassa juhlittavia häitä.
Parien ikähaarukkakin on laaja, parikymppisistä kuusikymppisiin.

Joten ehtoolla askartelut ja häästressi hetkeksi sivuun, pyllyt sohvan nurkkaan ja töllö kakkoselle!

En tiedä, onko kukaan seurannut myös kakkosella pyörivää Kätevä emäntä-sarjaa, mutta siinäkin on tällä kaudella häähumua. Ainakin yhden jakson verran. 

Vuorossa on teemakausi ja Kätevä Emäntä juhlii joka jaksossa eri juhlat. Matkalla sitten ihmetellään, että mistä juhlien perinteet oikein ovat tulleet ja muistaako kukaan, että miksi mitäkin juhlaa edes juhlitaan?

Kausi on alkanut jo 12.2, mutta ei hätää, vasta uusi vuosi meni, jaksossa 7/10 käsitellään sitten häitä. Jaksohan tulee siis 26.3.
Itse en ole sarjaa seurannut, mutta täytyy merkitä tuo kalenteriin tai näkeehän sen sitten myöhemmin Yle Areenasta.

Täytyykin mennä valtaamaan sitä sohvannurkkaa, meillä on vain yksi tv ja mies haluaa kumminkin katsoa jotain muuta!

Kuvat Yle Pressi, ethän kopioi!
Itse olen saanut luvan kuvien käyttöön Yleltä.

Siirrän häät...

...näiden takia!

Nämä ovat siis Minna Parikan ensi syksyn mallistoa.

Tahdon nuo mustat! Come to mama!

Harkitsen täällä vakavasti häiden siirtämistä ensi syksyyn / vuoteen, että saan nämä hääkengikseni.
No ei sentään, mutta näytin kuvan miehelle ja vinkkailin huomenlahjasta, ei se haittaa, vaikka sen saisi vähän myöhässä!

Hääkuvalokaatiot, osa 2

Laitetaas sitten eetteriin toinen osa meidän hääkuvapaikkojen ehdotuksista.

Toki osa näistä sopii myös Trash The Dress-kuvauksiin, varsinkin tämän postauksen toisena osana oleva saha. Siellä oli sellainen rosoinen tunnelma.

Kirkolla poikkeamisen jälkeen menin keskustan lähellä olevalle Mommolankoskelle.
Paikka tuli mieleeni, kun äiti ehdotti sitä ja olen itse ollut siellä 10-vuotta sitten kuvattavana.
Marraskuussa, vähissä vaatteissa, mutta kuvista tuli kivoja. :)

Paikalla on joskus toiminut saha ja mylly, mutta osa rakennuksista on palanut vuonna 1959.
Jäljellä on enää osa kivijaloista ja ihan kosken partaalla on jotain jäänteitä sahasta, ne näkyvät kuvissa myöhemmin.

Parkkiksella on infotaulu, jossa kerrotaan paikan historiaa.

Joku on ystävällisesti kyhännyt tällaiset raput, että pääsee joentöyrälle pällistelemään.

Kävin keikkumassa tuon kiven nokassa, se on ihan kosken partaalla. Todennäköisesti jotain vanhaa kivijalkaa. Mahtava tausta! Eikä ollut vaikeakulkuinen, toisin, kuin tuo alla oleva...

Tämä viimeinen oli mielenkiintoinen paikka, en tiedä mikä turbiini tuossa on ollut, mutta jännä mesta, juurikin niihin trash the dress-kuvauksiin! Sitä en sitten tiedä kuinka korkealla siellä on vesi kesällä...

Kuten joku näistä kuvista saattaa huomata, tykkään älyttömästi vedestä elementtinä.
Siksi asun joen rannalla ja haluan hääkuviin ehdottomasti vettä taustalle. Mutta en vesisadetta! (Sään Jumalat, huomio!)

Vanhakoskelta 14km Turkuun päin on ihan mieletön vanha saha ja pato!
En tiennyt tämän paikan olemassa olosta, ennen kuin ajoimme kälyn kanssa siitä ohi lauantaina, kun menimme messuille. Lähdin ihan summamutikassa suunnistamaan, järkeiltyäni, että paikan on pakko olla Loimijoen varrella ja sieltähän se löytyi!

Kerroin kotona käyneeni tuolla ja mies sanoi, että on joitain vuosia sitten ollut siellä sahauttamassa lautaa, eli ilmeisesti on vielä toiminnassa. Toivottavasti eivät tee mitään remonttia vielä ensi kesänä...

Olin ihan pähkinöinä, kun lähdin tuolta, mikä mahtava mesta!

Valinnan vaikeus tässä tosiaan tulee, mutta Mutilahden padolle mennään ainakin!
Jos nämä paikat ovat näin upeita talvella, niin kuinka hienoja ne ovat kesällä?

Hääkuvalokaatiot, osa 1

Tänään, 15. helmikuuta, armon vuonna 2015 on puoli vuotta meidän häihin.

Kuten jo jossakin aikaisemmassa postauksessa intoilin, on meidän valokuvaaja aivan huikea kaveri!
Sain taannoin s-postiin kasan karttalinkkejä kuvauspaikoista ja päätin, että kun häihin on puoli vuotta, niin käyn itse osassa näistä paikoista. Vaikkakin joka paikassa on kasoittain lunta, mutta, halusin fiilistellä.

Osa paikoista on minulle entuudestaan tuttuja, osa ei. 
Yhden näistä paikoista bongasin eilen, matkalla häämessuille ja pakko sinnekin oli ajaa, vaikkakin meiltä kotoa sinne on melkein 30km.

Kolme tuntia olin reissussa ja räiskein melkein 130 kuvaa.
Joudun jakamaan postauksen kahteen osaan, koska kuvia, jotka haluan julkaista on aivan törkeästi.
Osa siis nyt ja osa ensi viikolla.

En tiedä, että miettivätkö muut morsiamet näin paljon kuvausjuttuja, mutta minulle hääkuvat ja niiden onnistuminen ovat ihan todella tärkeä juttu.
Olen ehdottanut kuvaajalle itse monia paikkoja ja tulen ehdottamaan vielä lisää. 
Tässä tulee vielä valinnan vaikeus!

Mutta nyt niihin kuviin.

Ehdotin itse Äetsän Voimalaitosta. Sinne on matkaa noin 2km meidän juhlapaikalta.
Voimalaitoksen vanha osa on rakennettu 1919-1923 ja uusi osa 1993-1996. Pato toimii kevyenliikenteenväylänä. Olemme käyneet miehen kanssa tuolla juoksemassa ja ihastuin paikkaan.
Ja mahtavia kuvauspaikkoja siellä onkin!

Uskaltaisiko sitä morsiuspuvun kanssa kiivetä näitä alas...

...että pääsisi tuonne...

...ja kuvaaja voisi kuvata meidät täältä!?

Entä miten tuonne pääsee kiipeämään?

Miten tuonne aidan sisäpuolelle pääsee...?

Ei sitten tartte ottaa kalastusvehkeitä mukaan.

Seuraavassa taidetta ilman aivoja, nimellä Jään tanssi.
Olisi pitänyt ottaa video, tuossa oli äänimaailma hieno, kun jäät rapisi, vesi virtasi ja muuten oli ihan hiljaista.

Kuva otettu tälläisestä kohdasta, kiva olisi tuonkin kiven päällä varmaan keikkua. :)

Sitten olikin aika siirtyä Äetsän riippusillalle, se on kävelymatkan päässä voimalaitoksesta.

Tästä näette riippusillan speksit.

Lehdessä luki viime vuonna, että riippusilta pitäisi lähivuosina mennä remonttiin, toivottavasti ei vielä ensi kesänä! Minulla on lapsuudenmuisto tuosta sillasta. Olimme koko perheen voimin käymässä siellä, kun olin pikkutyttö ja isä rupesi heiluttamaan siltaa, kun olimme melkein puolivälissä. Pelotti ja äiti heitti isän melkein jokeen siitä hyvästä, että säikyttelee. 
Nykyään uskallan jo sillalla liikkua, vaikka yli juokseminen on melko jännän tuntuista.
Kaiteethan tuossa sillassa ovat sen verran korkeat, että tälläinen tappi (164cm) saa juuri leukansa tuohon kaiteelle.

Sitten siirryin Huittisten puolelle, kuvaajan ehdottamaan paikkaan.
Mutilahti on osa Puurijärven ja Isosuon Kansallispuistoa. Alueen eri kolkissa on lintutorneja, sekä muita retkeilyalueita. Siellä pesii paljon erilaisia lintuja kesäisin ja alue on myös lintubongareiden suosiossa. Välillä ne linnut lähtevät lentelemään myös tänne meidän peltoaukeille ja monet harvinaiset tirpat on täälläkin kiikaroitu.

Joku oli tuonut kiikkustuolin lintutorniin!

En edes tiennyt, että alueella on tälläinen pato. 
Se on pohjapato ja rakennettu hillitsemään Puurijärven umpeenkasvua.
Törmäsin padolla mieheen, joka on eräänlainen "puistonvartija" ja hän kertoi minulle padosta, kala-altaista ja linnuista, joita täällä on nähty. Kerroin miksi olen padolla ja hän ehdotti, että ottaisimme kumisaappaat mukaan ja kahlaisimme keskella patoa olevalle kivelle!
Luulen, että niin tulee käymään, siinä ei nimittäin ollut kamalan syvää ja kesällä veden pinta kuulemma vielä laskee.

Siellä se kivi on!

Sitten ajelin keskustaan ja poikkesin Kivirannan alueella, vanhalla makasiinilla.

Makasiini on joskus taannoin kuulunut Kivirannan Kartanon alueeseen, en tiedä kenen se on nykyään, mutta ainakin pari vuotta sitten se kunnostettiin.

Rakennus on hieno, mutta paikkana se ei minua viehätä. Todennäköisesti emme tule ottamaan kuvia tuolla.

Sitten ajoin kirkon ohi. Täällä meidät vihitään ja näillä portailla meidät tullaan kuvaamaan, kun kauraa ja saippuakuplia lentää ilmassa. :)

Sitten kaasuttelin pariin omavalintaiseen paikkaan, mutta niiden kuvat tosiaan seuraavassa postauksessa, muuten tästä tulee pitkä kuin nälkävuosi!

Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun tai edes katsoa kuvat! :)

Miettittekö te muut kuvauspaikkoja vai olenko minä vähän tärähtänyt?

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!