BFH-kohtaus osa 1: Pulla

Häihin on ihan näillä hetkillä puoli vuotta ja täällä alkaa selvästi olla hajoilu käynnissä.

Olen ensinnäkin ihan varma, että emme saa ikinä rahaa säästettyä niin paljon, kuin tarvittaisiin.
Ahdistaa. No, onneksi pääsiäinen lähestyy - baaritöitä - pyhälisät - hääsäästöpossu kiittää.

Toiseksi, sulho on lomautettuna. Pyysin sunnuntaina, että laittaisi maanantaina päivällä vieraskirjaan sen verkon ja että esim. tienvarsikylttejä voisi jo suunnitella ja askarrella. Onko mitään tapahtunut? EI.
Lisäksi joka toinen päivä olen ihan varma, ettei mies oikeasti edes halua mennä kanssani naimisiin, kun hääjärjestelyt ei yhtään kiinnosta ja niin edelleen.

Mutta ilouutisiakin on; meillä on pitopalvelu!
Huh. Onneksi on mahtavia ja osaavia sukulaisia! Kiitos täti!

Lisäksi tyhjensin edellispäivänä Tokmannin hyllyn näitä Vallilan Peipponen-serveteistä. Ovat niin nättejä, että pääsevät meidän hääkahvipöytään. :)

Sitten draamaosuus; näkemysero. Pullasta.
Kaikki alkoi siitä, kun vein pitopalvelun ehdotelman pöperöistä näytille vanhemmille ja sanoin, että kakku tulee sitten eri paikasta ja mitä kaikkea muuta olin kahvipöytään ajatellut.
Isä ei tietenkään ymmärtänyt hienoja sanoja kuten bebe-leivos ja macarons ja kysyi, että tuleeko kahvipöytään muuta kuin kakkua. "Kai siihen jotain pullaa voi ainakin laittaa." - sanoi isä...
Minä ja äiti yhteen ääneen "No EI siihen nyt mitään pullaa laiteta! Ei sitä kukaan syö..."

Puhuin sitten asiasta miehelle ja tämä taketuu sitten siihen perkeleen pullaan.
"Meinaatko ettei laiteta pullaa?" 

Mikä näitä miehiä vaivaa?! Tulkaa pois sieltä 80-luvulta! Pullaa? WTF?!
Ai meillä on superhieno hääkakku, macaronseja, bebejä ja PULLAA?
Anteeksi, mutta eikö täällä ole ketään muuta, jonka mielestä pulla on arkista, eikä kuulu hääkahvipöytään?

Sanoin sitten, että pulla on vanhanaikaista, eikä sitä kukaan syö.
"Ai ei syö?" - mies
"No ei, kaikki vouhottaa vaan jotain hiilareita. Ja mä en halua mitään hikistä pullapitkoa siihen kakun viereen. Sitä paitsi, syötkö itse usein pullaa?"
Mies kehui aina juhlissa syövänsä pullaa... Jaaha, ensi kerralla istun vieressä ja vahdin, että syö kanssa.
"Kuinka moni vanhempi ihminen teidän puolelta muka ajattelee jotain hiilareita?" - mies
"No ei varmaan ketään, mutta MINÄ EN HALUA PULLAA, NIIN SILLOIN SITÄ EI TULE!"

Myös lusikkaleivät, herrasväen piparit ja ässäkeksit on EI!-listalla.
Pullaa... antakaa mun kaikki kestää.

Millais muiden pullat? Tuleeko kahvipöytään vai ei?

Terveisin
Bride From Hell, jolla on vähän vedettynä PULLAA nenään