torstai 31. joulukuuta 2015

Se oli sellainen häävuosi se.

Vuosi sitten olen naputellut tänne myös pienen postauksen.
Silloin odotin häävuotta, kuin kuuta taivaalle ja nyt se on ohi.
Adoptoimme parisuhteeseemme yhden i-kirjaimen ja avoliitto muuttui avioliitoksi.

AC/DC here we come! Ja kesän parhaat keikkakengät.

Mutta olihan tämä ihan älyttömän upea vuosi!
Alkuvuosi meni jonkinlaisessa usvassa, päässä pyöri ainoastaan häät ja pelko siitä, miten ne onnistuvat. No onnistuivathan ne. Ja helvetin hyvin!

Häihin liittyi kaikkea kivaa; häämessuja, koekuvaukset, kakkuja, boudoir ja polttarit.
Oli painon kanssa kamppailua, kyllästymistä, epätoivoa, raivoa, itkua ja naurua. Sellaisia onnen hetkiä, jotka muistaa vielä vuosien päähän.


Häiden jälkeen oli sitten vielä TTD-kuvaukset, jotka olivat myös MAHTAVAT!
Myös hää- ja TTD-kuvan lähettäminen vuoden hääkuva-kilpailuun, sekä blogin ehdokkuus vuoden hääblogiksi ovat NIIN huikeita juttuja, että niistä en uskaltanut uneksiakaan vuosi sitten.
Niin ja meidän minihäämatka! Se oli kanssa ihana. ♥

"Kassikotka" Tallinnan eläintarhassa viime kesänä.

Yksityiselämäni puolella (häät ovat siis luonnollisesti "julkinen" asia) tein ison loikan oravanpyörästä, hain kouluun, pääsin ja lähdin opiskelemaan. Nyt on puoli vuotta metsäopistoa takana ja olen niin onnellinen, että tein sen!
Tokihan minut soitettiin (yleisön pyynnöstä huolimatta) takaisin töihin, mutta silti viimeinen puoli vuotta on ollut tosi hienoa aikaa, olen oppinut paljon uutta ja tutustunut uusiin ihmisiin.
Töissäkin on ollut paljon kivempaa, kun sieltä pääsee välillä tuulettamaan päätään ihan oikeaan elämään.


Sitten oli eläinten pärjäämiset näyttelyissä, sekä omat "missikisat" ja niiden mukanaan tuomat jutut, kuten PinUp-kurssi ja alusvaatenäytös. Mukavia asioita, uusia ihmisiä ja tuttuja.

Ensi vuonna on luvassa kaikkea kivaa myös. Häämatka, koneilla metsään, PinUp-kuvaukset, mahdollisesti mallikeikkoja, joudun pääsen luovuttamaan kruununi pokaalini seuraavalle syksyllä...
Mitä kaikkea ensi vuosi tuokaan tullessaan!

Meidän virallinen hääkuva! :D

Tahdon kiittää kuluneesta vuodesta blogin lukijoita, kommentaattoreita, instassa kurkistelijoita ja yhteistyökumppaneita! Kiitos! Oli mahtava vuosi!

Seuraavaksi rupean miettimään, että mitä laittaisin päälle. Tarkoitus olisi ehtoommalla, kun hevoset on saatu nukkumaan, lähteä kaverin syntymäpäiväkekkereille.

Ihanaa loppuvuotta ja onnea vuodelle 2016!
Erityisesti onnea kaikille ensi vuoden morsiamille, nauttikaa joka hetkestä!

ps. Nyt voi äänestää Häät-lehden sivuilla vuoden kauneinta studiossa otettua hääkuvaa, kilpailusta voi voittaa kameran.
pps. Vielä ehtii äänestämään joko minun tai jotain muuta (asiallisempaa) laatublogia Vuoden Hääblogiksi! Ei muuta kuin tänne.

maanantai 28. joulukuuta 2015

M♥J: Juhlapaikka ja sen koristelut

Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi. 

Taas on joulusta selvitty kunnialla! Onneksi tässä väliviikolla on vähän aikaa naputella taas hääpostauksia. Jäimme juhlapaikan tarkasteluun tarkemmin ja voimme ihmetellä vähän meidän koristeita, vaikka ei niitä loppujen lopuksi paljon ollutkaan.

Kirjoittelinkin meidän hääpaikasta silloin, kun kävimme sitä katsomassa ja se oli tosiaan rakkautta ensi silmäyksellä.


Vuokraukseen kuului tosiaan to-su, eikä ollut mitään aikarajaa, että sunnuntaina olisi pitänyt olla kamat kasassa klo. 12, vaan varmaan olisi saanut mennä maanantain puolelle, jos paljon olisi tavaraa ollut. Vuokrausta pyörittää kolmen herran porukka, talon vuokraus ja kunnossapito, kun toimii talkoovoimin. Menneenä kesänä paikassa oli vain kolmet juhlat ja se on sääli, paikka on todella hieno ja toimiva.


Vaikka ulkoa vähän rännit repsottaa, niin sisältä se on todella hyvässä kunnossa ja meidän nafti sata vierasta mahtui hyvin olemaan ja tanssimaan, eikä kukaan naapurikaan häiriintynyt, tai ainakaan tullut siitä ilmoittamaan. :D

Minulla ei tosiaan ole kuvia valmiista koristelusta, koska olin to ja pe iltoina niin kiireinen ja väsynyt, etten jaksanut kuvia enää ottaa. Onneksi Mika kävi kuvaamassa meidän valmiit pöydät, joskin ne ovat näissä "koskemattomissa" kuvissa vielä ilman viini/vesipulloja, ne kun Kaasozilla hoiti pöytiin vasta juuri ennen, kun vieraat kävelivät sisälle.
Kiitos kovasti myös pikkuapulaisille, jotka huolehtivat tuikut/kynttilät palamaan!


Kaikista eniten minua harmittaa se, ettei kukaan huomannut kuvata meidän salin oviaukkoa. Siinä oli kärrynpyörät, koivut maitotonkissa ja tuikkupöllit. Se oli hieno, mutta yhtään kuvaa siitä ei jäänyt jälkipolville muistoksi. Harmi, mutta ainakin itse muistan millainen se oli. :)

Noita koivuja meillä oli joka oviaukolla. Ne laitettiin maitotonkkiin, joista osa oli meiltä kotoa, osa kaasolta ja osa bestmanilta lainassa. Lisäksi tonkissa oli auringonkukka. Niitä piti ensin laittaa enemmän, mutta koivut veivät niin paljon tilaa, että yksi riitti. Osassa tonkissa oli heiniä ja papink*lleja ja kahvipöydän keskellä oli myös tälläinen asetelma isossa Ikean Cylinder-maljakossa. Se vilahtelee myöhemmin ruoka/kahvikuvissa.


Koivut ovat meidän suvun hääperinne ja isäni ilmoitti heti, että niitä tuodaan ja hän hakee ne.
Näin tehtiin, isä ja setä hakivat koivut ja tosi kivoilta ne näyttivätkin! Sopivat kyllä hienosti meidän teemaan, jossa koivua oli muutenkin. Oviaukoissa ja ruokapöydässä oli koivupöllit, joihin Jani porasi ison Ikea-tuikun mentävän rei´än. Noissa isoissa tuikuissa oli paloaika 9h ja se oli aika riittävä.
Muuten meillä oli isoja turkooseja kynttilöitä vanhoissa lasipurkeissa pöydillä.


Erityisen ylpeä olen meidän pöytäkoristeista!
Pöytäkukat olivat tosiaan näitä aitoja kiinalaisia jokapaikan-vaahtomuoviruusuja. Plus jokaisessa kimpussa oli yksi suodatinpussikukka. Ne oli törkätty vanhalla, 1950-luvun paikallislehdellä päällystettyyn säilykepurkkiin. Meillähän siis Jani teki jokaisen asetelman. Koska mun kädentaidot ei enää riittäneet ja kimput töröttivät jokaiseen ilmansuuntaan. Parempi antaa siis homma ammattilaiselle, jolla riittää hermot. :D


Sitten on nämä meidän upeat pöytäkynttilätelineet!
Työkaverini antoi meille häälahjaksi heinäseipäitä. Niihin porattiin tuikuille reikiä ja sitten ruvettiin ihmettelemään, että miten ne pysyvät pystyssä...
No, niihin laitettiin sitten hevosenkengät pohjaan. Tuli tosi hienot! Paikan vuokraaja oli kehunut niitä ja sanonut, että kaikenlaista hänkin on nähnyt, mutta nämä ovat erikoiset ja hienot.


Paljon muuta pöytiin ei sitten mahtunutkaan. Niissä oli valkoiset liinat, jotka oli talon, sitten juuttikankainen kaitaliina, heinäseiväs per pöytä ja väleissä punkku, valkkari ja vesipullo, sekä johonkin törkättynä vielä kukkapurkki.

Jokaiselle oli katettu lasi, hääbingo + kynä (näihin palataan vielä myöhemmin) ja pakkohan se hääkarkkikin oli laittaa, kun löysin Something Oldista mustalla käärepaperilla olevia suklaasydämiä!


Lasten pöytään ei mahtunut heinäseivästä, joten siellä oli tuikut lasipurkeissa, isot tikkarit, nimikoidut kannelliset lasit, yksi kukka-asetelma, käpyjä ja shettiksen kengät. Ja tietysti bingot ja hääkarkit kaikille. Ei kukaan tullut ainakaan valittamaan, että olisi ollut mälsää, kun lapset olivat omassa pöydässään. Kaikki ovat kumminkin jo sen verran vanhoja, että pärjäsivät ilman äitiä/isää.

Muuten meillä ei ollutkaan koristeluissa mitään ylimääräisiä hörhellyksiä, ulkona rappusten pielessä oli myös koivut ja maitotonkat ulko-oven pielessä, mutta esimerkiksi seiniin ei kiinnitetty mitään.
Herkkubuffa, baari, lahjapöytä yms. esitellään myöhemmin, niissä oli omat rekvisiittansa. :)

Lämpimästi voin suositella Heimolaa juhlapaikkana. Siellä tosin voi juhlia vain kesäaikaan, talo on kylmänä talvisin, sen lämmittäminen on niin kallista. Lisätietoja ja yhteystiedot löydät Heimolan omilta sivuilta. Paikalla on hieno historia ja tila on oikeasti tosi toimiva ja vuokraajat erittäin joustavia ja ystävällisiä! En voi kuin kehua! Jos olet lähialueelta ja haluat pitää upeat juhlat edullisissa puitteissa, niin kannattaa tutustua!

Seuraavaksi vilkaistaan nopsaan hääparin pöytää ja sitten palataan juhlimaan. :)

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Häämatka varattu!

Perjantaina käytiin varaamassa H Ä Ä M A T K A!!

Me ollaan mietitty eri vaihtoehtoja tai ainakin minä olen.
En ole mikään rannalla makailija, vaan haluan matkalta jotain äksöniä.
Isännälle sitten taas varmasti kelpaisi rauhallisempikin meininki.

Toisaalta olisi sitten taas kiva nähdä useampikin maa, kun kerran johonkin kotoaan raaskii lähteä.

Nyt me sitten käydään Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa.
Koska me lähdetään maaliskuussa LOISTORISTEILYLLE!

Lennämme ensin Milanoon, josta menemme bussilla Savoniaan. Sieltä sitten merille seitsemäksi päiväksi, hiiohoi!


Aluksemme on vaatimaton vuonna 2014 valmistunut Costa Diadema.


Otimme ikkunattomattoman hytin, joka oli kaikkein halvin. Ikkuna olisi maksanut muutaman satkun lisää ja parveke 400€! Eipä tämä ikkunatonkaan silti miltään läävältä näytä, joten kelpaahan se nukkumiseen. (Mitä sitä muuta häämatkalla tekisi?) Tuon säästetyn rahan voi sopivasti käyttää vaikka tuliaisiin tai pariin drinkkiin tai ostoskadun luksustuotteisiin.


Laivassa on kumminkin allaskansi, kylpylä, teatteri, formulasimulaattori, 4D-elokuvateatteri, ostoskatu yms., joten hytissä tulee tuskin hirveästi makoiltua.


Lisäksi laivasta pääsee satamissa ulos ja joko maksullisille kiertoajeluille tai omin nokkineen seikkailemaan. Ja minä haluan Barcelonaan katsomaan flamencoa!
Laivamme käy Barcelonan lisäksi mm. Marseillessa ja Palma De Mallorcalla. Lisäksi on yksi meripäivä, jolloin viimeistään tulee koluttua laivan ostoskatu päästä päähän kolmeen kertaan.


Enää on vain muutama ongelma:
* Mitä päälle lentokoneeseen?
* Kuinka paljon Kalkkilaivan Kapteeni tarvitsee mukaansa aurinkorasvaa?
* Kuinka monet bikinit on tarpeeksi?

Tästä eteenpäin teen kaikki mahdolliset työt, että saan mahdollisimman paljon rahaa säästöön matkakassaan.
Olen todella tyytyväinen tähän valintaan ja odotan maaliskuuta kuin kuuta nousevaa.

Lähtisitkö sinä loistoristeilylle, vai tuliko ruotsinlaiva-vibat?
Lisätietoja Loistoristeilyt.fi, josta myös postauksen kuvat lainattu.

torstai 17. joulukuuta 2015

M♥J: Hääauto

Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio!

Meidän hääautona toimi vanhempieni mersu.


Sille ei tarvinnut muuta tehdä, kuin pestä, isä sen pesi häiden aattona.
Kiitos äiti ja isä auton lainasta!

Autoon laitettiin varovasti koristeita, koska emme todellakaan halunneet turmella maalipintaa!
Nokkakoriste kyhättiin itse meidän jokapaikan-vaahtomuoviruusuista ja sifonkikankaan palasta, jonka ostin kangaskaupan kilopalalaarista. Pala maksoi muistaakseni 17€.
Olisin halunnun sen menevän nokan yli aaltomaisesti, mutta käytännön syiden takia miehet päätyivät loppujen lopuksi laittamaan koristeen näin:




Kangas kiinnitettiin konepeltiin imukuppisarjalla, jonka tilasin Something Oldista.
Täytyy vielä kehua noita imukuppeja, eivät todellakaan irronneet, todella hyvä ostos, suosittelen!


Takaikkunaan askartelin kyltin pahvista, leikkasin siitä vapaalla kädellä sydämen, jonka päällystin mustalla kartongilla. Maalasin tuon sanan, koska mikään meillä oleva tussi ei olisi näkynyt. Ruusut laitettiin miehen pyynnöstä reunoihin. Kiva tuli!
Jokainen blogia seurannut varmasti ymmärtää tekstin. :D
Lisäksi auton perässä oli bestmanin tekemä "pahojen henkien karkoitin", jossa oli mm. tölkkejä ja vanhoja työkenkiä, sekä mun tilaamat Just Married-ilmapallot, joista osa iloisesti puhkesi matkalla.


Kirkolta ajoimme toiseen päähän kylää ja siitä takaisin, että vieraat saivat vähän etumatkaa.
Muutama kylännainen tuijotti autoa suu auki, vaikka kyllä tällä kylällä on erikoisempiakin hääautoja nähty.
Pysähdyimme nostamaan karkoittimen takaluukkuun ennen pikatietä ja hörppäsimme kokikset, koska meinasin kuolla janoon. Onneksi bestman (tai pitäisikö sanoa, että hänen vaimonsa?) oli varautunut. :)

Sitten suuntasimme kohti Keikyää ja meidän juhlapaikkaa, josta vähän lisää seuraavassa postauksessa.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

M♥J: Ulosmarssi ja kaurasade

Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi!


Kirkosta poistuminen sujui rauhallisissa merkeissä.
Meidän poistumismarssina oli tämä:


eli Myrskyluodon Maija. Ihana kappale, rakastan tuota alkua.

Kävelin rauhallisin mielin tuoreen aviomieheni käsikynkässä ja hymyilin edelleen kuin jakoavain.
Loppupäässä käytävää näin työkaverini ilmeen ja meinasin itkuun revetä, kun näin onnenkyyneleet hänen silmissään. Ainoa kerta koko häissä, kun meinasin itkeä.


Juuri ennen ovia kuiskasin Janille: "Juostaan!" Teki mieli lähteä kahden kesken jonnekkin, olisihan se porukka keskenäänkin juhlissa viihtynyt, olisihan siellä tarjoilu pelannut silti. :)

Hiipparoimme takaisin sakastiin odottamaan, että vieraat ehtivät ulos.
Juttelimme papin kanssa hetken ja sitten taas kirkon ovista pihalle.


Morsiusneitomme ja kaasot olivat jakaneet vieraille hääkuplia ja kauraa.
Tosi kiva, että niin moni puhalteli kuplia, näyttävät kyllä kivoilta kuvissa!

Morsiamen tuuletus. :)








Kauraa paiskottiin sitten oikein urakalla, kuulin jonkun huutavan tyyliin "Yritä osua Monikan puvun sisälle!" 
Kiitos! Kyllä niitä jyviä oli mun päässä, laahuksessa, kimpussa, puvun sisällä ja löytyipä yksi jyvä aamulla häävuoteestakin...


Bestman oli hakenut hääauton kirkon eteen valmiiksi ja matka jatkui hääpaikalle.
Seuraavaksi vilkaistaan hääautoa ja juhlapaikkaa tarkemmin ja sitten jatketaan partyja. :)

tiistai 15. joulukuuta 2015

Lisää jännitettävää.

Olen ollut tässä viikon ihan pähkinöinä.
Sain viime viikolla Mikalta s-postia. Hän on lähettänyt peräti kaksi kuvaa meidän häistä Vuoden hääkuva-kilpailuun!

Vuoden hääkuva-kilpailun järjestää Häät-lehti yhdessä Häät.fi, Rajala Pro Shopin ja Color-Kolmion kanssa. Kilpailu on tarkoitettu ammattikuvaajille ja siinä on viisi sarjaa; Miljööhäämuotokuva, Studiohäämuotokuva, Dokumentaarinen hääkuva, Vuoden morsian ja Vuoden häävideo.

Meidän häistä lähti Dokumentaarinen hääkuva-sarjaan tämä:

© Mika Peltomaa Photography
 sekä Vuoden morsian-sarjaan yksi mun TTD-kuvista!

© Mika Peltomaa Photography
Nähtäväksi jää pääseekö kumpikaan kuvista edes ehdolle. Jossain vaiheessa kunkin sarjan voittajakuva, kaksi kunniamaininnan saanutta kuvaa ja 10 parasta kuvaa pääsevät yleisöäänestykseen.
Kunkin sarjan voittajista valitaan Vuoden Hääkuva. Lisää tietoa kilpailusta Häät-lehden sivuilta.

Kilpailun osallistumisaika on jo päättynyt ja siellä tuomarit pohtivat valintojaan.
Vaikka kumpikaan kuvista ei pääsisi edes ehdolle, niin olen silti todella otettu kunniasta! Vitsit meidän häistä löytyi sellainen kuva, joka oli niin hyvä, että se sopi tähän kilpailuun! Ja tuo TTD-kuva on hieno! Se on otettu Isosuon pitkospuilla vastavaloon kuulaana syyspäivän iltana. Mika kyykki jonkun kitukasvuisen männyn takana kanervien joukossa. :D Ihan mahtavaa ja jälki upeaa!

Mika on myös päivittänyt joitakin kuvia meidän häistä porfolioonsa. Annoimme siis luvan meidän kuvien julkaisuun. Minusta on tärkeää, että valokuvaaja saa myös nettiportfolioonsa kuvia, koska ne vaikuttavat PALJON valokuvaajan valinnassa ja hyvin paljon nykymorsiamet valitsevat valokuvaajia  nettikuvien ja -palautteen perusteella.
Käypä katsomassa täällä, jos kiinnostaa, siellä on myös nämä kaksi jo julkaistua TTD-kuvaa.

Kyllä on jännät ajat edessä, kun on nämä kuvat tuolla ja blogi ehdolla Vuoden hääblogiksi.
Huomenna yritän taas jatkaa hääpäivän kululla, mahtavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

M♥J: Vihkiminen

Postauksen kuvat © Mika Peltomaa Photography, ei saa kopioida.

 

Sitten olikin tosi kysessä ja monen mielestä se häiden jännittävin osuus.
No ei vieläkään jännittänyt. En kompastunut helmoihini alttarille kävellessä, ei mitään paniikkia siis!

Meillä oli aivan ihana pappi! Hänet olisin toivonut vihkipapiksi, jos olisin saanut toivoa, mutta onneksi kävi näin hyvin!
(Tai varmaan olisi saanut toivoa, jos seurakunnan ehdotus olisi ollut ei-niin-sopiva.)

En muista sanasta sanaan toimitusta, mutta muistan mistä hän puhui. Pappi oli käyttänyt meidän (minun) kertomaa pohjaa meistä ja mainitsi puheessaan mm. työhistoriamme, raksahommat ja hevoset. Jani kyllä käytti minusta sanaa itsepäinen, kun papin kanssa juttelimme, mutta sitä pappi ei puheessa maininnut. No, en olisi siitä loukkaantunut ja kyllä sen varmaan kaikki muutenkin tiesivät. :D


Meillä oli raamatunkohtana "rakkaus on lempeä...", se on perinteinen, eikä loppujen lopuksi niin "jumalallinen", vaikka ymmärrän kyllä vertauksen.

Tahdotko sinä-kohdassa meillä oli "uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä".
Siitäkin on nimittäin kaksi vaihtoehtoa! Kauheita päätöksiä piti tehdä! Mutta olimme näistä molemmat yksimielisiä.
Ja kyllä molemmat ihan kakistelematta "Tahdon" sanoivat. :)


Onneksi meillä oli sellainen turhake, kuin sormustyyny. Pappi nimittäin sanoi, että hän ei mielellään ota sormusta käteen, koska voi pudottaa sen ja sitten sitä etsitään porukalla jostain alttarirakenteista.
(Miettikää meitä konttaamassa kesken toimituksen sormuksen perässä...)
Äitihän ompeli meille tuon tyynyn kaitaliinakankaasta ja silkkinauhaa jäi yli, kun tuunasin sukkanauhaa, että edulliseksi tuli!


Sormus siunattiin tyynyssä ja Jani irroitti sen. Sormuksen saaminen sormeen olisikin sitten prosessi!
Sehän oli ollut minulla koko päivän, mutta alttarilla käteni olivat niin hikiset, että sormus ei meinannut mennä sormeen sitten millään! Survoin sen sitten itse loppuun. :)


Virtenä meillä oli Suvivirsi, toisilla sanoilla. Siitä on sellainen vihkimiseen sopiva versio, jota en ollut milloinkaan kuullut, virsi 822 kumminkin. Sitä siinä sitten veisattiin porukalla. :)


Saimme perinteisesti vihkiraamatun ja sitten meidät saatettiin matkaan.

torstai 10. joulukuuta 2015

M♥J: Ensiaskeleet kohti avioliittoa.

Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi!


Kaasot, chek!


Bestman, chek!


Sulhanen, paikalla.


Seisoimme hetken isän kanssa kirkon ovella, kun isä oli ensin oikonut tyttärensä laahuksen.
Sitten suntio painoi jotain nappulaa ja kanttori alkoi soittaa tätä:


Morsiustyttö lähti kävelemään meidän edellä kantaen sormustyynyä.


Jätettiin vähän iskän kanssa väliä ja lähdettiin sitten liikkeelle.
Isä mutisi jossain välissä, että mennään liian kovaa ja hidastimme hieman.


Joku morsian kirjoitti joskus, ettei saisi katsoa vieraita alttarille mennessä, kun rupeaa itkettämään.
Minä katselin ja nyökkäilin ja hymyilin kuin jakoavain. Naureskelin mielessäni työkaveriani, joka näytti krapulaiselta ja kummastelin erästä vierasta, joka oli kyllä tuttu, mutta en aluksi tajunnut mitä hän tekee häissäni. (Kaverini tyttöystävä, jota en ollut nähnyt.)
Eikä minua itkettänyt. Miksi olisi? Ei meidän vieraat nyt mitenkään hirveitä ole...
Minua vain hymyilytti, aamun potrettikuvien jännitys oli kaikonnut ja olin vain suunnattoman onnellinen. Siinä kävellessäni viimeistään tajusin, että tämä on meidän päivä ja tästä otetaan kaikki irti.


Isäkin näyttää näissä kuvissa niin huojentuneelta; tyttärestä ei tullutkaan vanhaapiikaa! Jes!
No ei vaan, uskoisin, että tämä oli isällekin hieno kokemus, eipä hänellä muita tyttäriä olekaan ja luulisin, että jokainen isä haluaa saattaa sen pikkutyttönsä sinne alttarille.


Seuraavaksi jäädäänkin sitten jännittämään sanottiinko me "Tahdon" vai jotain ihan muuta?

Blogissa on nyt parin päivän hengähdystauko, koska lähdemme huomenissa äidin kanssa Tallinnaan jouluostoksille.
(Muistakaa äänestää... vink vink)
Kivaa viikonloppu kaikille!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

M♥J: Sakastissa.

 Postauksen kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi!


Mommolankoskelta ajelimme sitten perätouria kirkolle.
Huittisten kirkko sijaitsee ihan keskustassa, museon vieressä. Kirkko on oikealta nimeltään Pyhän Katariinan kirkko ja se nimi laitettiin myös kutsuun. Taisi se nimi muutamaa vierasta hämätäkin. ;D


Juoksimme Kaasozillan ja morsiusneidon kanssa sakastin ovelle odottamaan, kirkon pihassa oli nimittäin ihmisiä.
Appivanhempani kuljeskelivat hautausmaan puolella ja appi kertoi, että kirkossa oli vielä edellinen pari. No, me oltiin kyllä vähän etuajassa, kello oli vasta puoli kolme.


No, eipä siinä sitten, jäimme kiltisti odottamaan ja suntio sanoi, että odottaa vielä edellistä paria, he nimittäin kiersivät juuri kirkkoa tullakseen kohta taas ovista pihalle.
Toinen pari pelmahtikin paikalle, morsiamella oli kaunis punavalkoinen puku.
Kun edellinen pari oli saatu alta pois, päästettiin meidätkin sisälle.

Joku muisti luovuttaa sormuksen hetkeksi pois... :)

Isänikin ilmaantui paikalle, hän oli tuonut hääauton ja miehet olivat jääneet virittelemään koristeita paikalleen. Pikkuhiljaa saatiin sulhanen ja bestman paikalle ja viimeiset hetket neitinä olivat käsillä.
Arvatkaa jännittikö? Ei. Olisin vain halunnut kurkkia vieraita jostain ovesta, mutta en kehdannut mennä. :D

Pappi kertoi vissiin sulhaselle jotain elämän kylmiä tosiasioita... ;)




Kaasozilla komentaa isääni. :D

Sitten oli aika laskea laahus, vaihtaa korkkarit ja rauhoitella morsiusneitoa, joka varmaan jännitti kaikista eniten, ottaa isä käsikynkkään ja kiertää kirkon etuoville.