Alennuskoodi kauniille hymylle.

Hääpäivänä kun kaiken pitää olla täydellistä, niin moni varmaan miettii hampaiden valkaisua.

Mikäli joku haluaa kokeilla IsoSmilen hampaidenvalkaisuliuskoja, niin minulle kopsahti s-postiin alennuskoodi.

Olen kerran tilannut tuolta jonkun valkaisupaketin, en vain enää muista mikä se noista oli... Toimiva tuote joka tapauksessa ja helppo käyttää. Liuskat oli suussa vartin tai kauemmin ja kuolan eritys oli kyllä melkoista, mutta kyllä hampaat valkaistuivat. ;) Teho ei tosin ollut, ainakaan itselläni kovinkaan pitkäaikainen, kesti ehkä muutaman kuukauden. Mutta eihän sen tässä tapauksessa tarvitse kestääkään, kuin sen hääpäivän!

Toimitus tuolta oli nopea ja ilmainen.

Ohessa koodi ja lisäinfo:
 
7,00 Eur alennus sinulle ja ystävillesi vähintään 35,00 Eur tilauksista, 5.4.2014 asti.
Kuponkikoodi: SEVENOFF lunastetaan isosmile.com verkkokaupan ostoskorissa.
Tämä alennus on voimassa ainoastaan kokonaisista Crest Whitestrips® hampaidenvalkaisu paketeista.
Kuponkikoodia voi käyttää rajattomasti 5.4.2014 asti.

Lisäksi etusivulla oli linkki johonkin tyrkkyyn, jossa saa itse ilmaisen tuotteen, kun kerää kolmen kaverin tilauskoodit ja mitä ikinä. Tutustukaa, jos ilmaiset tuotteet kiinnostaa, itse en jaksa mitään koodeja ruveta kalastelemaan.

Kamala kun olisi sata ja yksi aihetta taas postattavana, mutta on ollut niin kiirutta, että ei ehdi oikein koneella nököttämään.
Mutta, koitan palailla vaikka huomenna töiden jälkeen, nyt ottamaan hevoset sisään ennen satuhäitä!

Juhlapaikka osa 1; Kalliola

Tässä päivässä on kyllä vauhtia ja tekemistä riittänyt, mutta pikkuisen ehdin postaamaan ennen töihin lähtöä.

Maanantaina tosiaan kävimme katsastamassa mahdollista juhlapaikkaa täällä Huittisissa.

Ulkoa

Suttilan Kalliola sijaitsee noin 7km päässä Huittisten keskustasta Punkalaitumen suuntaan. Rakennus kuuluu paikalliselle Nuorisoseuralle ja sen tiloissa toimii kesäisin Teatteri Taikayö. Lisäksi tiloissa järjestetään bingoiltoja, sekä erillaisia tilaisuuksia, aina seuran omista tilaisuuksista yksityisiin juhliin.
Tällä hetkellä tiloissa on Suttilan koulu evakossa, kylän koulua kun rakennetaan uudelleen kosteusongelmien takia. Koulu alkaa olla melko valmis, että koululaiset pääsevät varmasti jo ensi lukukaudeksi takaisin omaan kouluunsa. Tämän takia valokuvissa on luokkahuonetunnelma. ;)

Pääsisäänkäynti

WC-tilat ja keittiö on uusittu viime tai edellisvuonna, sekä osa lattioista. Lisäksi sinne olisi tämän vuoden aikana tarkoitus hankkia uudet tuolit (HYVÄ!).

Kiertelimme paikan, keittiö oli iso ja siellä oli kivan kokoinen kylmiö, sekä pieni jääkaappi. Tasoja oli paljon, sekä iso tiskikone. Astioita siellä ei talon puolesta ollut, kuin jotain ruuanvalmistuskippoja. Eli pitopalvelulla tarvii olla lautaset, kihvelit ja kahviastiastot mukana.

Narikka / aulaa

Narikka löytyy, sitten oli iso sali, johon ehkä saisi koko suvun tungettua ja jäisi vielä tanssitilaakin. Mutta vähän siinä ja siinä. En halua mitään pöytien siirtely-ohjelmanumeroa. Bändille oli lava ja sieltä löytyi jotain äänentoistovehkeitäkin. Keittiön vieressä oli pienempi tila, johon saa noutopöydän. Mutta siinä se sitten olikin. Ei erillistä huonetta / tilaa photo boothille, ei lasten leikkihuonetta. Lisäksi se tanssitilan järjestäminen...

Iso sali, näyttämöllä väliaikainen seinä, lavalla oli yksi luokka.

Tila keittiön vieressä, johon tulisi noutopöytä.

En tiedä. Paikka oli ok, parkkitilaa oli ja pihalle saisi tehtyä lapsille leikkipaikan, mutta jos ilma on huono, niin sisällä ei tosiaan oikein tilaa ollut. Lisäksi ihan vieressä kulkee melko vilkas tie ja portaat pääovella on aika jyrkät, jos on kauhean huonojalkaisia vieraita.

+ lähellä keskustaa, vieraiden ei tarvi ajaa kauas, mikäli liitto siunataan ensin kirkossa
+ vuokra halpa, vain 400€, pe-su aamupäivä
+ tilava, siisti keittiö
+ narikka
+ uudet, siistit wc-tilat
+ pöydät ja tuolit
+ lava
+ äänentoistolaitteet
+ parkkitilat
+ ei häiriintyviä naapureita, voi bailata aamuun asti

- ei kaunista paikkaa ulkovihkimiselle
- kamalan lähellä tietä
- jyrkät portaat vanhuksille / pienille
- ei erillistä tilaa photo boothille / lasten leikkipaikalle
- ei astioita
- ei pöytäliinoja
- loppusiivous tehtävä itse ja ennen sunnuntain puoltapäivää
- ei saa polttaa kuin tuikkuja
- ei välttämättä tanssitilaa ilman pöytien siirtoa
- rumat tuolit (ainakin tällä hetkellä)
- kelmeä loisteputkivalaistus, kattoon huono ripustella ylimääräistä

Näistä listoista ehkä jo haistaa, että en oikein lämmennyt. Johtuu ehkä myös siitä, että minulla on niin kovat odotukset siitä Lalliksesta, etten edes suostu antamaan tilaisuutta millekkään toiselle paikalle. Tyhmä minä.

Mies oli kyllä sitä mieltä, että laitetaan lapset leikkimään siihen aulaan, jossa oli narikka. No joo, olisihan se tietysti, eipä niitä takkeja kellään paljon kesällä ole ja naulakot oli seinälle kääntyvää / irroitettavaa mallia, että periaatteessa voisi ottaa vain toisen puolen käyttöön. Ja mikäli Photo booth toteutetaan vähän eri tavalla, niin silloin siihen ei omaa tilaa edes tarvita. Ja hyvällä säällä lapset ja valokuvaus voi olla pihalla.

Okei, en vielä tyrmää, menemme katsomaan sitä Lallista ensin ja mietitään sitten kunnolla asiaa ja päätetään yhdessä. Olen budjetoinut hääpaikan hinnaksi 800 euroa, että tässä tapauksessa jäisi 400€ johonkin muuhun. 

No, katsotaan nyt.

Huomenna yritän ehtiä tarinoimaan teille, että mitä tapahtui torstain tanssitunnilla. :)

Ihan nopee.

Varsinaisestihan minulla ei siis ole mitään postausta, vaikka asiaa olisikin.
Oli vain pakko äkkiä kirjoittaa jotain ja vastata kommentteihin, niitä kun oli näköjään tullut. Kiitos! Niitä on aina kiva lukea.

Tässä on nyt vähän pukannut kiirettä ja pukkaa vielä loppuviikon. Viikonloppuna olimme tupareissa ja synttäreillä, maanantaina kävimme katsomassa yhtä hääpaikkaa ja tiistaina oli flamencoharkat, kevätnäytös noin kuukauden päästä, iik! Tänään oli niin kiva ilma, että siivosin vähän tallissa ja isä on innostunut nikkaroimaan aitaa teranssille. 

Lisäksi olen järjestellyt isäni 60-vuotis lahjaa. Aikamoista salailua tiedossa loppuviikko.

Huomenna onkin sitten sulhasen tulikoe; eka tanssitunti!
En tiedä miksi mutisi jotain jalan katkaisusta... ;)

Käsittelin nuo juhlapaikkakuvat ja kirjoitan teille paikasta postauksen heti, kun ehdin. Nyt täytyy mennä nappaamaan kopukat ineen ja sitten saunaan.

Vauhdikasta viikonjatkoa kaikille!

Sulhasen puku ja muuta höpötystä.

Ajattelin kirjoittaa vähän sulhasen pukeutumisesta.
Nopeasti.
Hitto. Aihe on yhtä laaja ja hankala, kuin morsiammen pukeutuminenkin.
Kirjoitan silti.
Sulhanen tuskin on miettinyt mitä päälleen laittaa, alkaa ajattelemaan asiaa ehkä vuoden päästä. Mutta ei ole haitaksi, jos minä päätän ajattelen asiaa nyt jo hänen puolestaan. :) Eihän?

Muutamia nettisivuja selattuani, tulin siihen tulokseen, että Suomessa tehdään todella hienoja miesten pukuja. 

Olen vähän sillä silmällä vilkuillut tuota Turo Tailorin mallistoa.
Red Label-mallistossa on kiiltävä puku, joka olisi kyllä todella hieno.

Turo Tailor

Turo Tailor

Tuota mustaa pukua lähinnä ajattelin, mutta tuon vaalensinisen liivi sopisi tuohon mustaan. Tailorin puvut vain ovat todella kalliita ja vuokrapukuna niitä tuskin on missään.

Morsiusgallerian kautta eksyin myös miesten pukujen osastolle. Siellä myytävissä oli Kaleva Ceo-juhlapukuja ja sielläkin oli tuollainen kiiltävä puku.

Karjalan Puku Oy

En tiedä, että mikä näissä kiiltävissä puvuissa nyt kiehtoo, mutta jotenkin vain näen mieheni juuri tuollaisessa.

Aikaisemmin oli jo puhetta, että mieheni laittaisi kravatin sijasta solmukkeen eli kansankielellä rusetin. Lisäksi olen sitä mieltä, että liivi pitäisi olla, illalla kuitenkin otetaan takki pois, niin näyttäisi fiksummalta, kun alla olisi kaunis liivi. Sitä paitsi, jos / ehkä / hyvin todennäköisesti, kun meidät vihitään maistraatissa jonain kauniina arkipäivänä, niin en edellytä miehellä siellä pukua, housut + liivi ja kauluspaita olisi minusta ainakin ihan ok.
Itse en ainakaan aijo maistraattiin mennä virallisessa hääpuvussani, joten en vaadi sitä mieheltäkään.

Tietysti miehellä on se musta peruspuku tuolla kaapissa, että kyllähän siihen voi ostaa kaveriksi liivin, rusetin ja vaikka uuden paidan. Mutta toisaalta, morsian aikoo ostaa uuden, kalliin koltun, miksi en siis soisi miehellekkin törsäämisen iloa?

Mieheni täytti vuosia maanantaina ja ostin hänelle häitä silmällä pitäen lahjaksi Lumoava-korumerkin Soturi-kalvosinnapit. Joululahjapaketista nimittäin kuoriutui saman sarjan kaulukoru, jota mies on ahkerasti pitänyt. Toivottavasti kalvosinnapeille tulee muutakin käyttöä, kuin vain meidän häät.

 
Ensi viikolla hääsuunnitelmat saakin pienen sysäyksen eteenpäin, kun maanantaina menemme katsomaan potenttiaalista juhlapaikkaa. Lisäksi meillä on torstaina tanssikurssi, menemme harjoittelemaan foxia. Myös muutama seuraava torstai on varattu tanssille, luvassa lisää foxia, tango ja valssi.

Mieheni ei osaa tanssia. Todellisuudessa Shakirakin olisi kateellinen niistä lantioliikkeistä, joita mieheni esittelee joskus kun radiosta tulee jotain menevää. Mutta leikitään nyt ettei osaa tanssia. Itse olen sitä mieltä, että jos osaa kävellä, osaa tanssia. Tangoa minäkään en kunnolla osaa, joten on siellä jotain uutta minullekkin.
Häävalssi onkin sitten toinen juttu. En ole ihan varma haluanko häävalssia. Tuntuu vanhanaikaiselta. En tiedä. Katsotaan miten se sujuu tuolla kurssilla ja päätetään sitten. ;)

Morsiusgalleria muuten järjestää ensi torstaina, 27.3, Toimiva tyyli-illan. Tarjolla kuohuvaa ja pikkusuolaista (miten mun tulee aina mieleen, et vichyä ja suolatikkuja..?), sekä neuvoja oikean puvun valinnasta. Ilmoittautua voi 25.3 asti, että nyt kaikki Tampereen ja lähialueen morsiot hophop! Itse lähtisin, mutta tuo tanssikurssi on juuri silloin. Höh. No, toivottavasti ensi keväänä on samanlainen tilaisuus. Kyseisessä putiikissa on nyt myös tullivapaat päivät, eli reiluja tarjouksia, kannattaa hyödyntää, jos pukua ei ole vielä hommattu.

Jaahas, minä taidan tarttua imuriin, pirullinen aurinko yrittää vihjailla, että meillä on pölyä nurkissa.

Tahdon! Myös avioehdolle.

Erittäin hyvää tasa-arvonpäivää!

Tälläisenä päivänä onkin hyvä kirjoittaa monia, ja varsinkin naisia, jurppivasta aiheesta, eli avioehdosta.

Avioehto, paperi, joka saa monen näkemään punaista, hiiltymään, suuttumaan ja joka jakaa mielipiteet.

Olen miesvaltaisella alalla töissä ja kerran sitten kahvihuoneessa lipsahti keskustelu avioehtoon. Kahden MIEHEN kanta oli että ei missään nimessä mitään avioehtoa. Olin ihan huuli pyöreänä. Yleensä se on mies, jolla on enemmän omaisuutta ja joka sen avioehdon haluaa.
Yksi miehistä sanoi sitä epäluottamuslauseeksi, eikä kuulemma silloin oikeasti rakasta toista. Täh?

Onhan mulla kodissani palovakuutus ja autossa hirvivakuutus, enkä minä silti toivo, että taloni palaa / ajan hirvikolarin.

Minä haluan avioehdon.
Olen niin monta yötä ja päivää ollut töissä ja raatanut taloni eteen, etten todellakaan anna siitä osaa kenellekkään. Itsekästä? Taatusti, mutta näin asia vain on. Toki haluan, että mikäli minä potkaisen ensin tyhjää, niin mies saa asua tässä niin kauan kuin haluaa. Hän myös luonnollisesti perii minut, minulla kun ei jälkeläisiä kerran ole.

En silti rakasta miestäni yhtään sen vähempää, enkä missään tapauksessa toivo/halua, että koskaan eroamme ja että sille paperille tulisi käyttöä.


Mutta tiedän myös, että erot ei aina ole kauniita ja sopuisia.
Ottaen huomioon allekirjoittaneen ja mieheni tempperamentin, niin on oikeasti hyvä, että on olemassa joku paperi, jos vaikka laitamme lusikat jakoon. (Koska minä haluan pitää mun Savoniat.)
Muutenkin ero on yleensä tuskainen, niin en todellakaan haluaisi pitkittää / vaikeuttaa asiaa vain sen takia, etten ole ollut aikoinaan kaukaa viisas.

Monimutkaisia asioita.
En sitten tiedä, että jos olisin toisessa tilanteessa, ilman maallista omaisuutta, niin ottaisinko asian näin? Vai suuttuisinko siitä, että mies ajattelee vain rahaa, kun haluaa nimeni moiseen paperiin? Vai onko se oikeasti vain fiksu sopimus, kaiken varalta?

Ei se nimi kai naistakaan pahenna...?

Onneksi meillä ei Suomessa ole enää nimenvaihtopakkoa.
En kuulu niihin kahdeksaan morsiammeen, jotka ottavat miehensä sukunimen. (Tilaston mukaan siis kahdeksan kymmenestä morsiammesta vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään.) 

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt ja kuolen tätä sukunimeä kantaen. Minulla on isäni puolelta Karjalaiset sukujuuret ja olen niistä ylpeä, senkään takia en halua nimeäni vaihtaa. Lisäksi sukunimeni on, ainakin täällä päin, harvinainen, samalla nimellä varustetut ovat yleensä sukulaisiani.

Miehelleni tämä on ok. Ei hänkään halua ottaa minun sukunimeäni ja se on minulle ok, en vedä hernettä klyyvariin.

Yhdistelmänimi ei tule kysymykseenkään, olen aina ihmetellyt kaikkia Rauhanen-Sotanen ja Ihanhelvetinpitkä-Javieläpidempi - nimihirviöitä. What? Eikö nainen oikein ole osannut tuossa tilanteessa päättää? Kun yleensä se on nainen, joka sen hirviön ottaa (puhun nyt nimestä, en miehestä). En ole kyllä koskaan törmännyt mieheen, jolla olisi yhdistelmänimi...

Ymmärrän kyllä, jos joku haluaa nimensä vaihtaa, oli syy sitten mikä tahansa. Yleisin syy on varmaan, että koko perheellä olisi sama sukunimi, jos / kun lapsia on / tulee. Meille kun ei tuota yhteistä jälkikasvua tule, niin senkin puolesta voin varsin onnellisena jatkaa omalla nimelläni.

Kerran olin poikkeamassa optikolla, edelläni oli nainen hakemassa silmälasejaan.
"Milläs nimellä?" - myyjä
"Virtanen" - asiakas
"Ei täällä kyllä ole sellaisella nimellä tilausta." - myyjä
..mietintätauko..
"Ei perhana, se onkin Koskinen! Menin naimisiin vuosi sitten ja nimi on vaihtunut. - asiakas

Nainen myönsi, että käyttää edelleen vahingossa tyttönimeään, varsin usein, vaikka avioliiton satamassa oli jo vuoden päivät oltu. 
Luulen, että minulle kävisi noin. Ja usein.

Mitenkäs muilla morsioilla? Onko jonkun mies suostunut vaihtamaan sukunimensä, vai onko jollain miehellä yhdistelmänimi?  

Sunnuntain kulttuuripläjäys.

Eilisen häämekkoinnostuksen huumassa päätin kaivaa teille youtubesta videon, josta kaikki halukkaat näkevät miten tuon batan kanssa tanssitaan.

Helmaa siirretään aina jalan ulkosyrjällä, eli sitä ei potkita vaan siirretään. Pelkkä ilman painavaa hametta tehtävä tekniikkaharjoitus ottaa reisiin ja minulla myös pohkeisiin ja olen huomannut olevani letkeä, kuin rautakanki.
Ei ihmisen vain yksinkertaisesti kuulu taipua sellaisiin asentoihin, kuin tuo tanssi vaatii!

Siinäpä siis haastetta, rakastan tuon tanssin ylväyttä ja kauneutta ja kun on joskus yrittänyt noita koputussarjoja, niin tietää kuinka haastavaa se on.

Enjoy!

Naimisiin Vegasissa.

Hei kaikille.
Viikon blogitauko - töitä, töitä, töitä. 
Yllätin itsenikin, kun en ajatellut häitä kertaakaan viikolla. Paitsi kerran, kun mietin, että mitä postaankaan blogiin seuraavaksi.
Ehkä kaksi, kun mietin kaasoni mekkoa...

Tänään askartelin kaasolleni yllätystä, jolla pyydän häntä kaasokseni.
Askartelu ei ole vahvin lajini, saas nähdä mitä tästä vielä syntyy...

Tänään olen myös tehnyt sulholleni kakun ja viikolla pistin pienen omaisuuden miehen syntymäpäivälahjaan. Lahja liittyy tavallaan myös meidän häihin, joten taisin sittenkin ajatella kolme kertaa niitä.

Tänään ajattelimme, että karkaamme Vegasiin ja menemme siellä naimisiin. Miettikää, Elvis häissä! Voisin kyllä mennä pin up-tytön näköisenä naimisiin, jos saan Marilyn Monroen todistamaan. Tulisi halvemmaksikin, eikä olisi turhaa hössötystä.

Kannattaa tutustua ja hääkakkuna tietysti Elvis-kakku!

kuva

No, ei kai nyt sentään.
Vaikka budjettia miettiessä on kyllä ihan jokusen kerran käynyt mielessä, että mahtaako tässä nyt olla mitään järkeä, laittaa nyt rahaa ihan törkeästi yhteen päivään? Mutta haluan kyllä panostaa siihen tärkeään päivään.
Palailen budjettiin jossain vaiheessa omalla postauksellaan, kunhan saamme sitä vielä vähän hiottua.

Saanko nyt intoilla vähän häämekosta? (Mikä ihmeen sekapostaus tämä taas on, Elviksestä häämekkoon, joo,o?) Olin tiistaina muutaman viikon tauon jälkeen flamencotunnilla ja ai että, opettajamme oli tehnyt sellaisen pata-hameen! Virallisesti hame on siis bata de cola. Sitä on puolihameena ja täyspitkänä versiona. Haluan sellaisen häämekokseni! Ongelma on siinä, että haluaisin hyötykäyttää hametta häiden jälkeen ja kokohametta onkin todella kiva tunkea pesukoneeseen joka treenien jälkeen. Tuota helmaa meinaan hameessa piisaa. Laahus on yleensä kantajansa pituinen, eli minullakin vähän rapiat 1,6 metriä... Netistä löytyi myös tosi kivoja yläosa+hame erikseen versioita, mutta kaksiosainen hääpuku ei nyt vai oikein innosta...?

Ohessa muutama inspiskuva. Kaikki kuvat http://www.trianera.com

Helsingin Flamencoshopissa pelkät puolihameet maksavat alkaen 550€, eli kyllä kokohameeseen hintaa tulee ihan normaalin hääpuvun verran.

No, katsastan jos hääpukuliikkeissä olisi edes tuonnepäin pukuja, jos ei, niin sitten teetän puvun, tuollainen on nyt kuitenkin saatava!

Jaahas, täytyy mennä syömään ja valmistautua työyöhön, ropisee taas muutama roponen hääkassaan! Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Koko päivän googlanneena...

Päässäni on valtava ajatuskaaos.

Saimme eilen paperille alustavan vieraslistan.
Vieraita olisi tällä hetkellä kutsuttavissa 111 kpl.

Osa tosin on suluissa, kun en oikein tiedä kutsuakko vai ei. Eli ilmeisesti ei, kun jossain luki, että jos vähänkin tuntuu siltä, että miksi kutsun hänet?, niin sitten ei kutsuta.

Kuusi kappaletta kutsuttavista on lapsia, iältään juhlahetkellä 7-14-vuotiaita. Lapset ovat kaikki miehen puolelta, minun puoleltani ei lapsia kutsuta.

Tiedän, että jättämällä tietoisesti osan serkuistani pois kutsuttavien listalta, saatan suututtaa puolet suvusta, mutta voi harmi sitten. En voi oikeasti kutsua kaikkia, ei riitä budjetti. Minun puolelta vieraita on laskettu tällä hetkellä 62 henkeä ja miehen puolelta 49. Minulla on pikkuisen isompi suku, pelkästään serkkuja on 22kpl, että sen takia kaikkia ei kutsuta...

Olen tosin varma, että ihan kaikki eivät edes tule, ketkä kutsun ja lisäksi pistin kaikille avecit, enkä voi tietää, tuleeko esim. yli 70-vuotiaan tätini seurassa avecia. Se laskee jo vieraiden saldoa.
Väkimäärään ei ole vielä laskettu bändiä, eikä esityksessä mukana olevia, mielestäni on kohteliasta tarjota myös heille ruoka ja kahvit.

Hääpaikalta tämä vaatii paljon. Haluan tilaa! Inhoan sitä, kun et pääse syömään, kun pöydät ovat niin lähekkäin, ettet väliin mahdu. Sieltä on inhottava kerätä astioitakin, nimimerkillä: kokemusta on.
Lallis alkaa tuntua aina vain paremmalta vaihtoehdolta, vaikka olisihan se mukavaa, jos Huittisissa olisi joku paikka, jossa juhlia. Täytynee muutama kylätalo kiertää katsastamassa, ihan vain varmuuden vuoksi.

Tämän päivän olen ihmetellyt kutsuja. 
Painattaminen tuntuu melko houkuttelevalta vaihtoehdolta ja minulla olisi pari ideaa teemastakin... Mutta, mitäköhän suunnittelu + painatus maksavat? 
Askartelemalla saisi halvemmalla, mutta kun inhoan askartelua! Aargh, menee hermo pelkästä ajatuksesta.

Save the date-kortteja me emme lähetä, ihan turhaa rahanhaaskausta ja hifistelyä. Ohjelmalehtiset tulee hääbingon taakse, eli jokaiselle oma. Menu laitetaan ruokapöydän läheisyyteen ja mahdolliset kirkko-ohjelmat on skipattu vallan.

Tein muuten alustavaa budjettisuunnitelmaa Meidän Häät-budjettilaskuriin. Ei siellä vasta ole kuin 7 tonttua mennyt, eikä siinä vielä ole alkoholijuomia, sulhasen pukua (voi minun puolestani tulla boksereissa, kelpaa kyllä), mahdollisesti tarvittavaa hääautoa (Golf on tallissa, mennään sillä tarvittaessa), koristeita yms. Tiesin, että näistä tulee ihan todella halvat kemut.

Lähden etsimään kolmatta työpaikkaa.

"She gave u a flower, the one that God gave her"

Pahoittelen näitä Aerosmith-lyriikoista tulevia otsikoita.

Miloun hääblogissa on joskus taannoin ollut postaus rintakoruista tehdyistä hääkimpuista, josta sitten sain itsekkin idean, että minäpä väkerrän tuollaisen itselleni.

Tilasin itselleni viime kesänä kahvipöytään kukka-astelman, ok, se oli korkea ja todella hieno, mutta se maksoi 50€, samoin mummon hautajaiskukat viime syksynä maksoivat 80€. Kukat ovat siis kalliita, vaikka ymmärrän kyllä, kun ammattilainen tekee asetelmat, että se maksaa. 
Mutta tuntuu vain niin turhalta laittaa satasia rahaa kukkiin, kun ne nuupahtavat seuraavaksi päiväksi ja kukaan ei niitä oikeasti muista. Ruoka/kahvipöytään meille varmaan tulee kukka-asetelma, mutta muuten taidan skipata koko kukat.

Vai mitä sanotte näistä, minusta nämä ovat hienoja!

dparkphotography.com

etsy.com

etsy.com

hamptonroadsmag.com

moistyling.blogspot.com

Tästä johtuen olen nyt ruvennut metsästämään rintakoruja kirppareilta. Harmikseni vain tarjonta on ainakin paikallisilla kirppiksillä ollut vähän huonoa. Edellisviikonloppuna löysin yhden korun! Siitä on lukko vähän löysä, mutta eipä sitä edes tarvita, köyhdyin euron.

Sitten eräs ilta sitten tajusin, että onhan mulla rintakoruja itselläkin jo muutamia. Ei muuta kuin vessan kaappeja ja vanhoja korurasioita komppaamaan.

Paikalla, jossa asumme, oli ennen isäni kotitalo ja sen talon ullakolta ja lipastojen laatikoista minä pikkutyttönä pengoin vanhoja vaatteita, hattuja ja koruja leluikseni ja osa näistä koruista on säilynyt näihin päiviin asti. Ison rintaneulan, jossa on sininen kivi keskellä, tiedän kuuluneen mummolleni. Ankalle täytyy liimata tuo siipi takaisin, siitä on sarana pettänyt. Oikeanpuoleinen, jossa on sininen kivi, siitä puuttuu toinen kivi, joka oli muistaakseni valkoinen / pinkki. Voi olla, että sekin jostain löytyy. ;) Pitkä neula on ilmeisesti hattu/hiusneula, mutta kimppuun sekin pääsee.
Tuosta pyöreästä en tiedä, mitä merkki mahtaa tarkoittaa? Voi olla että se on ollut mummoni/pappani. Edit. Internetin ihmeellinen maailma kertoi merkin olevan Marttamerkki. Tätä merkkiä on jaettu marttaneuvojille ja konsulteille, eli ilmeisesti mummoni peruja tämäkin. On vain kuvassa väärinpäin.

Sitten löysin myös ketjuja, mustahopea kaulakoru ei kyllä mene enää kenenkään kaulaan, siinä kun ei ole lukkoa. Lapsena sen sai vielä kaulaansa pujotettua, mutta ei enää. Amulettikoru on jo joskus ennen vanhaan tuunattu malli, tuo Stockholm-amuletti ei selvästikkään kuulu siihen. Minulla on ihan varmasti jossain tuollainen toinenkin, mutta kultainen, täytyypä etsiä. Kallo+dollarinmerkki ovat uusi juttu, mutta pääsevät kimppuun nekin.
Olenkin aina ihmetellyt miksi olen näitä säästänyt, mutta nyt tiedän.
Siinä onkin sitten tekeminen, kun rupean näitä siihen kimppuun sommittelemaan. :)

Saattaa olla, että kimppuun tulee myös kahvipussiruusuja, ne voi värjätä mustaksi! Kangaskukatkin ovat varteenotettava vaihtoehto, äitini osaisi varmaan tehdä sellaisia. Heittokimppu tehdään paperiruusuista/virkatuista kukista. Se voisi olla koruista tehtynä vähän vaarallinen, kun kolahtaisi jotain tulevaa morsianta otsaan...

Jaahas, menen postilaatikolle kärkkymään, jos vaikka postipoika olisi tuonut jo sen paketin, jota tässä odottelen...

I´m gonna grow my hair right down to my feet.

Ensinnäkin lämmin kiitos kaikille, jotka ovat liittyneet lukijoiksi!
Yritän jatkossakin tuottaa teille sisältöä, jota viitsii käydä lukemassa ja josta voisi mahdollisesti napata jotain ideoita itselleenkin.

Tänään vuorossa onkin morsiammen tukkalaite.
Ensin voisin pikkuisen hyppiä tasajalkaa; miksei netissä ole ainuttakaan sellaista kuvaa, joka olisi edes sinne päin, kuin tuleva tukkalaitteeni?

Tokaan luokkaan asti olin normaali pikkutyttö. Isä tasasi etuhiukseni kylpyammeen reunalla istuessani ja siinä oli ne parturikäynnit. Tokalla luokalla minulle leikattiin polkkatukka ja kolmannella poikatukka. 16-vuotiaana kasvatin itselleni taas pitkän ja se pätkäistiin, kun lähdin opiskelemaan 18-vuotiaana. Sitten taas vähän yli parikymppisenä kasvatin hiukseni ja minulla oli jossain vaiheessa pidennys puoleen selkään ja pikkuletitkin olivat puolisen vuotta jossain vaiheessa. Sitten olin siinä 24, kun ne taas leikattiin ja viimeiset kuusi vuotta onkin sitten taas mennyt lyhyessä. 

Nyt yritän epätoivoisesti kasvattaa mahdollisimman pitkää ja vain ja ainoastaan häiden takia. Se on varma, että häiden jälkeen NAPS, takaisin lyhyeen. Rihannalla on usein ollut sellainen kampaus, joka on sitten kopioitunut minunkin päähäni ja löysin sitten yhden kuvan myös hänen kuvistaan, joka nyt vähän vastaa ajatusta hääkampauksestani. Ainakin leikkaukseltaan.

kuva

Eli toinen puoli (vasen) ajetaan kaljuksi (lue: parin millin sänki) ja loppu kuontalo suitaan mahdollisimman kuohkeaksi oikealle puolelle.
Todennäköisesti omaa jatketaan pidennyksillä / lisäkkeillä, mutta ei sen sitten väliä. Haluan oikean puolen olevan kiharalla ja voi siellä joukossa pari lettiäkin olla.

kuva

Tälläinen pöyhkeä, puff. Värinä vain vaalea, en ole milloinkaan ollut brunette, eikä minusta tule.

Tämäkin olisi kiva:

kuva

Rajakohtaan, eli mistä kalju loppuu ja hius alkaa ajattelin ensin kukkia. Ne pehmentävät vaikutelmaa ja toimivat katseenvangitsijana. Mutta koska olen suunnitellut kukkien skippaamista hääkimpustani, niin miksi niitä sitten olisi hiuksissakaan? Onneksi maailma on täynnä erillaisia hiuskoristeita, joten ei tarvitse kuin löytää se omaa silmää miellyttävä.
Olen katsellut vähän sillä silmällä ns. minisilinteriä. Sen saisi kivasti takaraivon tuntumaan keikkumaan. Niitä on satoja erillaisia, täytyisi vain se omansa löytää. Boutique LouLou:n sivuilla on eräänlainen ja sitä saa myös mustana... Täytyypä harkita.

EI! Miksi menin tuolle sivulle, voi elämä noita kenkiä. Esimerkiksi. Korkokin vain 13cm, kivat.

Joo, mutta siis hiuksiin palatakseni. Tiedättekö mikä homma on selittää kampaajalle, että näin ja tosta noin? Onneksi meillä on vuosien yhteistyö takana, hänhän melkein lukee ajatuksiani. :) 
Aijon ottaa koko helahoidon samasta, eli meikin ja ripsipidennyksen myös. Ripsipidennyt mulla on ollutkin kahtena kesänä, joten se on tuttu juttu. Meikistä en vielä tiedä. Toisaalta haluaisin tumman silmämeikin ja toisaalta jotain hillittyä silmiin ja punaiset huulet. Ehkä annan vapaat kädet. No, onneksi tähänkin on vielä aikaa.

Onko lukijoissa vain perinteisemmän morsiuskampauksen ystäviä vai meinaako joku räväyttää?

Tuskastelin tuossa jokin aika sitten, että kun kaikki on vasta suunnittelutasolla ja mitään ei voi vielä tehdä. No nyt olen saanut sen verran aikaan, että aloitin askartelemaan kaasoille pieniä yllätyksiä, joilla aijon pyytää heitä kaasoikseni. Olen kyllä sellainen antiaskartelija, hermorakennettani ei ole tarkoitettu minkäänlaiseen askarteluun ja silti olen päättänyt jo tehdä pöytäinfot ja morsiuskimppuni itse. Oi ja voi. Tästä ei kyllä hyvä seuraa, en ole yllättynyt, vaikka olisin häihin mennessä harmaantunut. ;)

Mutta nyt lähden vähän ulos, talviloman kunniaksi siellä vähän yrittää pilkistellä aurinko. Illalla sitten Jutta Gustafsbergin luennolle, jos vaikka saisi uutta energiaa tähän treenaukseen. 

Morsion asusteet

Saimme kihlajaislahjaksi uuden Häät-lehden ja rupesin pohtimaan morsiammen asusteita. 

Häät-lehtihän on siitä hauska, että sinne on kyllä onnistuttu repimään aina kaikkein kalleimmat jutut jostain. "Tämän sivun kokonaisuus vain 10,000 euroa!" Ai että, halpaa kuin saippua. Kokonaisuuteen kuuluu tietysti viiden tonnin puku, parin tonnin laukku ja 300 euron kengät, sekä muutaman tonnin korut. 

Ei näin. Ainakaan meillä. Koruja en ole vielä edes ajatellut, todennäköisesti haen jostain rihkamakaupasta jotkut blingblingit, jotka roudaan kirpparille myyntiin viikon päästä häistä. 

Jossain hääblogissa mainittiin, että morsiammen laukku on turhake, johon ei kannata kamalasti rahaa laittaa. Allekirjoitan. Muistan yksissä häissä nähneeni morsmaikulla jonkun pussukan ja senkin vain silloin, kun pari saapui juhlapaikalle. Olen muutenkin todella huono käyttämään laukkua, kuljin vuosia lompakko tungettuna perstaskuun, joka kertoo varmaan asenteestani jotain. Mikään, mikä ei mahdu taskuihin, ei tarvita.

Onneksi minulla kuitenkin on jo tämä turhake omasta takaa kaapissa. Se on teemaväreihin sopiva, pieni ja näppärä ja siinä on rock´n´rollia.

Pahoittelen kuvien jännää valoitusta, en jaksanut alkaa säätää.
Olen tilannut tämän clutchini viime kesänä Nelly.comista ja se oli syntymäpäivälahjani itselleni. Olen sitä käyttänyt myös muutaman kerran synttäreitteni jälkeen, lähinnä baarireissuilla.
Siihen saa myös ketjun, täydellinen pikku häälaukku ja jo maksettu!

Toinen mikä todennäköisesti jo löytyy omasta takaa, on kengät.
Rakastan hienoja kenkiä, vaikka en niitä epätoivoisesti kaappiini hamstraakkaan, niin muutama pari löytyy kuitenkin.
Tästä syystä, vaikka päätyisin ostamaan uudet kengät juhliin, niin en itke kyyneleitä sen rahan vuoksi. Kun hieno pari tulee vastaan, niin ostaisin ne joka tapauksessa, häät ovat vain oiva tekosyy. (Ostaa vaikka useampikin pari, kun ei voi tietää mitkä sitten haluu laittaa.)

Tässä muutama vaihtoehto;

Iron Fist:n Muerte Punk-korkkarit, kiva 10cm korko. Olen näillä parit juhlat / baariehtoon kopsotellut ja tuntuvat jo jalkaan luontevilta.

Nellyn Forget Your Boyfriend:t. Kuva ei nyt tee näille oikeutta. Näissä on joku 10-12cm korko ja jalan asento näissä on kyllä sen verran muikea, että ei pysty. Näissä en kyllä jaksaisi koko iltaa jorata tai pääsisi edes alttarille asti kaatumatta, joten ehkä unohdan nämä suosiolla. Tai sitten opettelen kävelemään niillä ja pidän niitä yötä päivää seuraavan vuoden.

Oikeasti haluaisin hääkengikseni ihan perinteiset, punapohjaiset Louboutinit. Mutta mitä helkkaria teen 600€ kengillä täällä kurapellolla? Jossain menee raja korkokenkähulluudessakin ja minulla se raja on 100€.

Mutta, joko menen naimisiin noissa kallokengissäni tai sitten, jos löydän jotain vielä hienompaa, niin niissä sitten. Ehkä joku matalampi korkokin voisi olla jees. Tai sitten bongaan jostain alesta ne baltsut, jotka voin sitten vaihtaa ehtoolla jalkaan. Tai sitten juoksen boheemisti paljain jaloin loppuehtoon.

Juhlapaikka hakusessa.

Olemme tässä pyöritelleet, että missä avioidumme ja missä jatkot sitten pidetään.

Minä en kuulu kirkkoon, mies taas kuuluu, joten kirkkohäät ei tältä istumalta ole mahdolliset. Ensin ajattelimme, että meidän vihittäisiin juhlapaikalla, koska maistraattiin meneminen arkipäivänä tuntuu jotenkin tympeältä. Haluaisin kuitenkin, että vieraat olisivat vihkimistä todistamassa.

pixabay.com

Ajattelin ulkovihkimistä, mutta koska suomen kesässä on vesisateen vaara, niin se voi äkkiä mennä päin persettä... Sitä paitsi vihkijän ottaminen maistraatista maksaa muuna, kuin arkena ja heillä ei ole velvoitetta edes lähteä muualle vihkimään.
Sitten mies ilmoitti, että hän saattaa sittenkin haluta kirkkohäät. Koska ne ovat juhlallisemmat. Olen samaa mieltä juhlallisuudesta ja koska minulla on vihkimiseen liittyvä yksi toive, josta en tingi; haluan, että isäni luovuttaa minut miehelleni. Luulen, että isäkin arvostaisi kirkkohäitä, nehän ovat perinteiset ja vanhempani on vihitty samassa kirkossa.
Sitten taas toisaalta, minusta on vähän höm.. tekopyhääkin olla siellä silmä kirkkaana, että joojoo jumalan kasvojen edessä ja liipalaapa, kun en ole näihin tarinoihin milloinkaan uskonut. Sitä paitsi, tuntuu turhalta liittyä muutaman minuutin takia kirkkoon takaisin.

Vaikeaa, vaikeaa. Toisaalta, voimmehan poiketa Porin maistraatissa vihittävänä ja sitten vain siunauttaa (onko tuo sana?) liittomme kirkossa. Täytyypä miettiä tätäkin vaihtoehtoa. Kirkossa tosin ei varmaan saa soittaa omaa musiikkia, kun kävelee kohti alttaria? Siinä jäisi AC/DC:n Highway to Hell kuulematta. ;)

Kirkko olisi tietenkin Huittisten Pyhän Katariinan kirkko. Kirkko on kaunis ja tykkään ulkona olevista kiviportaista, jossa ihmiset sitten paiskoo sitä riisiä meidän niskaan. (En kyllä halua riisiä, mutta mietitään näitä juttuja myöhemmin.) Portailta saisi varmasti hienoja kuviakin, jos vain sää suosii.

Juhlapaikka onkin sitten vaikeampi valinta, meillä kun ei täällä Huittisissa oikein ole mitään paikkoja, jotka vetäisi yli sata henkeä. Tai on varmasti, mutta nuo vanhat koulut ja kylätalot ovat sen verran sokkeloisia, että en kelpuuta niitä. Haluan, että kaikki vieraat näkevät ohjelman ja tila on yhtenäinen. Huhkolinna olisi tälläinen, mutta miellän sen hikiseksi jumppatilaksi, joten ei siellä. 

Pakko lähteä naapurikuntaan juhlimaan, eli Köyliön Lallintalo on tällä hetkellä ykkösvaihtoehto. Olen kerran ollut siellä häissä, tilaa oli hyvin, kaikki näkivät ohjelman ja parkkitilaa on tarpeeksi. Ja jos nyt päädymme juhlapaikalla vihkimiseen, niin varmaan ulkoa löytyy joku kiva koivu, jonka alla mennä naimisiin.

Joko 2015 parit ovat varailleet juhlapaikkoja/kirkkoja? Suurissa kaupungeissa se kai on pakollista, mutta entäs muut maalaiset? Pitääkö joku kotona häitä tai mökkijuhlia?

Kakkua kakkua!

Pikkuisen nuutunutta sunnuntaita täältä maaliskuun harmaudesta!

Oli tosiaan eilen kihlajaiset part. 2, eli pidimme kihlajaiset kavereillemme. Pienimuotoiset olivat, mutta sitäkin mukavammat, kiitos vain kaikille mukana olleille! Jatkoimme sitten paikalliseen jos toiseenkin. Viini virtasi ja laulu raikasi, siksi vähän väsyttää. Krapula kun ei iske viattomiin. Kiitos vielä pikkuveljelle, joka ystävällisesti herätti minut soittamalla puoli yhdeksältä aamulla, kiva, tämä muistetaan.

Kamera ei kihlajaisissa ollut päällä, mutta kakun kuvasin. ;)
Siitä pääsemmekin jouhevasti illan aiheeseen, hääkakkuun.

Yleisesti ottaen pidän kakuista. Syön aina juhlissa kakkua (kolmannen kerran kun satsaa, on hyvä väittää vievänsä kakkua miehelle) ja tykkään itse tehdä kakkuja. Kinuski ja suklaa nam, mutta olen syönyt myös hyvää lakritsakakkua ja kahvijuustokakku on myös jees.

Olen siis vaativa tulevan hääkakkumme suhteen, koska sen pitää olla hyvää ja näyttää hyvältä. Nykyään taitaa suomeenkin olla jo hiipinyt nämä jenkkiläiset helvetin isot ja näyttävät kakut, jotka ovat toki hienoja, mutta entä se maku?

Eräät kihlajaisvieraamme eilen puhuivat, että olivat olleet juuri viikko sitten häissä, jossa oli tälläinen iso, valkoinen "jenkkikakku". Oli kuulemma pirun makea, eikä oikein hyvää. Arvaan, että kyseessä oli tälläinen sokerimassalla päällystetty sokerihumalan takaava ällötys. Hyi, ei meille.

Haluaisin kakkuun, luonnollisesti, jotain mustaa, esim. mustia kukkia tai "pitsiä". Ohessa muutama esimerkkikuva, lähinnä koristeiden osalta.

cakesthatrock.com

makiscakes.com

Oi, viimeisen kakun luurankopari <3. Nuo ovat itse asiassa sirottimet, näin ne jossain muussakin yhteydessä... 

Mitäs muuten sanotte näistä kakunkoristeista?

Mie tykkään, voi olla, että kukaan muu ei. ;)
Oli internetin ihmemaassa toki muitakin mielenkiintoisia kakkuja, mutta, no katsotaan mihin tuleva kakuntekijämme pystyy...

cakecentral.com

juxtapost.com

pumpkinandspice.com

 No, kaks viimeistä oli ehkä vähän liikaa, mutta hienoja ne ovat!

Olen silmäillyt lähialueen kakkunikkareita. Nakkilassa on lähin, Hard Cake Cafe, mukavan näköisiä kakkuja ja kuljettavat lähialueelle (yli 100€ tilaukset), sitä en tiedä onko Köyliö lähialuetta...?

Marjon Herkkukakku, Pori. Siellä näyttää olevan näitä jenkkiunelmia. Makua en osaa sanoa, en ole hänen tekeleitään maistanut, mutta kakut ovat hienon näköisiä.

MBakery, Turku. Tuo valkosuklaalime kiehtoo minua makuna. Koristeilla kakun saa ihan omannäköiseksi ja tuskin noita kovin moni vieraamme on maistanut, vaikka se eniten myyty maku taitaa ollakkin.

No, ensi vuonna lähdemme miehen kanssa maistelemaan kakkuja, katsotaan mihin päädymme, vai pyydänkö tätiäni leipomaan meille kakun.
Itse en ainakaan rupea väsäämään, saattaa olla jotain muutakin tekemistä päivää ennen häitä.