I´m gonna grow my hair right down to my feet.

Ensinnäkin lämmin kiitos kaikille, jotka ovat liittyneet lukijoiksi!
Yritän jatkossakin tuottaa teille sisältöä, jota viitsii käydä lukemassa ja josta voisi mahdollisesti napata jotain ideoita itselleenkin.

Tänään vuorossa onkin morsiammen tukkalaite.
Ensin voisin pikkuisen hyppiä tasajalkaa; miksei netissä ole ainuttakaan sellaista kuvaa, joka olisi edes sinne päin, kuin tuleva tukkalaitteeni?

Tokaan luokkaan asti olin normaali pikkutyttö. Isä tasasi etuhiukseni kylpyammeen reunalla istuessani ja siinä oli ne parturikäynnit. Tokalla luokalla minulle leikattiin polkkatukka ja kolmannella poikatukka. 16-vuotiaana kasvatin itselleni taas pitkän ja se pätkäistiin, kun lähdin opiskelemaan 18-vuotiaana. Sitten taas vähän yli parikymppisenä kasvatin hiukseni ja minulla oli jossain vaiheessa pidennys puoleen selkään ja pikkuletitkin olivat puolisen vuotta jossain vaiheessa. Sitten olin siinä 24, kun ne taas leikattiin ja viimeiset kuusi vuotta onkin sitten taas mennyt lyhyessä. 

Nyt yritän epätoivoisesti kasvattaa mahdollisimman pitkää ja vain ja ainoastaan häiden takia. Se on varma, että häiden jälkeen NAPS, takaisin lyhyeen. Rihannalla on usein ollut sellainen kampaus, joka on sitten kopioitunut minunkin päähäni ja löysin sitten yhden kuvan myös hänen kuvistaan, joka nyt vähän vastaa ajatusta hääkampauksestani. Ainakin leikkaukseltaan.

kuva

Eli toinen puoli (vasen) ajetaan kaljuksi (lue: parin millin sänki) ja loppu kuontalo suitaan mahdollisimman kuohkeaksi oikealle puolelle.
Todennäköisesti omaa jatketaan pidennyksillä / lisäkkeillä, mutta ei sen sitten väliä. Haluan oikean puolen olevan kiharalla ja voi siellä joukossa pari lettiäkin olla.

kuva

Tälläinen pöyhkeä, puff. Värinä vain vaalea, en ole milloinkaan ollut brunette, eikä minusta tule.

Tämäkin olisi kiva:

kuva

Rajakohtaan, eli mistä kalju loppuu ja hius alkaa ajattelin ensin kukkia. Ne pehmentävät vaikutelmaa ja toimivat katseenvangitsijana. Mutta koska olen suunnitellut kukkien skippaamista hääkimpustani, niin miksi niitä sitten olisi hiuksissakaan? Onneksi maailma on täynnä erillaisia hiuskoristeita, joten ei tarvitse kuin löytää se omaa silmää miellyttävä.
Olen katsellut vähän sillä silmällä ns. minisilinteriä. Sen saisi kivasti takaraivon tuntumaan keikkumaan. Niitä on satoja erillaisia, täytyisi vain se omansa löytää. Boutique LouLou:n sivuilla on eräänlainen ja sitä saa myös mustana... Täytyypä harkita.

EI! Miksi menin tuolle sivulle, voi elämä noita kenkiä. Esimerkiksi. Korkokin vain 13cm, kivat.

Joo, mutta siis hiuksiin palatakseni. Tiedättekö mikä homma on selittää kampaajalle, että näin ja tosta noin? Onneksi meillä on vuosien yhteistyö takana, hänhän melkein lukee ajatuksiani. :) 
Aijon ottaa koko helahoidon samasta, eli meikin ja ripsipidennyksen myös. Ripsipidennyt mulla on ollutkin kahtena kesänä, joten se on tuttu juttu. Meikistä en vielä tiedä. Toisaalta haluaisin tumman silmämeikin ja toisaalta jotain hillittyä silmiin ja punaiset huulet. Ehkä annan vapaat kädet. No, onneksi tähänkin on vielä aikaa.

Onko lukijoissa vain perinteisemmän morsiuskampauksen ystäviä vai meinaako joku räväyttää?

Tuskastelin tuossa jokin aika sitten, että kun kaikki on vasta suunnittelutasolla ja mitään ei voi vielä tehdä. No nyt olen saanut sen verran aikaan, että aloitin askartelemaan kaasoille pieniä yllätyksiä, joilla aijon pyytää heitä kaasoikseni. Olen kyllä sellainen antiaskartelija, hermorakennettani ei ole tarkoitettu minkäänlaiseen askarteluun ja silti olen päättänyt jo tehdä pöytäinfot ja morsiuskimppuni itse. Oi ja voi. Tästä ei kyllä hyvä seuraa, en ole yllättynyt, vaikka olisin häihin mennessä harmaantunut. ;)

Mutta nyt lähden vähän ulos, talviloman kunniaksi siellä vähän yrittää pilkistellä aurinko. Illalla sitten Jutta Gustafsbergin luennolle, jos vaikka saisi uutta energiaa tähän treenaukseen.