Onneksi meillä ei Suomessa ole enää nimenvaihtopakkoa.
En kuulu niihin kahdeksaan morsiammeen, jotka ottavat miehensä sukunimen. (Tilaston mukaan siis kahdeksan kymmenestä morsiammesta vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään.)
Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt ja kuolen tätä sukunimeä kantaen. Minulla on isäni puolelta Karjalaiset sukujuuret ja olen niistä ylpeä, senkään takia en halua nimeäni vaihtaa. Lisäksi sukunimeni on, ainakin täällä päin, harvinainen, samalla nimellä varustetut ovat yleensä sukulaisiani.
Miehelleni tämä on ok. Ei hänkään halua ottaa minun sukunimeäni ja se on minulle ok, en vedä hernettä klyyvariin.
Yhdistelmänimi ei tule kysymykseenkään, olen aina ihmetellyt kaikkia Rauhanen-Sotanen ja Ihanhelvetinpitkä-Javieläpidempi - nimihirviöitä. What? Eikö nainen oikein ole osannut tuossa tilanteessa päättää? Kun yleensä se on nainen, joka sen hirviön ottaa (puhun nyt nimestä, en miehestä). En ole kyllä koskaan törmännyt mieheen, jolla olisi yhdistelmänimi...
Ymmärrän kyllä, jos joku haluaa nimensä vaihtaa, oli syy sitten mikä tahansa. Yleisin syy on varmaan, että koko perheellä olisi sama sukunimi, jos / kun lapsia on / tulee. Meille kun ei tuota yhteistä jälkikasvua tule, niin senkin puolesta voin varsin onnellisena jatkaa omalla nimelläni.
Kerran olin poikkeamassa optikolla, edelläni oli nainen hakemassa silmälasejaan.
"Milläs nimellä?" - myyjä
"Virtanen" - asiakas
"Ei täällä kyllä ole sellaisella nimellä tilausta." - myyjä
..mietintätauko..
"Ei perhana, se onkin Koskinen! Menin naimisiin vuosi sitten ja nimi on vaihtunut. - asiakas
Nainen myönsi, että käyttää edelleen vahingossa tyttönimeään, varsin usein, vaikka avioliiton satamassa oli jo vuoden päivät oltu.
Luulen, että minulle kävisi noin. Ja usein.
Mitenkäs muilla morsioilla? Onko jonkun mies suostunut vaihtamaan sukunimensä, vai onko jollain miehellä yhdistelmänimi?
Otan mieheni sukunimen ja voin niin kuvitella mulle käyvän samalla tavalla kuin silmälasiliikkeessä asioineella naisella, ja monta kertaa :D Ps. Repesin tuolle hirviö-jutulle XD
VastaaPoistaMinulle taas olisi todella vaikeaa opetella uusi allekirjoitus ja että se menisi oikein. Joudun työni puolesta allekirjoittamaan useita rahtikirjoja päivässä, voisi mennä useaan kertaan väärin.
PoistaMä en myöskään voinut kuvitella luopuvani omasta sukunimestäni, mutta halusin kyllä miehen nimen siihen jatkeeksi. Päättämisvaikeudesta ei ollut kyse, sillä halusin ehdottomasti molemmat, enkä oikeastaan edes harkinnut valitsevani ainoastaan toisen. Yhdistelmänimi ei olisi onnistunut, ellei miehen nimi olisi ollut lyhyt ja napakka, sillä kahta -nen-päätteistä en olisi ottanut. Olen kuitenkin juurikin kuvailemasi kaltainen nimihirviörouva, mutta muuta en osaa enää kuvitella. Ihan sama vaikka joudunkin toistamaan nimeni joskus toimistoissa ja puhelimessa, sillä niin olen joutunut tekemään usein oman tyttönimen kanssa ja miehen sukunimen kantajille se on ihan tuttua. Hankalaa siis joka tapauksessa. :D
VastaaPoistaYmmärrän, jokainen toki tekee niin kuin haluaa, pääasia että itse on tyytäväinen nimeensä, oli se sitten vanha, uusi tai uusi-vanha. :)
PoistaNimen tavaaminen on täälläkin tullut tutuksi, vaikkei se mielestäni nyt niin vaikea ole. Kerran törmäsin naisihmiseen jolla oli nimi tyyliin Maija Halla-Aho-Uusi-Niemi. Auts. Kuinka monta kertaa tuota joutuu tavaamaan?
Hei. Pitää ensiksi kehua mainiota blogiasi jota olen jo monen monta tuntia selaillut.Itselläni hamassa tulevaisuudessa myös viettää maalaishäät ja vielä niinkin erikoisesti että rakennan itse juhlatilani maatilalleni,eli tulossa vuonna nakki ja muusi,kunnon tanssilliset latohäät.
VastaaPoistaNimi asiaan halusin eritoten kommentoida,kun mielestäni kahen sukunimen hirviösukunimiyhdistelmä on mietityttänyt myös minua pitkään,olenko tekemässä oikein. Mutta pohdiskeltuani olen päätökseni kyllä tehnyt ja sen takia en valitse kahta sukunimeä että en olisi osannut päättää.
Itselläni on sen verran kanssa erikoinen sukunimi että en haluaisi siitä luopua kun alttarilla sanon "tahdon" mutta meillä on ollut aina tapana ottaa miehen sukunimi.Onneksi meillä ei ole kyse mistään Suominen-Virtanen yhdistelmästä,vaan oikeasti kahdesta hyvin harvinaisesta sukunimesta. Ei ole siis siitä kyse ettenkö ole osannut valita mitä teen vaan se tuntuu parhaimmalta noudattaa suvumme perinteitä ja kantaa kahta kaunista,harvinaista sukunimeä.
Mutta mielipiteitä on yhtä monta kun on.. morsiamiakin?heh..
Kiitos, mukavaa, että joku jaksaa höpötyksiäni lukea. :)
PoistaOi että, latohäät, olet kyllä onnentyttö! Ne olisi kyllä huikeat, mutta täällä meillä päin kaikki ladot näyttää lähinnä siltä, että ne painuu maan sisään...
Sukunimiasia on tietenkin jokaisen henkilökohtainen ja jokainen tekee siinä oikein. Minua on vain ihmetyttänyt monesti, kun nainen ottaa juuri jonkun kummallisen yhdistelmän tai luopuu omasta, harvinaisestakin sukunimestään ja vaihtaa sen johonkin Virtaseen. Se sotii niin paljon minun "itsenäinen nykynainen"-identiteettiäni vastaan, että pidän pääni ja oman sukunimeni. Mutta sinullahan on hieno tilanne, jos on mahdollisuus kahteen kauniiseen ja harvinaiseen sukunimeen. :) Mielipiteitä tosiaan on niin paljon, kuin meitä morsiamiakin.