Luotammeko ettei Bestman hukkaa niitä?

Olen taas harrastanut aina yleishyödyllistä surffailua Etsyssä.

Silmiini osui sormustyynyjä ja vähän muutakin aiheeseen liittyvää...
Kaikki alla olevat kuvat Etsystä.

Tarvitaanko sormustyynyä oikeasti?
Eikös bestman perinteisesti huolehti sormuksesta?
Mutta jos meille tulee morsiusneidot, niin heistä toinen voisi kantaa rasiaa ja toinen roskata kirkon käytävää.

Sormus securitas-neidolla voisi siis olla tyyny/rasia.
Enää täytyy päättää millaisen mies väsää ensi talven aikana.

Niin, ja pitäisi varmaan pyytää niitä neitojakin tehtäviinsä.
Katselin itse asiassa Etsyssä heille myös koruja, joilla voisin lahjoa heidät hommaan.
Jos olisit 6-10-vuotias pikkutyttö, tykkäisitkö tälläisestä vai pitäisikö sen olla jotain vielä söpömpää?
(En kyllä tajua miksei minipääkallo olisi kenenkään mielestä söpö?)

kaulakoru

VAI

 

rannekoru

Kaiken tämän nettikuolaamisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että minun täytyy rekisteröidä PayPal-tili. Muuten en saa mitään sälää kotiutettua tuolta ihmemaasta.

Tuleeko / oliko muilla sormustyynyä vai onko se täysi turhake?

Nämä helteet pehmentää pään.

Häät aiheuttavat normaalisti (lähes) tervejärkiselle naisihmiselle kaikenlaisia omituisia päähänpinttymiä ja ajatuksia... Projekteja on joka suuntaan ja tuntuu, ettei puolissakaan ole mitään järkeä...

Yksi koko ajan käynnissä oleva projekti on tietysti hiusten kasvatus.
Minä inhoan näitä. Olen ollut viimeiset kuusi vuotta lyhyessä ja tämä toiselta puolelta pitkä, on liian pitkä. Tekisi joka toinen päivä mieli mennä kampaajalle ja käskeä leikata joku kiva lyhyt poikatukka.
No, todennäköisesti kampaajani ei suostuisi moiseen ja puhuisi minut ympäri.

Mietein sitäkin, että miksi menen pitkässä vihille, kun se ei ole minulle luontaista.
Haluan näyttävän kampauksen ja teen sen sitten omalla tyylilläni. Ehkä sitten häiden jälkeen haluankin vielä pitää pitkää, mistä sitä tietää?
Hius on tosin nyt sellaisessa ärsyttävässä pituudessa, kun se ei vielä pysy ponnarilla. Lisäksi hiukseni ovat niin liukkaat ja paksut, että niitä on hankala saada mitenkään, varsinkaan kun ei ole tottunut pitkän hiuksen kanssa painimaan. Lisäksi näin kesällä tuntuu, että niska on hiestä märkä koko ajan, vaikka hiukset juuri ja juuri niskan peittävät...
Yritän tässä lohduttautua ajatuksella, että kampauksesta tulee niin hieno, että oksat pois ja tätä pehkoa pitää nyt vain yksinkertaisesti kestää vuoden päivät.

Tehtiin muutama viikko sitten heinää, oli muuten pikkaisen hikinen päivä...

 Silloin tällöin päähän hiipii kaikkia kummallisia päähänpistoja. Näen netissä kuvan jostain ja ilmoitan miehelle että "minä haluan tuollaisen meidän häihin." Miesparalla on muuten paljon kaikkia puu- ja hitsaushommia ensi talvena... Mies kieltää varmaan kohta multa netin vuodeksi, etten keksi enää mitään enempää.

Yksi päivä rupesin murehtimaan, että muistankohan ajaa kainalot hääpäiväksi?
Mitä jos unohdan ja sitten hääkuvissa on majava kainalossa?
On mulla ongelmat, toiset murehtii sitä, että jos sataa ja minä kainaloita.

Ensi viikolla pitäisi saada aikaiseksi ja soittaa miehelle, joka vastaa erään juhlatilan vuokrauksesta tässä lähiseudulla ja sopia hänen kanssaan näyttö. Lisäksi kuukauden sisällä meistä tullaan ottamaan muutama valokuva, jotka sitten toivon mukaan päätyvät meidän hääkutsuun. Save the date-kortteja me emme lähetä. (Emmekö? No korkeintaan joulukortin muodossa niille, joille normaalisti lähetämme joulukortin...)
Sain myös päähäni, että haluan koittaa askarrella pompomeja... En ilmeisesti ottanut opikseni siitä suodatinpussiruususta... Mutta löysin hyvän ohjeen ja täytyy niitä kokeilla. Kolmen viikon päästä alkaa kesäloma part. 2 silloin pääsee käymään taas askartelutarvikeliikkeessä.
Meidän piti lähteä Tallinnaan, mutta päätimme säästää nekin matkarahat häihin.

Mutta nyt tämä tyttö menee katsomaan hevosia ja lähtee kohta töihin.

Erittäin kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Kahvia ja ei ainakaan pullaa.

Koska olen kova tyttö säästämään, niin mietein, että jospa leipoisin itse häihin jotain.
En siis todellakaan rupea hääkakkua väsäämään, vaikka täyte- ja juustokakkujen tekemisestä tykkäänkin.
Tosin, kun sanoin miehelle tästä ajatuksesta, niin sain taas "oot hullut"-katseen ja "ei sun kaikkea tarvi..." - lauseen alun.
No ei tietenkään tarvi, mutta kun minä haluan ja yritä tälläisen päätä sitten kääntää...

Mitä häissä kahvin kanssa yleensä tarjotaan hääkakun rinnalla?
Kun ei ole kamalasti muistikuvia mitä olen lautaselle lastannut, ennen kuin olen kehdannut ottaa kakkua kolmannen kerran. Lusikkaleipiä? Vaaleanpunaisia sydänpipareita? Entäs kuivakakut?

Meille ei ainakaan mitään lusikkaleipiä tule! Hyi helkkari. Maistuu, noh, jauholle ja sokerille, kamala homma ja kukaan ei varmaan oikeasti niistä tykkää.
Bebe-leivokset olis ihania, MUTTA, ne on hirveän työläitä, en ole koskaan niitä itse tehnyt ja minulla ei ole edes niiden tekemiseen tarvittavia vuokia.

Pixapay

 Ella kirjoitti blogissaan jokin aika sitten, että meinaa tehdä macaron-leivoksia heidän häihinsä.
Siitä minäkin rupesin ylipäätään miettimään, että jospa minäkin.
En ole macaroneja milloinkaan tehnyt, mutta onhan mulla vuosi aikaa harjoitella.
Sitten, kutsun teemaa miettiessäni, löysin netistä sattumalta kuvan hevosenkenkäkekseistä.
No tietysti! Seuraavaksi ajattelin hankkia hevosenkenkä-muotin ja tehdä erän. En siis aijo perinteisesti pursottaa niitä, vaan teen oikein muotilla. Liittyvät ainakin teemaan. :) Esittelen aikaansaannoksiani sitten myöhemmin, kun löydän ensin sellaisen muotin jostain.

Eli näin alustavasti olen miettinyt, että kahvipöytään tulisi:
- hääkakku
- macaron-leivoksia
- hevosenkenkäkeksejä

Liikaa? Liian vähän? Pitäisikö olla vielä jotain muuta?
Meille tulee kumminkin karkkibuffa, joten sieltä sokerihiiret saavat lisää makeaa. Karkkibuffa todennäköisesti avataan vasta kahvin aikaan, koska meillä on kumminkin muutama lapsi juhlissa.

Tietenkin, jos macaronien tekemistä ei tule mitään, niin jätän ne pois ja laitan vaikka kuivakakkua tilalle. Nekin kestävät kumminkin pakastamista ja loppujen lopuksi niitä ei varmaan tarvitse montaa tehdä.
Kuppikakut olisivat myös ihana idea, mutta haluaisin sitten tehdä ne itse ja siihen ei kyllä aika ja hermo riitä. Ne pitäisi kumminkin koristella hääpäivän aamuna ja mulla on sillon muutakin tekemistä... Kamalaa, kun ihmisen kyvyt ovat niin rajalliset.

Ketään muuta, joka meinaa leipoa tai jopa tehdä ruuat itse?

Pitää olla pikkasen pläski...

Häädietti, morsiusdietti...
Rakas lapsi, vai naisten itsensä keksimä riesa?

"Ole hääpäivänäsi paras versio itsestäsi."
Onko se paras versio aito?

Minunkin pitäisi lopettaa herkkujen naamaan mättäminen ja hankkia taas salikortti.
Pitäisi punnita ruuat ja ravata salilla viisi kertaa viikossa. Pitäisi mennä juoksemaan ja uimaan.
EN JAKSA! Ja arvatkaa kiinnostaako, varsinkaan, kun lämpömittari näyttää +30?
Voin kertoa, että EI.

Olen jo ostanut hääpukuni ja se kiristää vähän lantiolta, hyvin vähän.
Silti pukua tarvitsee pienentää yläosasta.
Periaatteessa minun ei tarvitsisi laihduttaa, koska näytän siinä puvussa helvetin hyvältä. Mieheni mielestä minun ei tarvitse laihduttaa. Minun itseni mielestä minun pitää, mutta minulla on laihduttamiseen turnausväsymys, enkä pääse siitä nyt yli.

Viime vuonna, tammikuussa 2013 raahasin perseeni salille ja elin vaaka parhaana kaverinani puoli vuotta.
Minulla oli tavoitteena tiputtaa viisi kiloa, että pääsisin alle 60kg. (Nyt siellä joku riisitikku haukkoo henkeään, että mikä tavoitepaino tuo nyt on, läski!) Silloin kun olin nuori ja nätti, oli painoni 59kg ja olin siinä onnellinen. Nykyään olen vanha ämmä, joka ei enää elä paahtoleivällä ja irtokarkeilla, vaan joka ikinen rasvasolu varastoituu, näin päärynävartaloinen kun olen, persauksiin ja reisiin.
Täytin viime vuonna 30 ja päätin, että kesäksi kuntoon ja syntymäpäivänäni olen parhaimmillani. Ja minä olin. Olin sen viisi kiloa kevyempi ja minulla oli erottuvat lihakset! Se vaati valtavan työn, puoli vuotta aikataulutusta, että ehtii salille ja ruokien punnitsemista, eväiden mukaan ottamista ja hirveää morkkista jäätelöstä.
Mutta se kannatti. Kukaan ei uskonut, että täytän 30. Mieheni kysyi varovaisesti projektin puolivälissä, että "et kai enää meinaa laihduttaa?".

Sitten tuli heinäkuu ja täydellinen väsyminen koko touhuun. Käytin vaakaa enää leipomisessa ja salille en suostunut menemään. Nyt olen taas sen viisi kiloa painavampi, jos en vähän ylikin ja näytän omasta mielestäni läskiltä. Vaatteet puristaa ja varsinkin näin helteellä tuntuu, että olen valtava valas.
En ole mikään pituudella pilattu, vaan huimat 164cm löytyy varrestani mittaa. (Tähän mieheni sanoisi, että olisin kyllä pitkä, mutta kun jalat on niin syvällä perseessä xD.) Sitten kun se kaikki fläsä on siellä ahterissa ja reisissä, niin näytän kyllä pullukalta.

Minun olisi pakko ottaa itseäni kohta niskasta.
Ensinnäkin, en ole enää nuori, kaikessa menee nykyään enemmän aikaa, kroppani ja mieleni eivät ole enää samanikäisiä. Toiseksi, tarkoitus olisi ensi talven aikana mennä otattamaan huomenlahjakuvat. En voi näyttää niissä läskiltä, en vain voi.

Minulla on muistissa jopa kaikki ruokamäärät, että mitä piti syödä. Ongelmana on vain tuo riisitikku mieheni, joka syö joka ilta karkkia ja sipsejä ja suklaata (ja arvatkaa näkyykö se siinä..? Ei tietenkään!). On tosi kiva olla samalla sohvalla ja hakata itseään näpeille. Eli ongelmana on minun korvieni väli, en löydä enää sitä samaa intohimoa siihen hommaan.
No, uskon, että löydän sen intohimon vielä liikkumiseen ja oikeaan syömiseen.
Toivottavasti pian, eikä sitten, kun viime hetket on käsillä. Toivoisin, että löytäisin sellaisen kultaisen keskitien, että paino pysyisi sovitussa, myös häiden jälkeen.

Miten ihmeessä te muut olette motivoineet itsenne kyseiseen suoritukseen?

Kuvat pixabay.

Häätanssi vai -valssi ja muita musiikkiongelmia

Pohdiskelin häiden musiikkivalintoja tuossa jokin aikaa sitten tässä postauksessa.

Saan kohta päänsärkyä koko musiikista!
Kysyin tarjouksen bändiltä, jota haikailin.
Joo. Meidän budjettihan on: rahaa menee aivan helvetisti, mutta siltikin summa tuntui jotenkin valtavalta. Tuhatviisisataa euroa.

Okei, miehet ovat ammattilaisia ja heidän musiikkinsa on hyvää.
He tekevät yhteistyötä isojen nimien, kuten Canon ja Koff kanssa, se että heidät ylipäätään saisi meidän pikkuisiin maalaishäihin on jo itsessään huippujuttu!
Hintaan kuuluu matkakulut ja he tuovat tullessaan valot ja tekniikan. Eli jos meillä olisi myös DJ, joka toisi tulleessan omat laitteensa, niin meidän ei tarvitsisi vuokrata mistään laitteita / ihmetellä juhlapaikan mahdollisia laitteita, mahtavaa! Se on sitten eri asia, että kestääkö viiskytvuotta vanhojen kylätalojen sulaketaulut jotain valoshow:ta, mutta se on sen ajan murhe!

Olen sellainen kaikkimullenytheti-ihminen joissain asioissa ja valitettavasti olen ottanut tästä musiikkiasiasta nyt sellaisen murheen, että.
Alkaa koko ajan tuntua enemmän ja enemmän siltä, että en haluakkaan sitä humppabändiä.
Haluan häistä minun meidän näköiset ja totuus on se, että mies ei osaa kunnolla edes tanssia, joten mitä iloa siitä humpasta on? 

Okei, puolet sukulaisista ei tykkää varmastikkaan Rammstein-coverista, mutta mitä sitten? Mitä sitten tapahtuu, lähtevätkö ihmiset pois jo ennen kahvia, koska "täällä ei tule tanssimusiikkia"?
Pitäisikö tässä nyt kangistua kaavoihin ja tehdä niin kuin tuhannet ja taas tuhannet parit ennen meitä ja pitää tanssilliset sukuhäät? Tässähän ei siis ole muuta ongelmaa, kuin budjetti, ottaisin mielelläni humpan ja Playan, mutta rahahanat eivät valitettavasti vuoda.

Lisäksi ongelmaa tuottaa häävalssi/-tanssi.
Itse henkilökohtaisesti inhoan valssia, se on niiiiin hidasta, että kyllästyn kuoliaaksi, joten olen häätanssin kannalla. Mutta kappale olisi mikä?

Metallica / Nothing Else Matters

Tämä on varmasti monen mielestä klisee, mutta en välitä. Kaunis kappale, siitä ei pääse mihinkään.

Timo Rautiainen / Akselin ja Elinan häävalssi

Kaunis, perinteinen häävalssi uudella twistillä. Tosin tähän tarvitsisi opetella sitä valssia...

Aerosmith / I don´t wanna miss a thing

Ikuisena Aerosmith-tyttönä minulla ei kuuluisi muita ollaakkaan, kuin tämä.
(Huomaatteko miten ujutan tämän biisin kaikkiin musiikkipostauksiin?)

Hurriganes / I will stay

Suomalaista rokkia parhaimmillaan, hieno biisi.

Tulen todennäköisesti sekopäiseksi tämän musiikki-asian kanssa ja bändiä pitäisi varmaan kohta ruveta varaamaan, että sen saisi ensi kesälle...

Mitenkäs muut parit, häävalssi vai jotain ihan muuta?

Lisää karkkibuffa-astioita.

Viime viikot ovat olleet töiden palaamisen ohella sellaista kiitoa, että blogille ei kamalasti ole aikaa ollut. Tosin muutkin blogittaret tuntuvat olevan kesälomilla, eikä kenenkään muunkaan blogi kamalan usein päivity, joten en ota stressiä. Kesä on kuitenkin vain kerran vuodessa ja se pitää viettää muualla, kuin koneen vieressä.

Heinätyöt saatiin suoritettua ja hevoset ovat päässeet vihreälle, kaikki on hyvin ja vuoden kiireettömin aika, näin hevosten kannalta on tässä ja nyt. Eli aikaa jää muullekkin, kuten hääjutuille.

Viime yönä noin klo. 03.15 varasin meille häihin baarimikon.
Ihana J suostui ilomielin tulemaan. Olen niin onnellinen, kun tiedän, että meillä on baarissa henkilö, johon voin luottaa ja joka taatusti tekee asiat juuri niin, kuin minä pyydän. Ihanaa. Lisäksi on kiva suunnitella toisen alan henkilön kanssa, että mitä paukkuja tehdään ja miten saadaan tulevasta tiskistä toimiva. :)

Olen myös tehnyt kirpparilta löytöjä karkkibuffettiin.
Viime viikolla käteeni tarttui hieno lasinen malja, jossa tuli kaupan päälle jotkut koristehelmet. Helmiä nyt en olisi tarvinnut, mutta voihan ne käyttää hääaskarteluun. Astia kustansi kahdeksan euroa.

Tänään käteen jäi tuo upea pahkasta tehty vati tai matala kulho, kumpana sen sitten näkee.
Äkkäsin sen ja ajattelin, että se maksaa hunajaa, mutta, voitteko kuvitella, hinta oli kolme euroa...?
Siitä varmaan puuttui nolla tai jotain, nappasin sen heti mukaan.

Minusta tuntuu, että meidän karkkibuffan astiat tulee olemaan aikamoinen sekamelska, mutta järjestys se on epäjärjestyskin. :) Mutta kyllä sellainen perinteinen buffa kauniilla lasisilla, kannellisilla astioilla voisi olla vähän turhan sliipattu meidän makuun.

Ensi viikolle on taas paljon puuhaa, joten taidan mennä vetämään lonkkaa ja syömään jäätelöä.
Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Millainen teksti kutsuun?

Millainen teksti hääkutsuun?
Virallinen, humoristinen, asiallinen vai jotain näiden kaikkien väliltä?

Yksi asia on varma, meidän hääkutsuun ei tule mitään värssyä.
Värssyissä itsessään ei ole mitään vikaa, mutta tuntuu, että kaikilla on aina se sama värssy, joten se on aika nähty.
 

Ihailen kuitenkin vanhojen kutsujen selkeyttä ja ytimekkyyttä.
Vanhempien kutsussa lukee seuraavasti:

"Pyydämme Teitä ystävällisesti
saapumaan Äidin Nimi ja poikamme Isän nimi
 VIHKIÄISIIN
19.7.1980 klo. 16 Huittisten kirkkoon ja sen
jälkeen seurojentalo Huhkolinnaan."
Alla mummoni ja pappani nimet

Kutsu on pienen pieni ja lähetetty pikkuruisessa kuoressa. Valkoinen kutsu ja teksti kultaisella.
Ei ole juhlapaikan osoitetta, ei yöpymisvaihtoehtoja, ei pyydetä ilmoittamaan mitään kenellekkään, ei ole osoitetta lahjalistaan tai tilinumeroa. Niin selkeä ja yksinkertainen.

Löysin Huittisten Joululehdestä vanhojen hääkutsujen kuvia ja niissä on kanssa ihania tekstejä.
1890-1940 on ainakin kutsuissa ilmotettu vihittävien ammatit. Tai yleensä miehen, naiset ovat suurimmaksi osaksi olleet maatalojen tyttäriä, eikä heillä ole ammattia ollut. Kutsujana on yleensä morsiammen vanhemmat, mutta myös sisarukset tai pari itse on voinut olla kutsujana.

Hauskimpia yksityskohtia on mielestäni ilmoitettu aika. Kutsuissa esiintyy paljon lyhennettä i.p, joka tarkoittaa tietysti iltapäivää, mutta myös j.pp, joka minun järkeni mukaan tarkoittaa jälkeen puolenpäivän. Tämä j.pp tulee varmaan myös meidän kutsuun, katsotaan kuinka moni sen kanssa raapii päätään. :)

Onkohan nykyaikainen kutsu parin kuvalla yhdistettynä tuollaiseen vanhaan kutsutekstiin ja nykyaikaiseen infokorttiin vähän liikaa?
Jotenkin vanha kutsuteksti sopisi teemaan, sitten taas infokortti voisi olla nykyaikainen. Tai sitten senkin voisi muotoilla vanhahtavasti.
En osaa päättää, jätän kaiken kohta graafikon huoleksi.

Kuten vanhempieni kutsusta saattaa lukea, on heillä tänään 34-vuotis hääpäivä.
Hatunnosto ja runsaasti onnea täältä seinän tältä puolen!
Siinä on tavoittelemisen arvoinen luku myös meille blogimorsiammille.

Kutsujen teema.

Hääkutsun haluaisi olevan ikimuistoinen ja kaunis ja herättävän saajassa sellaisen mielenkiinnon, että hän haluaa tulla häihinkin, ihan vain nähdäkseen, millaista siellä on.

Nykyään kutsut, ovat ainakin blogimaailmassa toinen toistaan hienompia, niihin uhrataan rahaa, aikaa ja vaivaa. Minulla tallessa kaikki aikoinaan saamani hääkutsut, niitä on kiva selailla ja katsoa miten trendit muuttuu.

Meidän hääteema on maalaisuus, joten lähetän kaikille heinäpaalin, jonka narun alle olen laittanut kutsun. Varmasti uniikkia.

Olen antiaskartelija, mutta pikkuisen kutkuttaisi tehdä kutsut itse.
Onneksi voin aina katsella tuota ensimmäistä suodatinpussiruusuani tuossa pöydällä ja kutkutus kummasti katoaa. xD

kuva

kuva

Tykkään tuosta "laudoituksesta" kutsuissa ihan älyttömästi.
Sitten on tietysti hevosenkengät...

kuva

kuva

Mutta, minä haluaisin kutsut meidän kuvalla. Minulla on tästä idea, joka toivottavasti päästään pian toteuttamaan. Eli kutsuistamme tulee todennäköisesti jotain näistä kaikista sulassa sovussa. :)
Mutta entäs se rock´n´roll? Sitä en vielä tiedä..

kuva

Taidankin jossain vaiheessa postata kutsujen teksteistä, ne vasta vaikea juttu onkin!

Ihoon ikuistettu.

Minulla on ollut yksi ainokainen tatuointi kymmenen vuotta ja olen jo pitkään halunnut mennä ottamaan toisen.

Nyt häitä suunnitellessa ajattelin, että voisin ottaa tatuoinnin muistoksi hääpäivästä.
Vai saisinko miehen suostuteltua neulan alle ja ottaisimme pariskuntatatuoinnit?
Eipä tarvitse sitten ostaa samanlaisia tuulipukuja.

Perinteistä olisi tatuoida "sormukset", mutta en kyllä halua sitä. Mitäs sitten sormeen pujotetaan kirkossa? Sitä paitsi, se ei näkyisi kihlan alta ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin mielelläni kannan toistakin sormusta... :)

En todellakaan ole ottamassa mitään Miehen nimi LoVe 4eva!!!1!!-tribaalihässäkkää, vaan jotain pientä ja söpöä. Tai sitten jotain isoa ja vähemmän söpöä, mistä sitä voi tietää?

Pinterest

Kuva

Pinterest

Pinterest

Pinterest

Nuo roomalaiset alkaa olla aika nähty, vaikkakin ideana ihan hauska.
Tosin itseäni aina ärsyttää, jos en saa selvää, että mitä päivää siinä tarkoitetaan...
Alimmainen on kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkä paras.

Toinen ajatus oli, että jos mies suostuisi tatuoitavaksi, niin joku sellainen kuva, joka olisi yksinään jotain ja kun toinen toisi omansa viereen, niin kuva täydentyisi. Tajusikohan kukaan mitä ajoin takaa?
En vain tiedä, että mikä kuva ja mihin?

Jotain tälläista...

No, onhan tässä aikaa pohtia kuvaa ja paikkaa ja suostutella mies. Helppo homma.
Tai sitten vain marssii tatuointiliikkeeseen ja antaa niiden suunnitella jotain.

Kukaan muu ottamassa / ottanut häätatskaa?

Ei häitä ilman musiikkia.

Kysyin jo tarjousta eräältä paikalliselta humppapumpulta meidän hääbändiksi.
Hinta tuntui kovalta, mutta ymmärrän kyllä, että ilmaiseksi saa korkeintaan jonkun paikallisen karaoketähden laulamaan. Ei kuulosta hyvältä.
Musiikkiin olen kuitenkin valmis panostamaan, joten laatua haluaisin, vaikkakaan se huokea hinta ei kuulukkaan samaan lauseeseen.

Humppaa tai kuole, mutta onko pakko?
Olin ihan tanssimusiikin kannalla, kunnes näin Playa Bandin viikonloppuna.
Vitsit mikä show! Minä haluan rockcovereita, enkä mitään nuoruustangoa!

Playa soittaa kyllä yksityistilaisuuksissa, mutta hintaa en uskalla edes arvailla...
Voisin tietysti myydä loppuillasta lippuja ovelta, saataisiin vähän kuluja peittoon. :D
Päätin kuitenkin kysyä tarjouksen, sen ei ainakaan luulisi maksavan mitään.
He soittavat myös lattareita, joka ainakin sopisi minulle paremmin kuin hyvin.

Pohdeimme sulhon kanssa, että onko se kuitenkaan hyvä vaihtoehto. Vanhemmat ihmiset kuitenkin olettavat, että häissä tanssitaan. Mutta onko pakko soittaa humppaa vain muiden mieliksi?
Nämähän ovat meidän häät, eivätkä vanhuksien, heillä on ollut omansa aikanaan.

Yksi vaihtoehto olisi tietysti ottaa tanssimusiikkia alkuiltaan ja loppuehtoosta sitten polkaista bileet pystyyn. Mutta siihen ei taida budjetti venua.

Vaihtoehtoja on nyt monta:
a) humppa + dj
b) humppa + Playa
c) humppa + spotify
d) Playa + dj
e) humppaa spotifysta + dj
f) humppaa spotifysta + Playa
g) kaikki spotitysta

Viimeinen vaihtoehto on halvin ja tylsin. En tiedä! Miksei raha kasva puussa?
Musiikkia on kuitenkin häissä oltava. Minä haluan tanssia ja olen ollut kerran häissä, jossa ei musiikkia ollut ja jumaliste siellä oli tylsää.

No, taidan nyt kysä tarjousta Playalta ja ottaa nitroja ennen kuin edes avaan sitä s-postia.
Katselen vielä muitakin vaihtoehtoja ja kysyn DJ-tarjouksen.

Muilla ollut ongelmia häiden musiikin kanssa? (Vai ovatko ne vain minun päässäni?)
Pitääkö humppaa soittaa vain siksi, että tädit ja sedät viihtyy?

Kutsuihin postimerkit omalla kuvalla?

Moni pari on teettänyt ainakin kutsuihinsa omat postimerkit.
Ne olisivat kyllä hienot ja personoisivat (onko tuo sana?) kutsujen kuoren kivasti.

Siitä se ajatus sitten lähti.
Mikä olisi tarpeeksi maalaista? Kesä, koivut, maaseutu..
Tarvitset:

Koivu. Yksi kappale.

Kaunis ilma.

Maalarinteippiä ja pari tussia.
Meillä ei ollut punaista tussia, mutta sininen on joka tapauksessa lempivärini.

Kamera + kuvausassistentti

Liimaa koivun kylkeen suht tasaiselle kohdalle maalarinteipillä haluamasi kirjaimet ja väritä sitten ne tussilla. Räpsi kuvat.

Tälläisiä niistä tuli:

Aamupäivällä mustavalkoinen

Aamupäivällä värillinen

Iltapäivällä mustavalkoinen

Iltapäivällä värillinen

Otin kuvia sekä aamu- että iltapäivällä, näin sain valon tulemaan vähän eri kulmasta.
Itse tykkään eniten näitä iltapäivän kuvista. Mies sanoi, että hän tykkää mustavalkoisesta enemmän ja onhan siinä sellainen vanhanaikaisuus enemmän läsnä.

Tein yhden koepostimerkin postin ohjelmalla, mutta luulen, että vaihdamme vielä tuon tekstin, häiritsee, kun tuo ykkönen on punainen...

Vähän nuo kirjaimet harottaa sinne ja tänne, mutta se suotakoon taiteilijan vapautena.
Sitä paitsi, koska koivun kylkeen kaiverretut kirjaimet on täydellisiä ollut?

Mitä  raati on mieltä?

Näissä kuvauksissa ei kidutettu eläimiä ja koivua ei vahingoitettu. Paitsi taisi siihen vähän sinistä jäädä, mutta se lähtee seuraavalla sateella. :)

Kaikkea sitä...

Oletteko koskaan kokeilleet saada kirsikassa olevaa karaa tai sitä oksanpätkää, kielellä solmuun?
Luulin sen olevan mahdotonta, kunnes viime kesänä kokeilin ja onnistuihan se. Tosin ilmeeni olivat varmaan mielenkiintoisia. Saisikohan tästä jonkun haastetehtävän häihin?

Ostin eilen kirsikoita ja pakko oli kokeilla, sain sen kotimatkan aikana nyherrettyä.
Hullulla on halvat huvit.

Pitäisi parin tunnin päästä lähteä töihin, menin lupautumaan.
No, hääkassa kiittää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Hääbingon testiversio.

Olen tässä käyttänyt aikaani taas tehokkaasti mm. hääbingon tekoon. :)

Sain päähäni koittaa tehdä bingon itse ja hyvinhän tuo luonasi.
Tämä on vain raakaversio, aijon kokeilla tätä vielä erillaisilla taustoilla, koristeilla jne.
Koitan tehdä vielä täydellisen ruudukon, tuossa on tuo reuna hieman vinossa. Sitten sitä on helppo muunnella.
Tulostin tämän myös testiksi ja kokoa täytyy hieman pienentää, että sen saa mahtumaan paperiin, nyt jäi ylä- ja alareuna jostain syystä tulostumatta. Lisäksi käy helpommin, kun saa kaksi samalle arkille.

No, ehtii tätä vielä hiomaan. :) Eikä mennyt edes hermot!

Heittokimppu - check!

Tänään on niin synkkä ja sateinen päivä, joten päätin hieman askarrella hääjuttuja.
Mulla on tässä muutamakin projekti menossa ja heittokimpun tuunaus oli yksi juttu.

Ostin viime viikolla Tokmannilta sen vaahtokarkkikimpun.
Niitä tuli äitienpäivän aikoihin myyntiin ja eivät ole varmaan olleet mikään hittituote, kun niitä oli vieläkin. Parasta ennen on 30.9.15, eli kimppu ei ehdi menemään vanhaksi ennen häitä.
Laitoin valmiin kimpun kuitenkin kaappiin säilytykseen, niin on suojassa valolta.

Tältä se näytti ensin:

Ja tältä se näyttää nyt:

Vaihdoin kreppipaperin meidän teemavärin mukaiseen ja sitten miettimään vartta. Sain äidiltä alkuviikolla kahdet vanhat helmet, jotka ajattelin käyttää hääaskarteluihin. Helmet vaikuttivat kivoilta varressa, mutta miten ne laittaa? Pitkän sommittelun ja pohdinnan jälkeen laitoin ne sitten noin.
Helmet ovat mallia, vaikka naru menee poikki, helmet ei liikahdakkaan, joten saatoin helposti leikata helmet poikki. Sitten vain kiedoin ne varren ympärille ja sidoin narulla päät niin, ettei koko hoito valahda pois. Laitoin tuota kapeampaa silkkinauhaa, koska leveä ei tuohon oikein enää käynyt.
Ai niin, hintaa kimpulla oli 5,95€. Tykötarpeet noin euron, että sellainen 7€ kimppu kaikkineen.

Täytynee tätä heittäessä varoittaa neitejä, ettei kukaan saa kimppua otsaansa, ei ole meinaan ihan kevyimmästä päästä.

Vielä kun saisi oman kimppunsa tehtyä näin kivuttomasti.
Seuraavaksi sukkanauhan kimppuun.
Terveisin: askartelua inhoava morsian

Kehonsiirtovälineet häissä

Julkaisin yläpalkkiin tänään myös tekemättömien töiden listan.
Onpas niitä paljon... No, osaa ei pysty vielä edes tekemään, eikä tuossa ole edes kaikki hommat, unohdin todennäköisesti puolet, joten listaa tullaan täydentämään.

Hääauto oli myös listalla "en jaksa ajatella".
Voin tunnustaa, että kyllä sitä silti on pohdittu.
Ensin sitä ei tarvinnut miettiä, koska vihkimispaikasta ei ollut mitään tietoa. Mutta koska kirkossa meidät nyt vihitään, niin johokin sitä tarvisi siirtyä, harvemmin sitä hautausmaalla kukaan häitä juhlii.

Eli jollain muulla, kuin kävellen haluaisin matkan taittaa.
Juhlapaikkaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta se tulee olemaan paikallinen tai sitten naapurikunnassa. Hääpaikasta riippuen, vaihtoehtoja on monia.

Hevonen + kärryt
Ikuisena hevostyttönä liputtaisin tietysti tämän puolesta.
Oma tammani on ollut kerran polttariajelutuksessa ja kerran kuskannut hääparia. Meillä ei tosin ole omana sellaisia hienoja vossikkakärryjä ja lisäksi tamma on umpikaheli, ei sen kanssa voi missään ihmisten ilmoilla ajella. No voisi, mutta en halua ottaa riskiä, varsinkin jos astutan sen ensi kesänä.

Traktori + vanha heinäkärry tms.
Kärryn saisi varmaan vuokralle paikallisilta Wanhat Konneet-porukalta ja traktori meillä onkin omasta takaa. Jos se vaikka sattuisi käynnistymään ja kestäisi pienet kyläkruisailut.

Kupla
Naapurilla on hienon sininen kupla. Joskaan en tiedä vuokraisiko hän sen ja voiko sillä ylipäänsä ajaa. Kuplassa on se miinus, ettei siinä ole takaovia - todella kiva tunkea mekkonsa kanssa sisälle.

Mersu
Vanhemmilla on mersu, jonka varmaan saisi hääautoksi. Heidän vanha autonsa olikin kerran hääautona. Mutta milläs vanhemmat sitten tulee kirkkoon? Golffilla varmaan.

Joku muu vanha auto
Vuokrausilmoituksia on kuskeineen näkynyt näin kesäaikaan paljonkin. Kriteerinä tietysti ne takaovet. Nämä voivat vain olla hintavia sijoituksia, mutta siinä mielessä käteviä, että kuski vie auton sitten heti pois, eikä sitä tarvitse enää sen jälkeen murehtia.

Jotain ihan muuta
Tuollainen sivuvaunumoottoripyörä olis just siisti!
Sulhasella ei tosin ole korttia tuohon, mutta ei kai yksi päivä mitään tee...?

Veneellä liikkuminen ei meillä oikein onnistu, vaikka jokia paljon täällä päin onkin.
Karaoketaksi on myös poissuljettu vaihtoehto.
Pikkuveljellä olisi myös musta Audi, sekin voisi olla lainattavissa.

Täytynee ensin päättää se juhlapaikka ja sitten katsella kulkupeliä. :)

Milläs muut parit aikovat vaihtaa paikkaa?

Postauksen kuvat Pixabay, paitsi Mersu ja traktori.