Sain kuvia polttareistani jo ennen häitä, mutta en ehtinyt niistä kirjoittelemaan.
Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, olkaa hyvät.
Minähän en polttareita odottanut mitenkään innolla.
Kauhukuvat kortsuja kaupittelevista morsiamista pitkin kyliä ja toreja ovat iskostuneet niin vahvasti tajuntaani jostain 90-luvulta, että teki mieli joka lauantai-aamu lähteä maanpakoon.
Olin jotenkin varma, että polttarini ovat tuona kyseisenä päivänä, eli 11.7, koska mikään muu viikonloppu ei olisi minulle sopinut.
Pointsit kuitenkin Kaasozillalle uskottavasta näyttelysuorituksesta!
Röyhkeästi rymistelevä muijalauma tuli repimään mua ylös aamuysiltä!
Olin tosin jo käynyt tsekkaas hevoset ja ollut koirien kanssa pihalla, joten herättämään eivät ryökäleet päässeet.
Sain luvan pukeutua ja ruokkia koirat.
Kassihan mulla oli valmiiksi pakattuna portaiden alla, tosin Kaasozilla jätti puolet kamoista pois, en tarvinnutkaan telttaa ja makuupussia. Myöskään jääkaappia ja aggregaattia ei kuulemma tarvittu. Höh.
Vaatteetkin oli varattu valmiiksi, sain aivan ihanan koltun, sekä tiaran ja valtikan, niissä oli jopa vilkkuvat valot! Wau.
(Siis mekkohan oli ihan järkyttävä riepu, joka juuri ja juuri meni lantiosta, mutta luojan kiitos, sitä Bride To Be-nauhaa ei ollut kukaan keksinyt hommata.. xD)
Ahtauduimme Volkkariin ja nokka kohti uusia seikkailuja.
Sain luettavakseni päiväohjelman, jossa oli juurikin karaokea Kaijakassa, kortsujen myymistä Laukon torilla ja kaikkea noloa ja epämukavaa ja todella tiukalla aikataululla tietenkin!
Ilmoitin muutaman kerran matkan aikana, että täältä perämetsästä ei kyllä mene tietä Tampereelle, mutta me kuulemma vähän oikaistiin...
Myöskin taskumatti, joka oli käsketty pakata mukaan, revittiin väkivalloin kädestäni, ei kuulemma pisaraakaan! No höh!
Saavuimme peräkylillä paikkaan nimeltä Mansikkamäki.
Yllätyksekseni siellä ei ollut mansikoita mailla halmeilla, mutta sen sijaan siellä oli ampumarata!
Siellä meitä odottikin kaksi herraa, joista toiseen olin tutustunut juhannuksena, ei vitsit, me päästään ampumaan!
 |
| Kuivaharjoittelua. |
Ensin meille kerrottiin ampumaradan säännöt.
Sääntö numero yksi on se, että aseen piippu osoittaa AINA, kohti tauluja.
Lisäksi varoiteltiin kyykäärmeistä, joita paikka kuhisee.
 |
| Kohta jytisee! |
Ei siinä sitten muuta, kuin hirvikivääriä käteen ja piippu kohti taulua. Kärsivällisesti miehet selittivät jokaiselle, että miten asetta pidellään, miten tähdätään jne. Saimme myös kylmäharjoitella vetämällä liipasimesta, kun ase oli tyhjä.
Minun hermorakenteellani ei kauan odotella, vaan halusin ampua.
Ensin ammuttiin lähellä olevaan tauluun, johon matkaa siis 50m. Ammuin kerran, mutta sitten kysyin, että saanko ampua kauemmas. Siihen ammuin kolmesti.
Toinen lähti hakemaan tauluja ja takaisin tullessaan kysyi, ettenkö ole muka koskaan ampunut ennen... He olivat varautuneet tekemään reikiä meille, mutta minä olin jysäyttänyt 50 metristä melkein keskelle ja 100 metristäkin kaikki tauluun!
Melkein kaikki ampuivat, pienen suostuttelun jälkeen, ja hienosti kaikki osuivat!
Kauan harrastaneet miehet pudistelivat päätään ja tuumasivat, että jäävät harjoittelemaan, kun me ollaan lähdetty. :D
 |
| Tarkkaa hommaa! ;D |
Seuraavaksi menimme toiselle kopille, jossa saimme ampua sitten pistooleilla.
Meillä oli 9mm ja 22mm pistoolit käytössä.
Pistoolilla ampuminen oli huomattavasti vaikeampaa, kuin kiväärillä, jossa oli kiikaritähtäin.
En osunut tauluun ekalla yrittämällä, mutta muutama osui sitten senkin edestä.
Kyllä oli pizzakuski vainaa! Sain ampua vielä toistamiseen, minulle laitettiin lippaaseen 15 kutia ja muutamalla sitten osuinkin! Kaasozillalla on video kännykässä, kun räiskin menemään. :)
Seuraavaksi saimme ampua kiekkoja haulikolla.
Se vasta vaikeaa oli! Haulikossa ei ollut mitään tähtäintä, vaan siinä tähdättiin piippua pitkin.
Osuin kyllä ensimmäiseen kiekkoon, mutta sitten en millään. Haulikko myös painoi jonkun verran, ei sitä tottumaton jaksanut kauan pidellä, vaan annoin seuraavan ampua.
Kun kaikki halukkaat olivat ampuneet, halusin ampua vielä uudestaan. Sain koittaa ampumista myös niin, että kiekot lähti mihin suuntaan sattui koneesta, joka ne laukaisi ilmoille, olimme ampuneet niin, että kiekko lähti aina samaan suuntaan. Vitsit se oli vaikeaa! Sain myös ladata haulikon itse ja kokeilla molemmilla piipuilla ampumista. Parin osuman jälkeen luovutin aseen pois.
Oli kyllä kivaa! Rupesin jo harkitsemaan, että pitäisikö sitä aloittaa uusi harrastus...
Olkapääkään ei tullut kipeäksi, osasin ilmeisesti painaa tukkia tarpeeksi olkaa vasten.
Sitten meillä oli pieni picnic, mansikoita, kakkua ja kuohuvaa. Otimme vielä yhteiskuvan miesten kanssa ja sitten seuraavaan paikkaan!
Kurvasimme paloaseman pihaan. Toivoin vain, etten joudu kiipeämään aseman takana olevaan todella korkeaan portaikkoon. Ei siinä muuta, mutta mulla on korkeanpaikankammo ja se on vielä sellainen ritilästä tehty portaikko, josta näkee siis maahan... Iik.
Meitä odotti Kaasozillan tuttu, joka on palomies.
Olin vaihtanut autossa urheilutamineet päälle ja nyt mulle annettiin palomiesten savusukelluskamat!
Jälkeen päin kuulin, että mulla olisi pitänyt olla vielä alusasu, sekä välipuku, mutta nyt laitoin vain takin ja housut, sekä pari numeroa liian isot paloturvakengät ja villasukat!
Happipullo selkään, kypärä, hanskat ja naamari. Sain ohjeistuksen, että jotkut ihmiset menevät paniikkiin naamarista ja sitä ei saa yrittää repiä pois, vaan se täytyy nostaa, imukuppien takia.
Okei. Kiva.
Ennen naamarin laittoa minulle kerrottiin, että teen palomiesten kuntotestin ja kerrottiin mitä tehdään missäkin. Sitten maski päähän ja menoksi. Hengittäminen oli ihan helppoa, kuulostin vain omiin korviini Darth Vaderilta. Ja ilmeisesti uloskin aika pahalta, ainakin ilmeistä päätellen! ;D
Ensin kävelin hallin, jossa paloautoja pidetään, päästä päähän kaksi kertaa. Sitten sama kantaen kahta paloletkurullaa. Tässä vaiheessa mietin, että on niin helvetin kuuma ja palomiehet on kyllä kovia jätkiä, kun ne niissä tamineissa raahaa ihmisiä ulos palavasta talosta!
Sitten menimme ulos ja niiden kirottujen portaiden juurelle!
Juu, sinne vaan, mutta onneksi ei tarvinnut kiivetä, kuin toiselle tasanteelle! Kävin tasanteella kolme kertaa. Siitä sitten suoraan takaisin rakennuksen sisälle. Siellä oli kuorma-auton rengas, joka painoi 50kg ja leka, joka painoi 6kg. Lekalla piti sitten siirtää rengasta 1,5m.
Se oli kuulkaa rankkaa! Se olisi ollut tarpeeksi rankkaa jo ilman sitä fucking pukua ja 15kg happipulloakin.
Olin ihan puhki sen jälkeen, mutta eteenpäin! Ajattelin jossain vaiheessa, että periksi en anna ja teen testin loppuun, jos en pyörry ennen sitä.
Seuraavaksi oli esteradan vuoro. Kolme estettä, yli - ali - yli.
Voin kertoa, että kun yrität saada nostettua hyytelöltä tuntuvaa jalkaasi yli siitä harjanvarsista kyhätystä esteestä, josta ei voi ottaa tukea, niin se on aika perseestä. Ja kun olet liukunut vatsallasi ali sen yhden esteen ja toteat, että happipullo selässäsi painaa ainakin 50 kiloa, painaen sua maahan, niin sekin on aika perseestä. Lisäksi happipullo huusi, koska happi alkoi loppua.
Menin radan kaksi kertaa ja sitten totesin, että maski pitää irroittaa, koska a) en saa kohta enää happea, sillä maski oli alkanut falskata ja b) en nähnyt mitään, koska maski meni huuruun falskaamisen takia.
Maski otettiin pois ja jatkoin radan loppuun. Vielä kerran esteet ja sitten kelasin paloletkua 20m. Se oli helppoa, sen verran kuormaliinoja ja pinteleitä tullut rullattua! :D
Kokonaisaikani oli vähän yli 15min ja testiin saa käyttää aikaa 14 ja puoli minuttia.
Aika hyvin, koska minulta riisuttiin se maski välillä + minua ei päästetty heti portaisiin, sykkeen takia ilmeisesti.
Oli muuten voittajafiilis! Kyselimme vielä parhaista ajoista testissä, siinä ei kuulemma saa kilpailla, se on vain kuntotesti. Joopa joo, ai miehet ei kilpaile?
Lisäksi kysyin, että miten maskilla kuuluisi hengittää oikein ja kuinka kauan hapen kuuluisi riittää.
Sitten kiittelimme kokemuksesta ja lähdimme lähipubiin yhdelle!
Tykkäsin tosi paljon näistä, oli vähän eri meininki, kuin jossain kasvohoidossa!
Sain jo isältä luvan, että voin ampua puimisen jälkeen kiekkoja pellolla!
Kaasozilla lupas tulla messiin. :)
Kirjoittelen lähiaikoina polttareiden toisesta osiosta, muuten tulee liian pitkä postaus.
(Nyt voi herätä, jos nukahdit puolessa välissä.)
