Katselin eilen vähän häämekkojen tarjontaa.
Jotenkin aina kuvittelin, että tiedän millaisen häämekon haluan; olkaimettoman, A-linjaisen, ei mitään kermakakkua, vaan hillitty helma, ei välttämättä mitään kilometrilaahusta.
Nyt, kun asia on ajankohtainen, niin mikään ei olekkaan enään itsestään selvää. On niin paljon kauniita hääpukuja, joissa on esimerkiksi todella kaunis selkä tai laahus. Edelleenkään silmää ei miellytä ne kermakakut, mutta tylliä voisi kyllä olla... Hääpukuni ei ainakaan tule olemaan kokonaan valkoinen, ei todellakaan. Siinä täytyy olla jotain mustaa ja jotain sellaista, että se näyttää minulta. Asusteet ovat sitten asia erikseen, niillä saadaan sitten luotua lisää mielikuvia ja tarkennettua tyyliä.
Ajatuksiini on hiipinyt myös ajatus lyhyestä hameesta, ei siis mistään vesirajamekosta, jossa persposket vilkkuu, vaan sellaisesta polvimittaisesta. Ehkä, tai ehkä vähän pidemmästä.
 |
| milieu.ee |
Tämä on kaunis, joskaan en tiedä onko tuo pituus ihan mulle, kun olen aika lyhyt ja tuossa saattaisin näyttää vielä lyhyemmältä. Eikä tässä kyllä ole mustaa...
 |
| jjshouse.com |
Tähän saisi vaihdettua tuon vyötärönauhan minkä väriseksi vain, mutta tämä on ehkä sitten liian lyhyt...?
 |
| niinatar.fi | |
Tässä tykkään tuosta pidemmästä takahelmasta, mutta onkohan tämäkin meikäläiselle vähän liian lyhyt edestä...? Eikä tässäkään ole mustaa... ;)
Entäs sitten värilliset mekot? Muutan kivan oloisen löysin.
 |
| niinatar.fi |
Täysmusta <3. Ihana. Mutta, en ole varma tykkäänkö tuosta yläosasta ja mun lantio on kyllä paljon leveämpi, että ei välttämättä istu mulle noin kapea hame.
 |
| dhgate.com |
Hennon vaalensininen on todella kaunis.
Tämä sopisi jotenkin todella hienosti talvihäihin, on jotenkin niin kuulas.
Sitten on tämä, josta en tiedä miltä se näyttää, jos malli vaikka seisoisi. Lisäksi on Niinattarella poistuva malli, joten jäljellä on arvatenkin koot 34 ja 46.Mutta tuo yläosa on todella kaunis. En löytänyt äkkiä kuukkelillakaan netin syövereistä mitään muuta kuvaa kyseisestä luomuksesta, joten arvailujen varaan jääköön siis helman pituus ja kaikki muukin.
Sitten on tämä minun flamencoharrastus.
Olemme nyt opetelleet uutta tanssia, johon oleellisena osana kuuluu "patahame" (älkää kysykö miten kirjoitetaan/lausutaan ja mikä se tanssi on nimeltään, en tiedä...) Hameessa on laahus, jota ei siis flamencohameessa ole. Laahusta siirrellään tanssiessa jalalla ja se näyttää ammattilaisten tekemänä todella hienolta. Jos hankkisin häämekon, jossa olisi tälläinen laahus, niin voisin käyttää sitä jälkikäteen flamencotunnilla, ai että miten kätevää!
 |
| aliexpress.com |
Alemmassa kuvassa olevassa hameessa siis tälläinen laahus ja hameen voi tietysti hommata tuollaisena kokohameena ja missä värissä vain.
 |
| aliexpress.com |
Sitten oli vielä yksi idea. Jos haluaisinkin illalla juhlia vähän lyhyemmässä hameessa, mikäli hameeni on täyspitkä. Sanoin piruuttani äidille, että tarvitsen hameen, josta saa helman irti. Ja netistähän sellainen löytyi!
 |
| dhgate.com, molemmat |
Toi on kyllä vähän kermakakku, eikä yhtään musta. Sen saisi kyllä tilattua myös mustana. Miehen mielestä tuo helma ei ole liian lyhyt tuossa lyhyessä mallissa. No eipä tietenkään. Tuota lyhyttä voisi sitten kyllä jatkossa pitää bilemekkona, että eipä huono vaihtoehto tämäkään.
Onneksi päätöstä ei tarvitse ihan vielä tehdä.
Olen valmis myös ostamaan käytetyn hameen, mikäli se juuri oikea vastaan tulee. Vähän kutkuttaisi kiinasta tilaaminen, ovat vaan jonkun verran edullisempia, vaikka tiedän kyllä riskin laadun ja kaiken muunkin suhteen.
Ensi vuonna tähän aikaan ajattelin mennä sovittamaan mekkoja, eihän sitä vielä edes tiedä, että minkälainen malli sitä sitten loppujen lopuksi päälle sopii.
Miten ihmeessä ihminen saa koskaan päätettyä jotain näin tärkeää?
Pitäisikö sitä esittäytyä?
Kai se lukijoista olisi mukavaa, jos kirjoittajalla olisi kasvot..?
Itse ainakin luen mieluummin blogia, josta tiedän minkä näköinen ja oloinen kirjoittaja sen takana on.
Olen siis 30-vuotias (henkiseltä iältäni ehkä 25) tyttölapsi nainen.
Elämäni miehen tapasin tietämättäni kuusi vuotta sitten, mutta tajusin herran elämäni rakkaudeksi vasta 1½ vuotta sitten.
Kihloihin menimme marraskuussa 2013 ja koska päätin jo kesällä 2013, että menemme naimisiin kesällä 2015, niin sormuksen myötä olen sitten päästänyt sisäisen häähirmuni irti ja ruvennut keräämään ideoita.
Asumme maalla ja pihassa tepastelee kaksi hevosta ja poni ja lisäksi nurkissa pyörii pommiuros. Eläimistäni ja niiden elämästä voit lukea toisesta blogista.
Luultavasti tämä maalla asuminen tulee näkymään jollain tavalla häissämme, vaikka haluan sinne myös ripauksen sitä rock ´n`rollia.
Olen ollut rock-musiikin ystävä yläasteikäisestä lähtien ja raahannut tuon miehenkin jo muutamaan otteeseen kuuntelemaan Volbeat:a ja ensi kevääksi on varattu liput Aerosmithin keikalle! Mies on musiikin suhteen enemmän kaikkiruokainen, kuin minä. Sujuvasti vetää kaikki iskelmät ulkomuistista, vaikkakin kaikken sykähdyttävintä on ollut, kun istui olohuoneen lattialla kasaamassa vitriiniä ja lauloi mukana Nothing Else Matters:a, kun se radiosta tuli.
Yhteisiä harrastuksia meillä ei kamalasti ole, joskus käydään lenkillä tai elokuvissa. Itse harrastan hevosteni lisäksi salilla käymistä, valokuvaamista ja flamencotanssia. Eli viihdyn paremmin kameran takana, kuin edessä, siksi meistä ei ainakaan vielä ole edes yhteiskuvia, pitäisi varmaan ottaa se puolivirallinen kihlajaiskuvakin sitten, kun pidämme kavereille kihlajaisbileet.
Olen taas tämän sunnuntain viettänyt hääblogeja selaillen ja vähän tässä on masentanut, että olenko ihan auttamattoman vanha menemään naimisiin? Kaikki noiden blogien morsiammet on nuoria ja hehkeitä ja trendikkäitä. Tuntuu, että kaikki menevät naimisiin hemmetin kalliisti ja hienoissa paikoissa. No me ei mennä ja jos tarkemmin ajattelee, niin olinhan minäkin vähän yli parikymppisenä kihloissa ja olisin voinut mennä naimisiin.
On se hyvä, että en mennyt. Ei ollut elämäni mies se kaveri. Olenkin tulevalle aviomiehelleni sanonut, että se on vain hyvä, että tapasimme toisemme vasta nyt, kun olemme vanhempia ja viisaampia (mitä ollaan?!), ei me oltais jaksettu toisiamme nuorempina.
Mutta ei tässä mitään muuta, kuin silmät kiinni ja sekaan.
Minä päätin jo pikkutyttönä, että menen naimisiin vain kerran ja se tapahtuu kesällä 2015!
Nyt se sitten alkaa; häähumu.
Toisessa blogissani kerroin kihlajaisistamme ja mietein, että pitäisikö häähumulle perustaa oma blogi. Pitäisi.
On parempi pitää eläimet ja häät erillään. Ehkä sitten lukijoiden on parempi päästä jyvälle, kun ei tarvitse kahlata blogia hääjuttujen toivossa tai toisinpäin. En tiedä kuinka usein tänne tulee kirjoitettua, mutta ehkä blogin tarkoitus on lähinnä toimia omana ideapankkina. Joten ideoita otetaan vastaan ja kommentteja saa jättää.
Olemme menossa naimisiin kesällä 2015, eli tässä on vielä rutkasti hyvää aikaa ideoille ja mielensä muuttamiselle moneen kertaan. Hääpäivää ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta loppukesä on ajatuksissa.
Kuten blogin otsikko jo kertoo, en ole ihan perinteinen morsian. Meidän häissä ei taatusti ole vaalenpunaista, eikä mitään ällöttävän söpöä, vaan jotain rock-henkistä ja jotain maalaista, koska maaltahan me ollaan.
Päässäni surisee tuhat ja yksi ideaa aina vihkiseremoniasta, puvun kautta karkkibuffettiin. Toivottavasti saan niistä jotain järkevää tännekkin. Ja ehkä jopa sinne hääpaikallekkin. :)
Tervetuloa mukaan matkalle maalaishäihin.
