lauantai 23. tammikuuta 2016

M♥J: Väliaikatoimintaa

Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi.

Ruokailu meni todellakin NIIN nopeasti, että jos meillä olisi ollut aikataulu, niin se olisi kussut ja pahasti nilkoille.
Olin sopinut meidän esiintyjien kanssa jonkun kellon ajan, jota nyt en todellakaan enää muista ja he eivät olleet vielä edes tulleet. Laitoin siinä sitten viestiä heille ja lupasivat tulla niin pian, kuin mahdollista.

Kukaan ei huomannut kuvata taulua paikallaan, joten otin kuvan jälkikäteen. :)

Onneksi meillä oli hyvin oma-aloitteisia vieraita, jotka joivat mm. pelkkiä viinoja boolimaljoista, kun niitä ei oltu vielä tehty valmiiksi... :D Baarin kun piti aueta vasta kahvin yhteydessä.
En tiedä kuinka paljon oli peräkontilla kävijöitä, mutta ei kukaan ainakaan missään tuiskeessa ollut. Oikeastaan, kuin vasta ihan loppuehtoosta, mutta eipäs nyt mennä asioiden edelle!


Meillä oli vieraiden viihdykkeenä hääbingon lisäksi polttarikansiot ja pihapelejä.
Tietysti ihmiset myös katselivat lahjoja, kortteja ja vieraskirjaan koottuja lappusia. Ja koska ilma oli mitä upein, niin paljon ihmiset olivat myös ulkona.


Polttarikansiot sisälsivät kuvia ja tarinaa polttaripäivistämme. Lisäksi lahjapöydän toisella puolikkaalla oli myös minun ampumatulokset ja viikinkikasteesta saatu diplomi.


Jani halusi ulos teltan. Minä ilmoitin, että jos haluaa, niin hommaa, minä en puutu, on vähän muutakin mietittävää.
Ja niin teltta tuli. Sinne vietiin penkkejä ja meiltä kotoa pirttipöytiä ja minä ilmoitin, että vain siellä sitten saa tupakoida. Tämä siksi, että ulko-ovilta tuli kaikki tupakankäry juhlasaliin ja minä en voi sietää sitä. Tämä ilmoitettiin myös vieraille juhlan alussa.
Teltta oli myös koristeltu koivuilla ja paljon ihmiset siellä istuskelivat. Että ihan hyvä veto mieheltä. :)


Isäni sai ajatuksen tuoda meiltä kotoa tikkataulun ja frisbeegolf-korin ja ne olivatkin tosi suosittuja, myös muiden kuin lasten keskuudessa. :)



Semmoisia ajanvietteitä meidän häissä. 
Seuraavaksi voidaan tiirailla sitä vieraskirjaa tarkemmin. :)

torstai 21. tammikuuta 2016

M♥J: Behind The Scenes

Ensinnäkin iso kiitos kaikille jotka äänestitte blogiani Vuoden Hääblogiksi. Tällä kertaa ei kärkikahinoihin päästy, mutta jo ehdokkuus oli niin iso juttu, että olen ihan hämilläni vieläkin.
Lämpimät onnittelut kärkikymmenikölle!
Eipä tarvi enää miettiä mitä laittaa päällensä, päätin, että en Helsinkiin lähde lauantaina.
Siellä menisi ihan koko päivä, bussi olisi takaisin vasta puolen yön jälkeen.. Ei jaksa, varsinkaan kun en saanut ketään mukaan. Mutta pitäkää kivaa minunkin puolestani!
No niin, jatketaanpa hääpäivää, sitä onkin mukava muistella näillä pakkasilla. :)

Ajattelin ottaa tähän väliin pienen behind the scenes-osuuden.
Kaikki kuvat ovat Janin sukulaispojan ottamia, kiitos Timo!

Meidän videokuvaaja kirkossa.

Mika odottaa meitä kirkon pihalla.

Paparazzi?

Dataava morsian.





Broidi perkele, älä seiso mun helman päällä!
Ei se oo morsiustyttö eikä mikään, jos ei sääri oo mustelmilla!


Taas on laahus huonosti.


Kuvaaja työssään.

Bestman hukassa,

"Mites tää nyt kuvataan?"

Koivut sivuun, että saadaan vieraskuva!

Semmoista tapahtui kulisseissa. :D
Seuraavaksi jatketaan väliaikatoiminnalla.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Raise your glasses - RIP Lemmy Kilmister

Pohdein hetken (hyvin pienen sellaisen), että kirjoitanko tästä tänne.
Mutta vaikka tämä on hääblogi, on täällä ennenkin sivuttu aihetta ja koska blogin nimi jo viittaa pitäjänsä mieltymyksiin, niin olisi pyhäinhäväistys olla kirjoittamatta.

Kaikkien rockihmisten suuri surunpäivä oli 28.12.2015, kun minäkin vielä rähmää silmissä aamun pikkutunneilla, tavasin netistä, että vapahtajamme on kuollut.
Lemmy Kilmister oli menehtynyt rajun syövän nujertamana.

Nyt pari faktaa tähän väliin. Jos et tiedä kuka on Lemmy, niin häpeä ehkä tämä kuva kertoo jotain:



Jos taas ihmettelet vapahtaja-sanaa, niin raamastussahan sanotaan, että vapahtaja syntyi 24.12 ja Lemmy oli syntynyt nimenomaan samaisena päivänä.

Rocklegendamme ehti täyttää juuri 70-vuotta ja vain kaksi päivää myöhemmin, hän sai tietää sairastavansa syöpää. Elinaikaa oli annettu 2-6kk, mutta todellisuudessa tiimalasissa oli enää jäljellä vain kaksi päivää.

En ole koskaan, enkä aijo tekopyhästi nytkään, ollut mikään Motörhead-fani, mutta kun kuulin heidän tulevan 6.12.15 Helsinkiin, niin ajattelin, että pitäisi oikein mennä katsomaan.
Koska kyllä elävät legendat kuuluisi nähdä.
En sitten ostanut lippuja ja lähtenyt katsomaan. Tiedättekö miksi?
Koska ajattelin, että nuo huumeilla ja viinalla kyllästetyt rockjumalat elävät vielä sittenkin, kun minun päälläni on jo pari metriä multaa. Koska eihän ne edes maadu!?
Aina voi mennä seuraavalle keikalle...

Niin minä ajattelin. Ja sitten elämä iski päin näköä. Enää ei voi.
Rupesin sitten miettimään, että tämä elämä on niin lyhyt, että aina pitäisi tehdä se mikä oikealta tuntuu ja heti, eikä odottaa sopivaa hetkeä tai sitten kun...

Ensi yönä, Motörheadin Youtube-kanavalla tulee suorana Lemmyn hautajaiset.
Ne alkavat suomen aikaa klo. 0.30, eli sunnuntain puolella siis.
Bändi toivoo, että fanit kunnioittaisivat omaisia ja seuraisivat hautajaisia suosikkikapakassaan ja kohottaisivat lasinsa Lemmyn muistolle, eivätkä tunkisi hautajaisiin.

Sitten asia, joka oikeastaan antoi minulle ajatuksen tähän postaukseen.
En tiedä kuinka nuoria lukijoita minulla on, mutta joku varmaan muistaa tämän legendaarisen Valion maitomainoksen:


Edellispäivänä Valion Youtube-kanavalla julkaistiin päivitetty versio tästä mainoksesta.
He ovat saaneet, koko elämänsä viskiä, kuin maitoa juoneen miehen, Lemmyn, mukaan tähän uuteen versioon!


Kyllä meinasi silmät pudota, kuinka siistiä tuo on!
Tää mainos on ihana, paras! Vaikka se nyt kääntyikin kunnioittamaan Lemmyn muistoa, niin aivan fantastista. Go Valio!
Lue lisää http://www.valio.com/lemmy/

Muistakaa siis rakkaat lukijat, että elämä on liian lyhyt hukattavaksi.
Meidän jokaisen pitäisi nauttia elämästä Lemmyn lailla ja tehdä asioita heti, eikä sitten joskus.
Sitä huomista ei välttämättä tule.

Nostetaan siis malja Lemmylle, itsellemme, rakkaillemme ja koko maailmalle.

RIP
 Lemmy 1945-2015

M♥J: Pönötystä

Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio.

Ruokailun jälkeen meillä oli pönötystä, eli potretteja sukulaisten yms. kanssa.
Olin tehnyt etukäteen listan apulaisille, että ketä haluamme kuviin, niin saatiin aikaan sarjatuotanto.

Ensin meidät kuvattiin Janin kummitytön kanssa.


Sitten oli kuva vanhempien kanssa.


The Pekkolat eli minä ja veljeni vanhempiemme kanssa.


Huomatkaa muuten äidin puku. Se on blogilahja ja sen sovittelusta kirjoitin täällä.
Sain valita outletistä yhden puvun ja koska itse en mitään pukua tarvinnut, niin lahjoitin puvun äidille. Vähän sitä lyhennettiin ja kavennettiin ja isälle löytyi presiis samanvärinen kravatti, täydellistä! Terveisin visualisti.

Otimme myös sisaruskuvan eli sisaruksemme puolisoineen.

 

Sitten kuviin haettiin ihanat kummini. ♥ Liian harvoin tulee nähtyä, mutta onneksi ollaan pidetty yhteyttä näin minun aikuisiällänikin. :)


Otimme myös pönötys ja vähän vapaammat kuvat polttariporukoiden kanssa.
Poikia oli vähän paljon ja meidän tyttöjen Beatles-kävely eteni jonossa joutsenhaukkarin esittelyksi!
No ei se mitään, turvallinen olo, kun Kaasozillalla on niin iso pala!



Otimme toki myös pelkät kaasot ja bestman-kuvat ja yhteispotretin.




Lopuksi vielä ajoimme kaikki vieraat ulos ja otimme yhteiskuvan. Siitä tuli kyllä tosi kiva. :)


Seuraavaksi katsotaan muita väliaikahuvituksia.

perjantai 8. tammikuuta 2016

M♥J: Ruokailu

 Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio, kiitos!

Varoitus: Älä lue nälkäisenä!


Meillä oli heti hääpaikalle pääsemisen, onnitteluiden ja alkumaljojen jälkeen ruokaa.
Allekirjoittanut oli tietysti syönyt aamupalan, pari eväspatukkaa ja lohisalaatin ja litkinyt vettä, niin en missään kuoleman kielissä varsinaisesti ollut. Mutta aina syön, kun on hyvää ruokaa tarjolla!




Ja sitähän oli. Meillä oli pitopalveluna tätini ja hänen luottonaistensa pitopalvelu, joiden loihtimia herkkuja olen ennenkin nauttinut sukumme juhlissa.
Koska olen siinä mielessä kasvissyöjä, että en syö punaista lihaa/riistaa/kanaa, niin meillä oli jonkin verran kalaa.

Ohessa meidän menu:


Ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää!


Ahneet ensin. Huomaa kukka-asetelma ja kynttiläpöllit. :)

Olimme varanneet ruokailulle aikaa pari tuntia.
Ruokailun ohessa DJ soitti meille klassista musiikkia, kuten:





Loppujen lopuksi ruokailu oli ohi melkein tunnissa. Noutopöytä toimi kahta puolen ja me ei ehditty itse edes hakemaan vielä lisää, kun sinne jo ryntäsi muutama vieras. No eipä se haitannut, ruokaa riitti kyllä kaikille. Astiat oli talon puolesta ja me ei sitten lähdetty serveteillä pröystäilemään, vaan ostimme nuo turkoosit servetit loppujen lopuksi Ikeasta. Me ei oikein tiedetty, että laitetaanko ne pöytiin vai ei ja ne tulivat sitten ihan vain noutopöytään, niin kuin lautaset ja ottimetkin. Järjestely hyvä ja oikeastaan aika yleinen maalaishäissä.


Moni kehui ruokaa jälkeenpäin. Hyvä. En halua, että kukaan muistaa meidän häitä siitä, että siellä oli paskaa ruokaa tai se loppui kesken. Sen takia kannattaa luottaa sukulaisiin, kiitos vielä tuhannesti tädille ja hänen apujoukoilleen! :)

Ruokailun jälkeen oli sitten vapaata ohjelmaa ja seurustelua, mutta katsotaas niitä sitten seuraavaksi. :)

tiistai 5. tammikuuta 2016

M♥J: Sisäänmarssi

Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio kuvia!

Vieraat menivät sisälle ja me venailimme häätalon nurkalla satunnaisesti jonkun kanssa jutellen.
Kun kaikki olivat päässeet sisälle, menimme oviaukkoon odottamaan.


Oli siinä pieni tuskanhiki niin kaasolla, meidän äidillä, kuin morsiamella...
Riittääkö istumapaikat?
Ne oli laskettu sen sata kertaa ja tiukoille meni, mutta jokainen löysi itselleen paikan.


Meillähän ei siis ollut mitään merkittyjä paikkoja, paitsi vanhemmilla ja avustajilla puolisoineen.
Muutama porukka joutui eroon toisistaan ruokailun ajaksi, mutta tuskin se kenenkään juhlamieltä latisti. Emme kuitenkaan halunneet juhliin mitään pönötystä ja siinähän tutustuu uusiin ihmisiin, kun joutuu vähän eri porukkaan. Jos olisimme määränneet paikat, niin valitusta siitäkin olisi tullut, joten parempi näin.

Viimeinkin kaikki oli paikollaan ja mekin pääsimme sisälle.
Saapumismarssina meillä oli tämä:


DJ pisti vielä volat kakkoon. :D Kuinka siisti hetki!
Kun katson noita kuvia tai videota, niin biisi soi päässäni.


Ihmiset taputtivat ja kukaan ei pyörtynyt kauhusta. Jani saattoi minut istumaan ja sitten olikin Kaasoilla ja Bestmanilla muutama sana sanottavana.


Meillähän oli ennen häitä ongelma, ettei meillä ollut ketään kuuluttajaa. Kun kukaan avustajista ei halunnut sanoa mitään ja jännittivät mikkiä.
Meidän bestmanista sitten kuoriutui varsinainen showmies, joka heilui sen mikin kanssa joka välissä. Myöhemmin illalla hän tuli kysymään, kun oli tapahtumassa jotakin että " Pitäiskö mennä kuuluttamaan, mä voin mennä." En saanut edes suutani auki, kun bestman jo kahmi mikin kouraansa ja ehdin mutisemaan vain "Paas oikein mennen..."
Kaasozillakin sanoi, ettei meinannut saada enää suunvuoroa ollenkaan. xD


Bestman ja kaasot esittelivät itsensä ja kertoivat vähän järjestelyistä, kuten että mennään pöytäkunnittain syömään jne. Huusin sinne väliin, että "Kertokaa hääbingosta!" Olin unohtanut mainita siitä avustajille... mutta hyvin ihmiset tajusivat idean ja kiihkeä bingoaminen alkoikin lähes heti!
Kertoilen tuosta bingosta vielä vähän lisää myöhemmin.
Seuraavaksi kuitenkin syödään. :)

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

M♥J: Tienvarsikyltit ja alkumaljat

Kaksi ensimmäistä kuvaa omia, loput © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi.

No nyt päästään takaisin juhlimaan.


Kyläkruisailun jälkeen ajoimme siis hääpaikalle.
Matkalla saattoi ihastella omin pikku kätösin väsättyjä tienvarsikylttejä.


Minä vihaan mauttomia ja rumia tienvarsikylttejä. Sydän, johon on vähän valuneella maalilla sutattu nimikirjaimet on NIIN SO LAST SEASON että!
Jos ei viitsi kunnollisia tehdä, niin älkää tehkö ollenkaan.
Paikallaan olevista minulla on vain tuo kuva viimeisestä, kyltistä, joka ohjasi juhlapaikalle.
Kuvan otin itse sunnuntaina, kun menimme siivoamaan juhlapaikkaa. Muut onkin kuvattu kotona.

Tienvarsikyltit on tehty samoista heinäseipäistä, kuin pöytäkoristeet.
Lautaa vanhensimme pihalla muutaman kuukauden, kun nurkissa ei tarpeeksi vanhaa ollut, enkä viitsinyt suulin seinästä sitä repiä. Tekstit maalattu käsin, nuolet ja &-merkit mies teki vanerista.


Loikkasimme autosta ja järjestäydyimme oven tuntumaan.
Vieraat onnittelivat ensin meidät ja ottivat alkumaljat. Isäni on sellainen antipuheenpitäjä, ettei tosikaan, mutta Kaasozilla oli saanut isäni ympäripuhuttua. Saattaa olla, että parilla isän siskolla oli myös jotain tekemistä asian kanssa. xD



Tämä on yksi omista suosikkikuvistani, tätä katsoessa tulee aina niin hyvälle tuulelle. :)



Joo, ei räpelletty mitään toistemme rinnuksille ja juotiin käsiä ristimättä...

Isä toivotti kaikki tervetulleeksi ja sitten vieraat saivat siirtyä sisälle, kunhan olivat ensin onnitelleet vanhempamme (tai esittäneet osanoton, miten vain).



Seuraavaksi jännitetään, että riittikö istumapaikat kaikille...

lauantai 2. tammikuuta 2016

M♥J: Hääparin pöytä

Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio.

Kurkataanpas pikkuisen hääparin pöytää.


Pöydässä oli kimpulle maljakko, hääankat, meidän nimikirjaimet, siniset iittalan tuikkukipot ja minimaitotonkka alkumaljapullolle.
Kaitaliinana oli huivi, joka ostin kirpparilta, euron taisi maksaa.


Meillä oli myös pehmeät penkit ja seinällä roikkui Oikeat-kyltti.


Eipä siinä pöydässä tullut ihan hirveästi notkuttua, mutta kiva siinä oli istuskella, kun oli ohjelmaa ja muuta.