Hääyö - vain yö muiden joukossa?

Olen jotenkin onnistunut siirtämään johonkin hamaan tulevaisuuteen joitakin häihimme liittyviä asioita. Sellaisia, joilla ei nyt tunnu olevan suurtakaan merkitystä, vaikka oikeasti osalla olisikin.
Olen vain keskittynyt johonkin epäoleelliseen, kuten baarin rekvisiittaan ja karkkibuffaan.

Tälläisia asioita ovat mm. hääauto, kirkon koristelu ja hääyö. Jotenkin ylitsepääsemättömiä asioita kaikki, ei jaksa nyt miettiä.

Niitäkin tarvitsisi ehkä ajatella, koska en ajatellut jalankaan siirtyä kirkolta valokuvattavaksi ja bileiden jälkeen voi olla vähän sellanen "mihis nyt mennään?"-olo.

Mutta oikeasti, hääyö...?
Iso kysymysmerkki.
Asumme täällä maalla, eikä paikalliset hotellit ole kirppuisia majataloja kummempia.
Pois suljettu vaihtoehto siis.
Pitäisi lähteä johonkin, esim. Tampereelle hotelliin, jos haluaa jonkun hääsviitin.
Mutta jaksaako sitä oikeasti lähteä? Ikuisena pikku bilehileenä en varmasti malta lähteä kulmakunnan kovimmista bileistä, eli meidän häistä yhtään mihinkään ennen aamu seiskaa.

Entäs jos juhlatila pitää siivota sunnuntain puoleen päivään mennessä?
En jotenkin osaa ajatella, että laittaisin läheiset siivoamaan... Ehkä palkkaan siivousfirman, jotenkin vain tuntuu siltä, että pitäisi itse olla siellä huseeraamassa, vaikka oikeasti pitäisi ehkä nauttia ensimmäisestä aamusta vaimona aviomiehensä kanssa...? (Työnarkomaani...)

Katselin vähän Tampereen hotellien valmiita hääpaketteja.
* Holiday Inn Tampere - sviitti 193€/yö
sis, aamiaisen huoneeseen, hedelmiä ja kuoharia huoneessa, aamutakit, alkoholittomia virvokkeita minibaarista

* Sokos Hotel Ilves - superior 242€ / sviitti 317€
sis. kuohari, aamiainen huoneeseen, saunan ja uimaosaston käyttö, lemmenlukko, jonka voi kiinnittää läheiseen siltaan

* Sokos Hotel Tammer
Saunallinen sviitti 211€ (s-bonuskortilla), tässä ei ollut mitään hääjuttua, vain ihan normi hinta lauantaiyölle.

* Tampereen Kylpylä - 137€/henkilö/yö sviitissä
sis. kuohari + suklaa, aamiainen huoneeseen, kylpylän käyttö, huoneen luovutus klo. 14

* Scandic-hotelli - hinta alkaen 151€/vrk/2hh
Hinta riippuu paikkakunnasta ja huonetyypistä.
sis. Aamiaisen huoneeseen ja tämä aamiainen vaikutti oikeasti hyvältä, sis. mm. kylmäsavulohta ja suklaata. Lisäksi huoneen luovutus klo. 14.

* Nokian Eden (Rantasipi) - 308€ sviitti
sis. kuohari + suklaa ja hedelmät, aamupala huoneeseen, kylpylän ja kuntosalin käyttö, huoneen luovutus klo. 15

Että sellaisia hintoja. Scandic vaikuttaa aamiaisen runsauden takia parhaalta, hintakaan ei ole karmiva ja Tampereella on kolme erillaista Scandicia.
Sitten taas Edenissä saisi uida ja huoneen luovutus olisi vasta kolmelta.
Tampereen kylpylää taas on kehuttu keskustelupalstoilla, siellä on moni tyytyväinen pari viettänyt hääyönsä.

Mutta jos en malta lähteä bileistä? Ikävä maksaa kallista hotellia ja sitten on siellä vasta aamukasilta.
Yksi vaihtoehto olisi vanhempien mökki, mutta kun minä inhoan mökkeilyä... Sen voisi käydä koristelemassa ja ostaa jääkaapin täyteen vaikka mitä. Lisäksi sinne voisi viedä auton etukäteen valmiiksi ja tulla sitten pois, kun tulee.

Tai sitten tulemme vain kotiin.
Eikös miehen kuulu kantaa tuore vaimonsa kynnyksen yli? Todennäköisesti pääni osuu karmiin... ;)
En oikein jaksa uskoa, että rättiväsyneenä hääyöstä on odotettavissa mitään hekuman huippua muutenkaan. Unta kuulaan on luultavasti se ensimmäinen vaihtoehto. Voihan sitä ostaa kotiin satiinilakanat ja jääkaappiin mansikoita ja kuoharia. Ei kuulosta huonolta vaihtoehdolta sekään.

Mihin muut parit aikoo suunnata hääyöksi? 

Ai niin, sisäinen Bride From Hell nosti taas päätään.
Kurvasin lauantai-iltana töihin ja paikallisen, suosittuna hääpaikkana pidetyn kartanon tienpäässä oli kyllä yksi maailman rumimmista hääopasteista! Valkoinen nuoli, johon oli kaunolla töhritty parin nimet. En vieläkään tiedä, että mikä morsiammen nimi oli. Hei pliis, jotain tasoa opasteisiin, jooko? 
Meuhkasin asiasta töissä, johon työkaveri totesi, että hän alkaa ymmärtää, että meidän häistä on tulossa kalliit. 
Ei välttämättä kalliit, mutta huolellisesti suunnitellut. :)

Häähankintoja navetasta.

Olen taas tehnyt muutamia häähankintoja, mutta tällä kertaa ihan omasta pihapiiristä / kivijalkakaupoista. Eikä tullut edes kalliiksi.

Siivosimme eräs päivä äidin kanssa vähän navettaa, veimme pienen kuorman rautaromua jms. palolaitokselle. Joku oli jo tehnyt lavalle kuormaa ja mitä silmäni siellä näkivätkään; mahtavan hienoja, vanhoja limsapulloja oli menossa tuhottavaksi!

Ei ei ei. Kun äidin silmä vältti, kaappasin pullot itselleni ja kiikutin ne sisälle.
Täydellinen Sitruunajuomapullo ja vähän kulahtanut Jaffa-pullo pelastettu!
Miksi toimin, niin kuin puolet suvustani ja roudaan kaatopaikkatavaran kotiin?
Olen päättänyt sisustaa meidän hääbaarin vanhoilla pulloilla ja kaikella kivalla baarirekvisiitalla ja tämä kaksikko on täydellinen! Lisäksi minulla on bongattuna jo wanha Koffin kaljapullo ja vaikka mitä muuta. *hieroo tyytyväisenä käsiään*

Pitäiskö vähän huuhtaista?

Navetasta löytyi myös vanha lasipurkki, joka oli liian pieni karkkibuffaan (suuaukosta ei mahdu kauha), mutta se on mainio kynttiläpurkki. Toin senkin sisälle, tuossa työhuoneen nurkassa on nyt laatikko, jossa on kaikkea hääsälää.

Torstaina kävimme Ideaparkissa. Olin menossa Sinelliin ostoslistan kanssa, mutta ostin sitten osan tuotteista Eurokankaasta. Päätin ostaa metrin juuttikangasta. Aijon käyttää sitä erillaisten nimikylttien tekoon. Sinellissä 35cm leveä juuttikangas maksaa 4€ metri. Eurokankaassa metri, 125cm leveää juuttikangasta maksoi 4,50€. 
Ostin kangaskaupasta myös satiininauhaa, se maksoi 1,15€/m ja ostin kaksi metriä.
En tiedä mitä se olisi maksanut Sinellissä, koko rullan hinta oli 46€, mutta en katsonut kuinka monta metriä siinä oli. Yhteensä ostokset siis Eurokankaasta 7,20€.

Sinellistä ostin sitten vain metallinsinisen tussin, vanha oli kuivunut ja kreppipaperia.
Hintaa ostoksille 4,50€.
Katselin myös terva/juuttinarua, tervanaru maksaa perkeleesti ja juuttinaru oli rumaa.
Kirpparilla olisi ollut sellainen ohut, ihan kivan näköinen naru 3€/tosi iso rulla. Sen voisi laittaa kaksinkerroin... Äidillä on myös jotain narua, täytynee tarkistaa sekin.
Aijon siis niputtaa narulla pöytiin vieraille tulevat hääbingot yms ja ehkä kutsut. Lisäksi narua voi käyttää kylttien ripustamiseen.

Sitten vilkuilin pahvikirjaimia, niistä voisi arkarrella morsiusparin pöytään kyltin.
En ole oikeastaan ajatellut meidän pöydän koristelua sen paremmin, en ota siitä nyt stressiä...
Kaikkea kivaahan siellä oli. Piti ostaa myös pitsiä, mutta ajattelin vielä katsella, jos kirpparilta löytyisi mustaa pitsiä / pitsimekko / -verhot, jotka voisi hyödyntää. Kun ei näillä koristeluilla vielä ole kiire, mutta pikkuhiljaa ajattelin näitä valmiiksi näperrellä.

Löysin myös kengät. Isäntä aina valittaa, kun kuljen työkengissä joka paikassa.
No ei valita enää, nää on niin rouheat, että taidan vaihtaa korkkarit näihin, kun valssi vaihtuu discoon.

Sitten päivän loppukevennys.
Navetan nurkasta löytyi pussi, jossa oli vanhoja "kasvinsuojeluainepurkkeja" eli suomeksi myrkkyjä.
Minulla ei siis ole mitään seksuaalivähemmistöjä vastaan, mutta kyllä tämä naurut kirvoitti. 
En tiedä miten pussi oli ollut ja yksi kirjain kadonnut, kai siinä Hormotuho on ennen lukenut...

Morsiustyttöjen mekot mietinnässä.

Ihan ensiksi, kiitos!
Blogille on ilmestynyt uusia lukijoita lähipäivinä, kiitos teille ja kiitos kaikille kommenteista!
 
Rupesin mietiskelemään meidän morsiustyttöjä / kukkaistyttöjä / whateverovatnimeltään.
Olisi tarkoitus tälläiset pikkuapulaiset hommiin valjastaa.
En vain tiedä, saako kirkon käytävälle heitellä mitään roskia, kuka ne sieltä siivoaa, jos vaikka seuraava vihkiminen onkin jo neljältä?
Mitä muuta nuo tytsyt tekevät, jos ei saa roskata?

Tuovatko he sitten sormuksen?
Entäs nenäliinojen jako kirkon ovella vieraille ennen vihkimistä?
Saippuakuplapullojen / jonkun päälle heitettävän jako vieraille vihkimisen jälkeen?

Juhlapaikalla en keksi mitään tekemistä, kynttilöiden sytyttäminen voi olla liian vaarallista 11 ja 7 vuotiaille...

Sitten ajattelin, että katson vähän millaisia kolttuja näille pikkuapulaisille on tarjolla.

Little Fairies

Näitähän ne sitten on... Voi ihqudaa. Yök.
Miten hemmetissä saan miehen poikatytön tyttären muka suostuteltua johonkin tyllikasaan? Eikä nämä kuvan mekot ole edes pahimmasta päästä, nuo värit vaan eivät oikein iske.

Muutaman liikkeen koluttuani en ollut löytänyt ainuttakaan mustaa mekkoa, jossa olisi pääkallovyö. Miksen? Missä on kaikki erillaiset mekot?
Miehen kummitytön pukeminen johonkin röyhelökasaan ei ole taatusti mikään ongelma, neiti oli niin prinsessa jo viime vuonna syntymäpäivänään, että ei pistä varmasti hanttiin. Tosin musta rockmekko ei välttämättä saa sieltä kannatusta...

Täytyy siis löytää jotain muuta, kompromissiratkaisu.

Zalando

Ylläoleva on Zalandolta. Guessin lasten mekko. Hinta vain 129€! Halpaa kuin saippua.
Voi kyllä olla, että on vähän pornahtava, ei ehkä pikkulasten hame. Täytyy käskeä kaasojen laihduttaa, niin mahtuvat 170cm mekkoihin, ostan heille sitten tälläiset. ;D

Zalando

Tämä olisi kiva, jos meillä olisi merihenkiset häät.
Mutta täällä vanhalla merenpohjalla on meri sadan kilometrin päässä, joten sailoriraidat sikseen.

Fiesta Finland

Tämä on oikeasti aika kiva. Tätä saa myös turkoosi-mustana.
Hinta oli vain 85€. Tämä kävisi varmaan kummallekkin tytöistä. Ehkä. Pienellä kiristyksellä käy varmasti.

Samalla rupesin miettimään, että mahtaisiko äiti suostua ompelemaan nämä apulaisten mekot?
Tuon malli ei näytä kamalan monimutkaiselta ja kaavoja on ompelulehdet piukassa. Ainoastaan kankaan hinta ratkaisee, että kannattaako. Pistetään mietintään.

Meidän siirappinen kihlautuminen ;)

Pääni on taas niin täynnä kaikkea, etten saa oikein mitään järkevää pihalle, joten voisin kertoa teille meidän kihlautumisesta, vaikka eipä siinä juuri kerrottavaa olekkaan. 

Voin tunnustaa, etten ole mikään romantikko. Minua lähinnä ällöttää, jos mies yrittää jotain rakkausrunoja ruveta lausumaan. Tai jos minulle tuotaisiin joka päivä kukkia, niin epäilisin lähinnä, että ukko on juossut vieraissa, en niinkään pitäisi sitä romanttisena eleenä.

Siksi meidän kihlaus oli melko arkipäiväinen.
Meillä ei oikeastaan kosittu. Tai kai se sitten olin minä. Jonain kylmänä talvi-iltana vuonna 2012 makasimme minun sohvallani ja kysyin mieheltä, että meneekö hän minun kanssani joskus naimisiin?
Vastaus oli tyyliin "kyllä mää voin mennä."
Selvä, asia siis sovittu. (Otit muuten muru pallon jalkaas just silloin.)

Vuoden verran kuitenkin sain sitten sitä sormusta odottaa ja ei ehkä olisi ollut järkevääkään mennä kihloihin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.

Olimme katsomassa Volbeat:a Helsingissä 28.11.13. Olin suunnitellut, että lähetän Volbeatin sedille sähköpostia, että jos he voisivat sieltä lavalta kuuluttaa, että paikka se ja se (meillä oli istumapaikat), neidillä vieressäsi on kysyttävää. Sitten valospotti mieheen. Minä olisin esittänyt kysymykseni. Mies olisi (toivottavasti) vastannut myöntävästi ja sitten Volbeat olisi soittanut "I Only wanna be with you" ja elämä olisi ollut ihanaa.
Muuten hyvä suunnitelma, mutta olisimme todennäköisesti päätyneet johonkin Iltalehden sivulle ja mies ei muutenkaan ole mikään keskipisteessä paistattelija, joten todennäköisesti olisi juossut karkuun.

Seuraavana päivänä menimme ruokkiksella yhdessä syömään ja sanoin ohimennen, että meinasin järjestää pikku yllätyskosinnan eilen. Saimme siinä sitten syötyä ja ruokkista oli vielä parikymmentä minuuttia jäljellä.
"Mitäs sitten tehdään? Mennäänkö katsomaan sormuksia?"
Niin sitten painettiin paikalliseen kultasepän liikkeeseen ja ilmoitettiin että sormuksia tultiin katsomaan. Tottakai meille esiteltiin niitä tylsiä kultaisia. Kysyin onko heillä mustia sormuksia ja olihan niitä. Kootkin löytyi ja myyjän painostaessa "laitetaanko nämä?", mies murtui ja sanotaan, että otetaan ne.
"Ei kai tässä mukaan auta."
Naarmuuntumattomaan aineeseen saatiin kaiverrukset tehtyä ja minä poikkesin hakemassa sormukset, kun pääsin töistä.

Kotona sitten romanttisesti, vähän ennen, kuin lähdettiin kauppaan, pujotimme sormukset sormiin keittiössä. Voi hellanlettas sentään.

Kihlajaisia vietimme kahdet, toiset sukulaisille ja toiset kavereille.
Kivaa oli molemmissa, yhtään kuvaa ei ole otettu kummistakaan, paitsi kaasoehdokkaallani on kuva minun takapuolestani. Se on outoa.

Että sellainen tosi romanttinen tapahtuma oli tuo meidän kihlaus. Kukaan ei polvistunut ja isältä ei pyydetty mun ruumiinosia. Mikä on vähän harmittanut, meidän suvussa kun on ollut sellainen tapa. Mutta mitäpä se mies pelkällä kädellä tekee? Tai en mä halua tietää.

(Pitäisikö tää muuttaa K-18 blogiksi?)

Taidan vältellä nettikauppoja loput lomapäivät, muuten meillä on kohta kasakaupalla hääkoristeita ja hääkenkiä, kun meikäläinen oikein innostuu.

Karmeat hääleikit.

Häiden ohjelmasta ollaan aina montaa mieltä ja tuskin kaikkia voi siltikään viihdyttää. 

Kuva

Itse en voi sietää häissä mitään turhanpäiväisiä diipadaapoja, loppuun kulutettuja hääleikkejä, ryöstöjä ja muka hauskoja esiintyjiä, jotka on repäisty ties mistä.

Kaiken syömisen ohessa en todellakaan välitä mistään ylimääräisestä, joten tulen ilmoittamaan kaasolleni, että meidän häissä ei sitten ole näitä ja näitä juttuja, koska minä en halua. Piste.

Haluaisin kuitenkin seurustella vieraiden kanssa ja tanssia, en niinkään uhrata lyhyeltä tuntuvaa iltaa johokin jonninjoutavaan.

Näitä meillä ei todellakaan nähdä:

* Ryöstö - älkää unta nähkö. Meillä ei ryöstetä sulhasta, morsianta, anoppia, boolimaljaa tai naapurin Peraa, joka tuli kuokkavieraana sisään. Ehei. En ymmärrä miksi hääpari pitää nolata heidän tärkeimpänä päivänään jossain laulamisessa tai runoilussa? En tajua. Annan kaasolle selkään, jos sallii tälläisen, saadaan siitäkin ohjelmanumero.

* Lakanan viikkaus - hahhahhaa! Onpa kulkaa lystiä, että ihan hääyönä puhumme niin, joo, ihan varmaan. Kuka hiton Pera-pervo näitä hääleikkejä oikein on keksinyt?

* Jossain häissä oli joku lahjapaketti-juttu, jossa morsian sai paketin ja hänen piti kertoa, mitä hän niillä tavaroilla aikoo tehdä. Joo ei. Ei olisi kyllä lasten korville ne selitykset. Sitä paitsi, kyseisellä morsmaikulla oli paketissa vauvatavaraa ja minä loukkaannun kyllä verisesti, jos joku sellaista minulle tuo.

* Joka kuukaudelle joku tehtävä hääparin kanssa tehtäväksi-leikki - Tässähän siis voidaan nolata puolestaan vieraita. Ei. En halua enoni laulavan, jos hän vastaa väärin. Kiitos. Sitä paitsi, kuinka moni on joskus toteuttanut saamansa tehtävän? Anyone?

* Avainten palautus - Eieieiei...

* Säärten tunnustelu - Kuka sulhanen oikeasti haluaa kopeloida muiden äijien sääriä?

* Mikä tahansa, toinen tekee silmät peitettynä toisen ohjeesta-leikit. - en halua menettää hermojani häissäni, kiitos.

Ainoa leikki, jonka voisin ehkä hyväksyä, on kenkäleikki. Tiedättehän sen, kun hääpari istuu selät vastakkain ja molemmilla on oma ja kumppanin kenkä ja sitten nostetaan aina sen kenkä, joka esim. keittää parempaa kahvia.

Enkä minä silti ole tosikko, en vain ymmärrä noita miljoonaan kertaan nähtyjä leikkejä.
Mitäs ohjelmaa meillä sitten on? Vaikka häihin on vielä aikaa, niin olen silti jo miettinyt häiden kulkua, aikataulua ja ohjelmaa. Sanoin joskus, että jos menen joskus naimisiin, niin häissäni soittaa Yölintu ja ohjelmasta vastaa Sami Hedberg. Ei sitten ihan budjetti riitä näihin, täytyy keksiä jotain muuta.

Bändi meille tulee ainakin. Sukuni on kovaa porukkaa tanssimaan ja pidän siitä itsekkin, joten ehdottomasti meidän häissä tanssitaan. Lisäksi olen kaavaillut loppuillaksi DJ:tä, mutta katsotaan mihin tässä päädytään.

Olen jo viime talvena pyytänyt flamencoryhmääni esiintymään häihimme. Haaveena olisi ainakin viuhkatanssi ja tanssi bata de colan kanssa. Syksyllä toivon mukaan treenataan patan kanssa, haluan itsekkin oppia sen kanssa tanssimisen.

Sitten toivon mukaan joku pitää jonkun puheen. Hääbingo, baari, tietovisa, kakun leikkaus, hääkimpun/sukkanauhan heitto pitää huolen lopusta. Tarviiko sitä ohjelmaa muka olla jotenkin valtavasti? Jossain välissä pitäisi kumminkin syödä, tanssia ja juoda kahvitkin. Niin ja iltapala. En tiedä haluaako polttariporukat löpistä jotain, toivottavasti eivät ainakaan pitkästi.

Odottakaas vaan, kun pääsen tekemään listan siitä, mitä en halua tehdä polttareissani.
Musta tulee tämän vuosikymmenen kamalin hirviömorsian! Buahahhahhaa!

Ensi viikolla varmaan suollan jonkun verran tekstiä markkinoille, muutama tunti sitten alkanut kesäloma pitää siitä huolen.

Oikein hyvää juhannusta kaikille!

Taas vain pikapäivitys...

Tein muutaman sivun yläpalkkiin, mm. sen lupaamani budjetin.
Olen niin kauhistunut tulevasta rahanmenosta, että olen ihan sanaton.

Pikku loppukevennyksenä kerron teille, mitä sulholle oli päivänä jonain sanottu.
Sulhasen hyvä ystävä oli kysynyt, että missä häät pidetään.
Sulho: "varmaan Thaimaassa, karsii vähän vieraita"
Ystävä: "ei se haittaa, ilmoitat vain hyvissä ajoin koska ne on, niin tiedämme varata liput, ne häät on pakko nähdä!"

Ai miten niin ikuinen poikamies? ;)

Karvapallo häihin?

On tämä Suomen kesä sitten mahtavaa - taas tulee vettä kaatamalla.

Mikä mainio tekosyy siis kirjoitella vähän blogiin.
Hääblogeissa on ollut yllättävän hiljaista, toki ymmärrän, että varsinkin tämän kesän morsioilla on muutakin tekemistä, kuin istua koneella perse homeessa.

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa kirpparilla ja heti osui käteen pari hääjuttua.

Kippo menee karkkibuffaan ja rintakoru kimppuun. Hintaa ostoksille yhteensä 3,50€. (Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi se budjettikin välilehteen rustata...)
Eilen sain myös kummeilta synttärilahjaksi melko painavan lasikulhon, senkin voisi buffaan laittaa.

Bongasin muuten jokin aika sitten Tokmannilta vaahtokarkkikimpun.
Se menisi vanhaksi vasta ensi vuonna syyskuussa...
Heittokimppu? Olis kyllä hieno ja kiinni saaja voisi syödä sen iltapalaksi. ;)

Facessa Tallipihan Suklaapuodin sivuilla on kuva sellaisesta, jos ette ole nähnyt.


Mietin tuossa taannoin, kun haluaisin meidän Rambon osallistuvan häihin.
Rambo on siis aivan hirveä, kolmikiloinen peto, joka syö pölynimurikauppiaat ja postipatet välipalaksi.

Miten luttana tuo olisikaan rusetti kaulassa ja sormustyyny messissä?
Mutta saako koiran viedä kirkkoon? Ei varmaankaan.
En myöskään olisi kamalan varma herran paikallaan pysymisessä...

Kuten kuvasta näkyy, herra rakastaa palloja. Sille voitaisiin virkata sormuspallo, johon sormuksen saisi sisällä ja herra voisi sen sitten tuoda suussa alttarille.
Mutta entäs jos se ei luovuta palloa suosiolla? Näen jotenkin sieluni silmin, kun yritän kammeta koiran leukoja auki sulhasen pitäessä koiraa...

Netin ihmemaasta löytyy kyllä vaikka mitä koiralle hääseremoniaan.
Taidan hankki Rambolle tälläisen valkoisena.

Kuva

Rambon vois tulla jo tässä kuuma, saati sitten missään "kokopuvussa".

Kuva

Ehkä meistä vain sitten otetaan morsian&koira-kuva tai sitten otamme Rambon mukaan yhteen hääkuvaan.

Löysin myös Pomeranian-kakunkoristeen. Tahtoo!

Kuva Pinterestistä

Olisi tosi hienoa, jos koira voisi olla mukana meidän tärkeässä päivässä, mutta mahtaako se sitten jaksaa koko iltaa? Lapset varmaan heittäisi sille mielellään palloa ja voisihan sen sitten laittaa myöhemmin autoon nukkumaan tai johonkin keittiön nurkkaan, onhan sillä oma kantokoppa sitä varten.
Kaikki hoitajat ovat kumminkin häissä ja olisi niin surku viedä toista johonkin hoitolaan häiden takia häkkiin nököttämään.

Mikäli meillä olisi ollut ulkovihkiminen, niin olisin ottanut ponin tuomaan sormukset. Se olis kyllä ollut jo melkein outoa.
Muutenkin olen ajatellut, että olisi kiva saada poni siihen pihaan lasten viihdykkeeksi. Samalla se siinä trimmaa kylätalon nurmikon. Mutta ori kun on, niin se saattaa yhtäkkiä lähteä naisiin. Ja taas nään itseni sieluni silmin juoksemassa korkkareissa ponin perässä ankarasti kiroillen. Ei hyvä ajatus.
Jos nyt jätän sen koiran osallistumisen mietintämyssyyn.

Mites siellä ruudun takana olevien karvakorvat?
Häihin vai ei?

äääk!

Tajusin, että häihin on vuosi ja kaksi kuukautta!
Kimppu on tekemättä, kyllä kohta on kuulkaa kiirus.

No mutta, selvisin sentään vanhenemisesta ilmaan yhtään näkyvää ryppyä!

Hyvää yötä.

Elossa ollaan.

Hei kaikki!

Ihan pikaisesti ajattelin kirjoittaa, täytyisi jatkaa leipomista.
Allekirjoittaneella on huomenna syntymäpäivä ja pitäisi muutama kakku loihtia ja illemmalla grillataan vanhempieni kanssa. :)

Blogihiljaisuutta on esiintynyt, koska pitkäaikainen kumppanini otti minusta eron kuuden vuoden jälkeen. Tietokoneeni siis tuli tiensä päähän, enkä ole päässyt blogin kimppuun. (ei, en todellakaan omista älypuhelinta)
Onneksi minulla on maailman ihanin mies, joka eilen tuli kotiin uuden tietokoneen kanssa. Sain tämä synttärilahjaksi, käyttö vaatii vain hieman opettelua, mutta eiköhän tähän nopeasti pääse sisään.

Viikolla ostin muutaman hääjutun kirpparilta ja lisäksi kävin jo viime viikolla varaamassa kirkon! Oli kyllä tosi vilpillinen olo mennä kirkkoherranvirastoon, kun juuri edeltävänä päivänä tuli kirkkoon liittymis-ilmoitus kotiin. No, mitäpä sitä ei tekisi rakkauden eteen?

Mutta palataan hääostoksiin myöhemmin, kun saan kuvat koneelle.
Ihanaa viikonloppua kaikille!

Sweet Emotion - Aerosmith 30052014

Voi kauhia, kun en ole päässyt postaamaan.
Viikonloppu meni luokkakokouksessa Ypäjän kesäisissä maisemissa (kiitos tytöt!) ja lisäksi tietokoneeni on tainnut tulla tiensä päähän, se ei välillä suostu käynnistymään... Paitsi nyt, kun isäntä jo vähän lupasi ostaa minulle uuden koneen synttärilahjaksi. Tietysti tämä nyt sitten toimii... *missäs se leka on..?* (Kulta, mä en tiedä mikä sille tuli, se vaan hyppäsi pöydältä)

Mutta mennäänpä asiaan, lupasin teille jo taannoin Aerosmithia ja täältä pesee!
Perjantai 30.5.14 oli tosiaan yksi elämäni hienoimmista päivistä, kun pääsin toistamiseen todistamaan lempibändini keikkaa.

Olette siellä takana oikeassa, tämä ei liity millään tavalla hääblogiin, mutta joku voi haluta katsella keikkakuvia, siksi jaan ne täällä. Lisäksi blogin nimi viittaa musiikkimakuuni, joten silläkin verukkeella...

Meillä oli permantopaikat ja totesin, että olen tullut vanhaksi, viimeksikin olin permannolla, mutta JUOKSIN sinne, en odotellut kiltisti jonon hännillä.
Mutta saimme silti paikat catwalkin vierestä, edessäni oli kaksi ihmistä, jotka onneksi olivat minua lyhyempiä. Kameroitahan tuonne ei saisi viedä, mutta nykyajan älypuhelimet, niissä on niin hyvät kamerat, että paha kieltää.
Olin kuitenkin varautunut ja laitoin kameran rintsikoihin, kukaan ei olisi edes huomannut sitä, vaikka meidät olisi turvatarkastettu. XD

Lämppärinä oli joku poikabändi, Rival Sons, neverhöörd. Oli ihan ok siinä odotellessa.

En tiedä voinko kommentoida. Katsokaa kuvia. :)
Joo ja pääsette vähällä, latasin koneelle vain 287 kuvaa ja osan poistin jo keikalla, kun oli tärähtäneitä tai muuten huonoja.

 

 

Joey Kramer

Komiat oli rummut.

Mr. Joe "Fucking" Perry

Tom Hamilton & Brad Whitford

Eihän sitä 40 vuotta keikkaillut voi sanoja muistaa...

Steven Tyler

Toki ehdin leikkimään kameran asetuksilla...

 

Älkää kysykö mistä tuo flyygeli tupsahti lavalle...

 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Tulkaa jo takaisin!
Saas nähdä tulevatko enää koskaan rundille tänne, toivotaan parasta.
Hirveästi olivat vanhentuneet sitten vuodesta 2007 ja samalla voin sanoa, että minä en jaksaisi hyppiä siihen tahtiin lavalla, kuin nämä yli kuuskymppiset äijät!

Siinä teille pieni kulttuuripläjäys tiistai-illan ratoksi.
Palailen taas päivänä jonain, ihan hääjuttujenkin kanssa.
Mikäli saan koneen auki...

Kas siinä pulma...

Olin tuossa pyllylleni pudota, kun ihmettelin, että miksi sunnuntailla oli valtava kävijäpiikki blogissa. Enhän ole edes postannut silloin ja heittänyt mitään sopimatonta läpändeerusta...

Sitten selvisi, meidän hääkuvaaja on laittanut face-profiiliinsa linkin blogista.
Olen ihan hämmentynyt tästä huomiosta. Kiitos Mika. *käsi lippaan*

Muutenkin tämä julkisuus vaatii vähän totuttelua.
Isäntä oli kulkaa noin kuukausi sitten oikein telkkarissa! Ihan jopa kolme ja puoli minuttia. Ja viime viikolla paikallislehdessä. Minulle kommentoitiin jo viime viikolla, että olen sen julkkiksen tyttöystävä.

Kyllä paparazzit kohta varmaan kyttää aamulla ovella, kun menen tukka pystyssä ruokkimaan hevosia. Ei ole helppoa ei.
Lisäksi minulla on pieni epäilys, että oma nassu on huomisessa "paikallislehdessä", ihan vain tuon hevosnäyttelyn takia. Voi ei.

Mutta oli minulla teille asiaakin, rakkaan kanssamorsiot.
Jos nyt olisi sellainen tilanne, että haluaisitte tehdä yllätysesiintymisen ja laulaa sulhasellenne, niin mikä se biisi olisi?

Olisiko se;

a) Rakkauslaulu / Johanna Kurkela
Kuullaan varmaan jokaisissa suomalaisissa häissä, jos ei morsiusparista jomman kumman, niin jonkun vieraan esittämänä.

b) Jos sä tahdot niin / Hector
Kauniimpi Jipun ja Edelmannin esittämänä, mutta kumminkin.
(Anteeksi, mikä tuo videon kuva on?)

c) I don´t wanna miss a thing / Aerosmith
Rallienglannilla tottakai!

d) joku muu, ehdota omaa 

Meinaako joku morsian heittää yllätyskeikan jossain muodossa omissa häissään?

Jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi...

On kuulkaa ollut viimeiset päivät sellaista haipakkaa, ettei ole alas ehtinyt istua. Helatorstai meni hevosnäyttelyissä ja toisessa blogissa vähän jo aihetta sivusinkin, tuo meidän läski pikkuponi tosiaan putsasi pöydän ja toi kotiin uuden loimen ja kanelikorppuja. Nam!

Roope

Perjantaista ette pääse vähällä, laitan tänne teille kuvia, kunhan saan niitä ensin pienennettyä vähän, yliannostus Aerosmithiä tulossa!

Lauantai ja sunnuntai menikin sitten tyttöjen kanssa Tampereella. Pieni pubi-kierros, stand uppia, hyvää ruokaa ja shoppailua. Kauheasti mitään en ostanut, muutaman kesämekon. Hääjuttujakin vähän silmäilin, lähinnä hiuskoristeita, mutta sopivaa ei vastaan tullut. Vielä.
Söin muuten ekaa kertaa elämässäni sushia (joo moro, oon maalta), oli hyvää kyllä. Eikä niillä puikoilla ollut niin vaikea syödä, kuin luulin.

Hääjutut on ollut vähän taka-alalla, mutta olen mm. hääbändiä meille kysellyt. Yhden hinta-arvion jo sain ja meinasin pyörtyä. No, me vielä mietimme asiaa, katsotaan mihin homma tästä etenee.

Sitten tein tänään todella moraalittoman teon ja liityin takaisin kirkkoon.
Me olemme nyt siihen kirkkovihkimiseen päätyneet. Syitä on lukuisia. 
- Kirkkovihkiminen on juhlava
- Haluan että isä saattaa minut
- Kirkon portailla saa upeita kuvia
- Tulee halvemmaksi, kuin ottaa vihkijä maistraatista
- Ulkovihkimisessä on aina sateenuhka ja kauhea järjestely
- Homma on ns. kerralla purkissa, kun ei tarvi ensin mennä maistaraattiin ja sitten vielä siunata liittoa kirkossa
- Mies on vähän maistraattivihkimistä vastaan

Selvitin varausmahdollisuuden ja kyllä, kirkon saa jo varata ensi vuodelle.
Käskin miestä mennä varaamaan kirkon ja jos kyselevät emännän nimeä, niin sanoo, ettei ole löytänyt vielä paikallisesta sopivaa >> eivät voi tarkistaa kuulunko kirkkoon ja olisin liittynyt vasta vuoden alusta >> ei olisi mennyt veroa. 
Paskanmarjat. Mies kysyi minulta että "mikäs päivä me sovittiin?"
No ei helvetti... Olen nyt kaksi viikkoa kysynyt joka päivä, että joko kävi varaamassa ja tänään päätin liittyä kirkkoon ja mennä varaamaan kirkon itse.

Muuten meni hyvin, mutta kun ruokkiksella kurvasin viraston pihaan, niin ovessa on lappu, josta paistoi kilometrin päähän teksti: "Kirkkoherranvirasto auki 1.6-15.8 ma-pe 9-13." Mikä v*tun työaika tuollainen on!?! Kello oli siis iloisesti 13.22. Eipä juuri ottanut päähän. No, huomenna uusi yritys.

Muuten onkin mennyt niin kuin elokuvissa.
Palailen teille joku päivä keikkakuvien kera, halusitte tai ette. ;)

Ai niin, blogi löytyy nykyään myös "virallisemmasta" osoitteesta, eli 
http://www.jotainrocknrollia.com
Päivitelkää linkkilistoihin, jos olen sellaisille päässyt. Kiitos.