Maistiaisia kutsukorttikuvauksista.

No niin. Mies on töissä ja antoi tekstarilla luvan laittaa kuvansa nettiin.
Hih.

"Annetaan, sisäsiisti, lähes nelikymppinen suomalainen mies....."

No ei sentään!

Meistä käytiin elokuun lopussa ottamassa vähän kuvia täällä meidän ranchilla.
Kuvia tuli lähemmäs sata ja yhtä niistä olisi tarkoitus käyttää meidän kutsukortissa.
Kuvat otettiin muutaman viikon sateen jälkeen iltasella, tuolla meidän vähän kasvaneella heinämaalla ja lisäksi otimme muutaman kuvan tuossa peltotiellä.

Mietintätauko ennen aloittamista. Tai sitten tammalla oli roskia harjassa.

Mannekiinina meidän lisäksemme ensimmäinen hevoseni, ikinuori suomenhevostamma Kuula.
Kuula vain ei ole sieltä rauhallisimmasta päästä ja loppujen lopuksi kuvaukset oli pakko lopettaa, koska Kuulalla palo kintaat ja se tuumasi, että nyt syömään ja kaverin luokse, hittoako me täällä pellolla pyöritään! Onneksi kuvia oli tässä vaiheessa jo enemmän kuin tarpeeksi.

Tamma ilmeellä. ;)

Tässä postauksessa en julkaise kuvaa, josta kortti tehdään, koska emme ole itsekkään vielä päättäneet sitä. Kutsut alkavat kyllä jo hahmottua mielessäni, tuskin maltan odottaa, että pääsen niitä lähettämään!

Kaikki kuvat otti Petra Vesala / Petrus Kuvat. Petra kävi meillä kesällä kuvaamassa tuon meidän ponin, kun se voitti näyttelyistä itselleen muotokuvauksen.
Ponin kuvat olivat ilmiömäisen hienoja, niitä voi halutessaan kurkkia täältä.
Soveimme siis Petran kanssa myös tämän kuvauksen ja olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. :)
Petralla on nyt syystarjous miljöömuotokuvauksista, kannattaa tutustua, jos tarvitsee kuvausta tässä lähiseudulla (Satakunta).

Näissä peltotiellä otetuissa kuvissa Kuulalla oli jo valtava kiirus.

Muille tulossa kutsua omalla kuvalla?

Kaikki kuvat © Petra Vesala, ethän kopio!

Arvontavinkki!

Hiphei ja trallalalaa!

Vielä minua ei ole pöpilään viety, mutta ei sekään päivä kaukana ole.
Eilinen meni vesisadetta pitäessä, mutta en blogiin asti kerinnyt.
Sähköpostissa sen sijaan oli ilouutisia; voitin VintagePunkRock-hääblogin arvonnassa liput neljälle Save The Date-messuille! Jipii! Kyllä on taas Helsinkin sekaisin, kun nämä landepaukut rynnii sinne porukalla vähän häämessuilemaan!

Tänään oli tullut myös meidän kutsukorttikuvat CD:llä.
Siellä on monta hyvää kuvaa ja valinnanvaikeus tässä vielä tulee.
Teen kuvauksista pienen postauksen, kunhan saan isännältä luvan julkaista sen komean naamataulun täällä blogissa. :)

Sitten pieni kilpailuvinkki kaikille ja varsinkin häitä suunnitteleville.
Jenora Desing on juhlinut tämän kuun 1-vuotis synttäreitään ja viimeisellä viikolla on varsin huikea kilpailu. Palkintona on Candy Cart-karkkikärryjen ilmainen vuokraus sekä 100€ lahjakortti Jenora Desingnin laatimiin juhlaprintteihin! Eli nyt kaikki joille kelpaisi häihin tosi käheät karkkikärryt ja uniikit printit, osallistumaan!
http://jenoradesign.blogspot.fi/2014/09/neljas-synttarivieras-lumihopea.html
Hopihopi, menkää jo!

Joo, hääjutuille ei ole tapahtunut yhtään mitään. Suvantovaihe. 
Kyllä tämä taas tästä lähtee. :)

Kaasot kunnossa, kaikki kunnossa.

Kuten ehkä viime postauksesta arvaatte, MINULLA ON KAASOT!

Vihdoinkin sain aikaiseksi pyytää kahta rakasta ystävääni kaasoikseni ja onnekseni molemmat suostuivat. Huh. Vierähti kuulkaa kivi sydämeltä.
Valitsin kaksi kaasoa, koska yhdessä heistä on ehkä pistämään minulle kampoihin.. ;)
Mikään työleiri meidän häät ei silti ole, ihan hirveästi hommia en ole ajatellut kenellekkään listata, eikä puheita tarvitse pitää, jos ei halua. Tarkoitus olisi kuitenkin, että meidän avustajat saisivat myös nauttia juhlista. :)

Halusin pyytää kaasoja oikein silleen virallisesti, enkä vain soittaa, että "Moi, oisitko mun kaaso?"
Hääblogit ja pinterest on pullollaan ideoita kaasojen pyytämisestä ja niinpä minäkin sitten vähän askartelin.

Tilasin jo keväällä Koruharakasta kaksi medaljonkia ja siitä se ajatus sitten lähti.
Yllätyksekseni korut tulivat rasioissa, mutta rasioiden väri ei rehellisesti sanottuna miellyttänyt minun silmääni, joten tuunasin ne uuteen uskoon ja varsin kivat niistä tulikin.

Kirjoitin myös pienen saatekortin, jonka lykkäsin kaasoehdokkaan käteen ennen, kuin annoin rasian.
Lisäksi  korun alla oli pieni lappunen, johon löysin jostain netistä tekstin, vanhan ajan uskomuksista.
En sitten tiedä miltä noituudelta minua pitäisi suojella, ehkä markkinateollisuudelta ja lukuisilta netin hääsivustoilta ennemmin. :)

Laitoin mukaan myös blogin osoitteen, koska toinen kaasoni oli autuaan tietämätön asiasta ja täältä selviää kuitenkin todella paljon infoa häiden teemasta lähtien. En todellakaan itsekkään muista kaikkea, täältä on kätevä tarkistaa. :)

Muuten hääjutut ovat vähän junnanneet paikallaan. Olemme miehen kanssa pyöritelleet bändi-asiaa suuntaan ja toiseen, ei tuu valmista.
Tuntuu vähän siltä, ettei oikein itsekkään tiedä mitä pitäisi tehdä, vaikka ihan älyttömästi on tekemättä. Lisäksi kuluva syksy on ollut käsittämättömän upea, mieluummin sitä on ulkona, kuin lähettelee sähköposteja tai askartelee. Kyllä sitä talven pimeinä iltoina kerkeää sitten vääntämään suodatinpussiruusuja ihan kyllästymiseen asti. :)

Kaasoilleni.

Hei rakkaat kaasoni.

Tiedän, että olette suostuneet vaatimattomaan pyyntööni ja nyt tulit uteliaisuuttasi katsomaan niitä teemavärejä. 
Kiitos siitä ja pahoittelut jo etukäteen siitä, että mihin olet pääsi pistänyt...
No ei vaineskaan, en minä ole paha. Ehkä. Vielä. Sitä paitsi teitä on kaksi yhtä vastaan.

Seuraavaan kokosin listan siitä, mitä en halua polttareissani tehdä.
Listan siitä, mitä meidän häissä ei leikitä, löydät täältä.

Morsiussauna
Ei missään tapauksessa, minua ei vihdota nokkosilla.
Sitä paitsi inhoan kaikkea mökkeilyä, onko pakko olla hyttysten syötävänä, jos voi bailata?

Minkään myyminen + hölmöt asut
Tää on niin out, että ei. En halua myydä kortsuja, enkä varsinkaan pusuja hölmösti pukeutuneena.
En halua myöskään kerätä elämänohjeita ventovierailta. Tai mitään muutakaan.
Voin kyllä pukeutua johonkin asuun, MUTTA muun polttariporukan on pukeuduttava myös.


Korkeat paikat
En halua laskeutua mistään tornista köydellä, mennä kalliokiipeilemään tai hypätä mistään.
Pelkään korkeita paikkoja aivan kuollakseni ja pyörtyneessä morsiamessa ei ole mitään hauskaa.

Laulaminen
Tykkään kyllä karaokesta, mutta missään keskellä toria / jumalattomalle ihmismäärälle en esiinny.

Strippari
Kyllä sitä on alastomia miehiä ennenkin nähty, älkää siis vaivautuko. Sitä paitsi ne on aina venäläisiä miehiä, ei kiitos. Kaikella kunnioituksella venäläisiä kohtaan, mutta mulla on trauma.

Bat ja Ryyd
Nämä ja minä emme sovi samaan tilaan. Mulla on iso trauma.

Keilaaminen
Keilaamaan pääsee firman pikkujouluissakin, ei viitsisi hassata aikaa ja rahaa moiseen.

Nyt kun on kaikki polttariperinteet heitetty romukoppaan, niin mitä sitten haluaisin tehdä?

Bailabaila!
Hiiteen saunomiset mökillä ja kasvohoidot, minä haluan bailata!
Ehdotankin siis siirtymistä johonkin ison kaupungin yökerhoon ja tanssia pöydillä!
Kerranhan tässä vain polttareita juhlitaan!

Koskikellunta
Kuinka kivaa tää olis? Toi näyttää niin hauskalta, mutta on melko kallista, 80€/hlö...

Tankotanssi
Menisin viivana tankotanssitunnille, jos täällä päin sellaisia olisi. Ei ole. Voitaisko mennä polttareissa, jooko?

Suklaamaistajaiset
Kukapa nyt ei haluaisi suklaata maistella? Morsiusdietit sikseen ja suklaata kiitos!

Jotkut kivat kuvaukset
Ihanalla Anniinalla oli pin up-kuvaukset polttareissaan. Minäkin voisin mennä ja kaikki muut myös!
Huomiokaa, että ensin kuvaukset ja sitten vasta suklaamaistajaiset. :)

Karting
En ole koskaan ajanut, mutta haluaisin mennä.

Siinä teille tytöt muutama ajatus. Tämä kaikkihan on ajankohtaista vähän alle vuoden päästä.
Eikä sitten mitään minuuttiaikataulua ja mennään sitten syömään johonkin muualle, kuin heselle. Haluaisin myös mansikkamargaritan jossain vaiheessa. Enkä laita päälleni mitään vaaleanpunaista ja jos joku tuo lähellekkään pinkkiä "Bride to be"-nauhaa, niin mie romahan.

Rakkain Terveisin
  Bride From Hell

Arvontalaulun aika.

Tänään siis oli se jännittävä päivä, kun suoritettiin blogini ensimmäinen arvonta!
Muutaman viikon siis sai osallistua superupeiden raitapillien arvontaan ja muutama osallistuja oli linjoille tiensä löytänyt. 

Kirjoittelin nimet paperille aina sen mukaan miten kukakin oli osallistunut ja leikkasin suikaleiksi. Taittelin ja heitin peltipurkkiin, joita meillä notkuu tuolla pöydällä, kun joku yrittää vähän askarrella jotain häihin...

Ensin arvottiin kultaiset pillit. (Miksi mulla tuli tästä heti sanakäännös?)
Arvontalappuja oli tässä pikkuisen vähemmän, minttuiset olivat selvästi suositumpia.

Virallisena valvojana meillä tänään Mr. Rambo, oikein hyvää iltaa.
"Iltaa".

"Tui tui kuule itelles!"

Rambo toimi myös onnettarena ja touhu ei selvästikään voisi vähempää kiinnostaa...

Kuvien jännä valoitus johtuu siitä, että otin kuvat ilman salamaa ja eteisen ikkunasta kajasti ilta-aurinko tuohon lattialle.
Pienen empimisen jälkeen karvapallero sitten yritti syödä yhden lapun ja näin voittajaksi paljastui Honeybun Lecter! Onnea!

Sitten minttu-valkoisten pillien arvonta. (Koira palkittiin tässä välissä koirien suklaanapilla.)

Lappujen taittelu + purkissa sekaisin.. ja lattialle.

"Ei helvetti, TAAS?!"

Arvonnan suorittajaa vituttaa...

Seuraavaksi onnetar heitti ihan läskiksi ja päätti kieritellä lappujen päällä.
Sitten se sai hullunkohtauksen ja loppujen lopuksi suuhun eksyi yksi lappu...

Minttupillien voittajaksi selvisi näin ollen ninuska76!

Onnittelut voittajille, teille on jo ilmoitettu voitostanne mailitse ja ensi viikolla laitan pillit matkaan kohti uusia koteja.

Lämmin kiitos myös muille osallistujille!
Yritän jatkossakin järjestää arvontoja, tämä oli oikeasti hauskaa. :)

Boudoir-kuvauksiin?

Joskus vuosia sitten jo tiesin, että tuleva aviomieheni saa huomenlahjaksi kuvan minusta.
Siihen aikaan oli tapana antaa kehystetty kuva, mutta nykyään erillaiset kuvakirjat ovat yleistyneet, joten todennäköisesti tulen päätymään sellaiseen.

A Rising Women´s Place

Mielestäni kirja on kiva muisto miehelle ja itsellekkin, voi sitten kiikkustuolissa katsella kuvia siitä, miten joskus oli nuori ja nätti.

Nyt kun läskien tiristely on aloitettu, on aika ruveta miettimään kuvien ottamisen ajankohtaa. Näkisin, että ensi vuoden alkupuolella tai viimeistään keväällä olisi aika heittää vaatetta vähemmäksi ja mennä hymyilemään kameralle.
Mutta missä? Oma makuuhuone on kyllä hieno, mutta jotenkin kaipaisin korkeaa ikkunaa ja hulmuavia verhoja, sekä isoa tyynyillä täytettyä vuodetta. Ehkä pitää sittenkin maksaa jostain hotellihuoneen käytöstä. Myös kuvaajalla on merkitystä. Toki järkkärissäni on itselaukaisin, mutta.. ehkä palkkaan kuitenkin ammattilaisen. :)

Pinterest

Olen melkein kymmenen vuotta sitten osallistunut kuvaukseen, jossa sain itselleni kalenterikuvat ja kuvaaja, joka kuvat silloin otti, sai opiskeluihinsa materiaalia. Naiskuvaaja, joka teki oman kalenterin opinnäytetyönä, alastomista naisista. Siksi uskon, ettei minua, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, jännitä mennä kameran eteen puolialastomana. Olen ollut jo kauan sinut itseni kanssa, enemmän olen huolissani naamani vääntelystä, kuin mistään muusta. En oikein osaa hymyillä kameralle, mutta ehkä boudoirissa ei tarvitsekkaan välttämättä hymyillä. Tai edes kuvata kasvoja..

Musta enkeli vei päivänsankarin... Vuonna 2005.
© Heidi Kossi

Yllä oma suosikkikuvani vuosien takaa.
Jokaisen naisen pitäisi mielestäni mennä elämänsä aikana edes alusvaatteisillaan kuvattavaksi. Siinä nousee kyllä itsetunto kohisten. Suosittelen.
 
Mitenkäs muut tulevat morsiot, oletteko ajatelleet boudoir-kuvausta?
Vai oletko ollut? Missä kuvat otettiin? Vinkit jakoon!

Arvontamuistutus.

Kolmen tunnin flamencoharkat takana.
Jalkani ovat kuolleet.

Mutta nopeasti ajattelin muistuttaa, että pilliarvonta päättyy huomenna.
Vähän reilu vuorokausi siis vielä aikaa osallistua, hophop!

See you later.

Ei ole aina ruusuilla tanssimista ei...

Voin kuulkaa kertoa teille, että hääsuunnittelu ei ole aina mitään herkkua.
Vaikka hääblogeissa onkin yleensä vain ne siistit jutut: puvun löytyminen, ihanat raitapillit ja juuri se täydellinen juhlapaikka, niin kyllä ainakin täällä on harmaitakin hetkiä.

Esimerkiksi kun askartelet ja tuotoksesi menee päin persettä.
Tai kun hiusten kasvatus ahdistaa.
Tuntuu, että budjettia ei saa ikinä säästettyä.
Häihin pitäisi kutsua ihmisiä joita ei sinne oikeasti halua.
Sulhanen ei tajua jotain pakkosaada-juttua ollenkaan ja asettuu poikkiteloin.

Olen aina ollut kova tyttö säästämään. Pienenä haaveilin, että minulla olisi joskus oma pankkiholvi, jossa voisin Roope Ankan tavoin uida rahoissani. Niin ei ihan käynyt, mutta säästäminen on edelleen mielestäni hyve ja todellakin kerään koiran kanssa lenkillä ollessani kaikki pullot ojista. ;)
Teen kahta työtä ja laitan viikonlopputöiden rahat kaikki häätilille. Sinne menivät myös lomarahat ja tulevat menemään veronpalautukset (joo sori lähisuku, ei joululahjoja tänä vuonna).
Mieheni on toista maata. Joskus tuntuu, ettei sulhaseni tajua ollenkaan, että:
1. Häät maksavat helvetisti.
2. Pätäkkää on oltava silloin, kun lasku tulee postiluukusta, eikä vasta sitten ruveta miettimään, että milläs tämän pitopalvelulaskun maksaisi?
3. Rahaa täytyisi joka kuukausi laittaa sivuun.

 Saan joka kuukausi muistuttaa säästämisestä. Ottaa kuulkaa aivoon.
Mies tekee pitkiä työpäiviä ja tienaa enemmän kuin minä. Minä maksan asuntolainani pienestä palkastani ja säästän kaikki minkä voin. Olisi mielestäni varsin kohtuullista, että mies säästäisi häihin suuremman summan kuin minä.

Sitten sain eilen kuningasidean. Haluan videokuvaajan häihin. Paljon kehuttu VideoTimo on valitettavasti meidän päivänämme varattu, mutta kai sitä muitakin kuvaajia maailmaan mahtuu? (Vinkkejä otetaan vastaan...) Kerroin sitten ideasta sulhaselle. Mies katsoi minua kuin olisin ilmoittanut valloittavani maailman tai jotain muuta yhtä hullua.
"Eikös meille tule jo valokuvaaja?" - oli vastaus.
Kerroin jotain löytämiäni hintoja. Ei kuulemma. Ihan hullua. Ilmoitin, että MINÄ HALUAN ja sillä selvä.

Tänään Bride From Hell lähetti jo yhden tarjouspyynnön ja minähän varaan meille videokuvaajan, jos sopuhintaisen löydän. Jos minä kerran tässä joudun maksumieheksi, niin aivan varmasti häissä on videokuvaaja. Piste.

Viikonloppuna nousi myös taas yksi ongelma vieraslistan suhteen.
Asia on vähän.. arkaluontoinen ja hirveästi en viitsisi sitä tässä blogissa puida.
Sanotaanko, että miehen puolelta pitäisi kutsua henkilö, joka minun puolestani on tervetullut, MUTTA, henkilö ei voi tulla yksin ja hänen "lähiomaisensa" ei ole tervetullut meidän häihimme.
Tilanne on vaikea, koska tiedän miehen joutuvan hankalaan tilanteeseen, jos henkilöä ei kutsuta.
Toisaalta, myös minun listallani on henkilö, jonka mielelläni kutsuisin, jos tietäisin varmaksi, että hän ei järjestä mitään DraamaQueen-kohtausta häissämme. Se kun on yleensä enemmän sääntö, kuin poikkeus. Äh, kyllä on vaikeaa.

Mutta, yksi ilouutinenkin tähän kaikkeen ankeuteen; äitini ilmoitti eilen, että kyllä he isän kanssa osallistuvat häiden kustannuksiin. Kun morsiamen vanhemmat häät ovat perinteisesti maksaneet. Sanoin, että olen jo aika vanha, että en edellytä sitä heiltä. Mutta kun menen ensimmäistä kertaa naimisiin, niin tottakai he osallistuvat. (Mutta jos joskus menen toisen kerran, niin sitten eivät enää ota osaa.) Muistan joskus kysyneeni isältä, että onko hänellä tarpeeksi rahaa säästössä, koska mun häät on aika kalliit... XD
Minulla on kyllä maailman parhaat vanhemmat!

(Pakotan silti sulhasen säästämään.)

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. :)

Joskus sitä vähän lapsettaa.

Vaikka joskus taannoin haaveilinkin pääkallokoristeesta hääkakkuun (enkä ole haaveestani vieläkään luopunut), niin silti ostin varalle tämän, kun se minua Tamperelaisessa lelukaupassa tänään tervehti. :)
Mies kyllä sanoi, että sen pitäisi olla niin, että morsian kantaa sulhasta. xD

Lisäksi olen ruvennut haaveilemaan Caisannin valmistamasta, meidän nimiä kantavasta kakunkoristeesta. Ehkä tilaan vielä sellaisenkin. Tarvii vaan hankkia iso kakku, että kaikki mahtuu siihen päälle.

Tämä tyttö starttaa kohta töihin, pitäkäähän te muut kivaa. :)

Nyt lähtee läskit!

Viikonloppu hujahti ohi erinäisissä tapahtumissa ja perheen parissa.
Töihin paluun ohella ovat blogi ja häävalmistelut tällä viikolla jotenkin unohtuneet.

Perjantaina kotiutin kaksi isoa sinkkivatia ohikulkumatkalla, kun palasimme isän ja veljeni kanssa Metkosta. (Sieltä olisi muutama kuva, mutta tuskin olette kovinkaan kiinnostuneita metsäkoneista...)
Tuhannet kiitokset Saanalle! Näihin sitten lastataan tölkkejä meidän hääbaariin. :)

Lauantaina vietimme venetsialaisia vanhempieni mökillä ja bongasin pihamännystä jo valmiiksi kuivia käpyjä. Keräsimme ne sitten miehen kanssa parempaan talteen. Heitin ne kuitenkin vielä varmuuden vuoksi kuivumaan.

Lisäksi aloitin maanantaina "kärvistelyn", eli kymmenen viikon dietti alkoi.
Outoa tässä on se, että ei ole edes tehnyt mieli makeaa, vaikka ukko mussuttaa sitä joka ilta sohvalla. Minä vain sitkeästi syön iltapalarahkaani. Pakkasessa olisi jäätelöäkin, mutta en ole ottanut.
Salikortinkin otin kolmeksi kuukaudeksi ja pari kertaa on tullut käytyä lenkilläkin. Salia takana kaksi kertaa ja maanantain jalkatreenin johdosta mun etureidet on vieläkin hellänä... Ja huomenna olisi takareisien vuoro. Sattuu kuulkaa nyt jo. 
Ruokavalion suhteen päätin olla niuhottamatta, enkä ole kyllä vielä kertaakaan punninnut ruokiani. Lisäksi olen syönyt jääkaapista pois mm. soijanakkini. Niitä ei voinut enää pakastaa ja mieshän ei niitä syö. Koirakin olisi kuitenkin vain sylkenyt ne lattialle ja miettinyt, että miten nakin voi pilata.
Kun ylijäämäruuat alkavat olla loppu, niin olen sitten siirtynyt tarkempaan, mutta tiedän, että jos niuhotan, niin pää tässä hajoaa ennen ensi kesää. Tarkoitus olisi kuitenkin jatkossa pitää tästä kiinni, eikä ahtaa pullaa turpaan. Mutta mitään p*skaa en ole syönyt ja siitä olen ylpeä. Ja kyllä, neljä päivää ilman irtokarkkeja/suklaata/jäätelöä/sipsejä/Saarioisten tonnikalapitsaa voi olla jollekkin iso saavutus!

Lähiaikoina varmaan saapuvat meidän kutsukorttikuvat, niitä tässä jännityksellä odotan!
Ja flamenco alkaa muutaman viikon päästä!
Lisäksi huomasin, että vakiotanssikurssi alkaa taas. Harmikseni ne ovat samana päivänä, kuin flamenco. Äh. Sanoin miehelle, että oltain voitu mennä chacha-tunnille. "Niin oltaiskin, harmi kun ei päästä." Tosi harmi joo, ihan tosissas olit muru. No, kyllä siinä hymy hyytyy, kun jätän flamencon väliin ja raahaan äijän sinne vaikka sidottuna!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. ;)