Töihin paluun ohella ovat blogi ja häävalmistelut tällä viikolla jotenkin unohtuneet.
Perjantaina kotiutin kaksi isoa sinkkivatia ohikulkumatkalla, kun palasimme isän ja veljeni kanssa Metkosta. (Sieltä olisi muutama kuva, mutta tuskin olette kovinkaan kiinnostuneita metsäkoneista...)
Tuhannet kiitokset Saanalle! Näihin sitten lastataan tölkkejä meidän hääbaariin. :)
Lauantaina vietimme venetsialaisia vanhempieni mökillä ja bongasin pihamännystä jo valmiiksi kuivia käpyjä. Keräsimme ne sitten miehen kanssa parempaan talteen. Heitin ne kuitenkin vielä varmuuden vuoksi kuivumaan.
Lisäksi aloitin maanantaina "kärvistelyn", eli kymmenen viikon dietti alkoi.
Outoa tässä on se, että ei ole edes tehnyt mieli makeaa, vaikka ukko mussuttaa sitä joka ilta sohvalla. Minä vain sitkeästi syön iltapalarahkaani. Pakkasessa olisi jäätelöäkin, mutta en ole ottanut.
Salikortinkin otin kolmeksi kuukaudeksi ja pari kertaa on tullut käytyä lenkilläkin. Salia takana kaksi kertaa ja maanantain jalkatreenin johdosta mun etureidet on vieläkin hellänä... Ja huomenna olisi takareisien vuoro. Sattuu kuulkaa nyt jo.
Ruokavalion suhteen päätin olla niuhottamatta, enkä ole kyllä vielä kertaakaan punninnut ruokiani. Lisäksi olen syönyt jääkaapista pois mm. soijanakkini. Niitä ei voinut enää pakastaa ja mieshän ei niitä syö. Koirakin olisi kuitenkin vain sylkenyt ne lattialle ja miettinyt, että miten nakin voi pilata.
Kun ylijäämäruuat alkavat olla loppu, niin olen sitten siirtynyt tarkempaan, mutta tiedän, että jos niuhotan, niin pää tässä hajoaa ennen ensi kesää. Tarkoitus olisi kuitenkin jatkossa pitää tästä kiinni, eikä ahtaa pullaa turpaan. Mutta mitään p*skaa en ole syönyt ja siitä olen ylpeä. Ja kyllä, neljä päivää ilman irtokarkkeja/suklaata/jäätelöä/sipsejä/Saarioisten tonnikalapitsaa voi olla jollekkin iso saavutus!
Lähiaikoina varmaan saapuvat meidän kutsukorttikuvat, niitä tässä jännityksellä odotan!
Ja flamenco alkaa muutaman viikon päästä!
Lisäksi huomasin, että vakiotanssikurssi alkaa taas. Harmikseni ne ovat samana päivänä, kuin flamenco. Äh. Sanoin miehelle, että oltain voitu mennä chacha-tunnille. "Niin oltaiskin, harmi kun ei päästä." Tosi harmi joo, ihan tosissas olit muru. No, kyllä siinä hymy hyytyy, kun jätän flamencon väliin ja raahaan äijän sinne vaikka sidottuna!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano nyt sinäkin jotain.