Vielä yhdet ja sitten lasku.

Olen jotenkin selvinnyt viime kertaisesta askartelujupakasta ja ei, en ole vielä yrittänyt tehdä uutta ruusua. Tuo ensimmäinen vei kaikki mehut.

Lisäksi alle viikko Aerosmithiin! Jee!
Olen jo valmistautunut silittämällä 2007 keikkapaidan ja ostamalla niin pienen kameran, että tällä keikalla saadaan sedistä kuvia, halusi järkkärit sitä tai ei!

Mutta koska Aerosmith ei ollut tämän postauksen varsinainen aihe, niin siirrytäänpä siihen.

Olen boolimaljojen oston jälkeen pyöritellyt mielessäni häiden juomapuolta.
Suomalaiset ovat niin persoja ilmaiselle viinalle, että sitä pitäisi olla kaikissa juhlissa hautajaisista lähtien ja virosta rahdataan lasteittain omaan käyttöön.

Olen viikonloppuisin baarihommissa ja täytyy sanoa, että näiden vuosien aikana on kyllä oma alkoholin käyttö laskenut vähästä minimiin.
Luonnollisesti minulla on kotona baaritiski, mutta täytyy sanoa, että en ole vilkaissut, että mahtaako nuo kaapissa olevat pullot olla kuinka vanhoja...

Kuitenkin suomalaisiin häihin nyt valitettavasti kuuluu se alkoholi ja koska minä en halua tylsiä häitä, niin silloin meillekkin tätä viisasten juomaa tulee tarjolle.

mywedding.com

Alustavasti ajattelin, että noihin astioihin tulisi kahta eri boolia tarjolle. Jotain raikkaita perusdrinkkejä boolina ja hedelmiä koristeeksi. Meidän booli ei ole tyyliin helvetisti viruvalkeeta ja snadisti plissiä. Ei. Viruvalkea ei sovi mihinkään, se maistuu läpi ihan kaikesta ja sen lisäksi kenenkään ei tarvi olla aivan lärvit ja oksentaa mun mekolle, kiitos.
Lisäksi lainaan työkaverilta yhden astian ja siihen tulee alkoholitonta.

Sitten olen haaveillut sinkkiastiasta, johon laitetaan pohjalle ensin kylmäkallet ja sitten jäitä päälle ja sellaiseen mietoja, todennäköisesti tölkeissä. Lisäksi ajattelin ostaa läheiseltä marjatilalta marjalimppareita lähinnä lapsia ajatellen ja laittaa ne samanlaisesti esille.

etsy.com

Mutta sitten, minulla on myös tämän kaiken lisäksi haaveena saada häihin baarimikko. Hänen tehtäviinsä kuuluisi booli-/sinkkiastioiden täyttö ja lisäksi muiden juomien sekoittelu. Johonkin kossukolaan on helppo varautua, kun joku voi haluta muutakin kuin kaljaa tai valmiita booleja.
No, onneksi tunnen aika paljon alan ihmisiä, eli joku saadaan hommaan varmasti palkattua.

Vaikka armas hallituksemme yrittääkin hommaa vaikeuttaa, niin haemme silti hääjuomat Tallinnasta. Ainakin alkoholipuolen. Viineistä en ole niin varma, käsittääkseni viiniä ei nyt ihan hirveästi kulu (tai sitten meillä päin ollaan vaan melkoisia viinasieppoja), joten mikäli saan jonkun tukkuhinnan paikalliselta marjatilalta, niin otamme viinit sieltä. Plus ne limpparit morsiammelle lapsille.

Alkumaljaakin olen jo pohtinut. Siellä marjatilalla olisi myös alkoholiton mansikkakuohujuoma. Jos laittaisi lasiin mansikan / vadelmia ja tätä kuohujuomaa päälle, niin tulisi tosi kiva. 
Onko alkumaljan pakko olla alkoholillinen? Ei mielestäni. Silloin kaikki voisivat vauvasta vaariin ottaa samalta tarjottimelta, eikä tarvisi olla erikseen kuskeille / lapsille. 
Ja mikäli jonkun elämä kaatuu siihen ettei alkumaljassa ole alkoholia, niin siinäpähän menee sitten.

Juomapöydän suunnittelu on melkein yhtä kivaa, kuin karkkipuffan.
Saas sitten nähdä, että millaiset niistä tulee.
Ja jos näistä häistä tulee puitteiltaan yhtä hienot, kuin mitä minä pienessä päässäni kuvittelen, niin vaihdan alaa ja rupean hääsuunnittelijaksi.

Ai niin, täytyy lainata jostain jääpalakone.

Mitä kanssamorsioilla / -sulhasilla on suunnitelmissa juomien suhteen?
Meinaako joku viskibuffaa?

Taidan siirtyä tv:n ääreen jännittämään Suomen puolesta, olisi sellainen kutina, että sieltä kultaa tänään tulee!

Askartelun ihmelapsi osa 1

Olen vakaasti päättänyt tehdä omin pikku kätösin hääkimppuni, johon tulee koruja ja suodatinpussiruusuja.

Kunnianhimoinen ajatus ihmiseltä, joka inhoaa kaikenmaailman askartelua.
Sain varmaan kuusivuotiaana yliannostuksen kerhossa, enkä ole aikuisiällä pahemmin askarrellut.

Ei muuta kuin netistä kaavat ja ohjeet.
Ajattelin ensin tehdä harjoitusruusun ihan vaan hammastikkuun, tavallisella teipillä ja ruskeilla, kaapista löytyvillä suodatinpusseilla.

Tältä sen pitäisi näyttää:

Minun aikaansaama lopputulos näytti tältä:

Ulommat lehdet ei pysy kiinni ja lisäksi teippasin varmaan lehdet hartaudella niin piukkaan, että niitä ei saanut kunnolla avattua... Minulla ei myöskään ole isoimpia ulompia lehtiä ollenkaan, kun ajattelin tehdä pienemmän ruusun...

Ohjeissa on selvästi jotain vikaa. ;)
Taidan harjoitella vielä muutaman ruusun, ennen kuin rupean tekemään sulhasen viehettä. Vai mitä luulette?

Hyvät naurut olen ainakin saanut. Taidan mennä nyt kumminkin katsomaan jonkun opetusvideon näiden tekemisestä.

En silti heittänyt vielä kirvestä kaivoon, kyllä tämä tästä, harjoitusta se vain vähän vaatii. Onneksi aloitin tämän projektin jo hyvissä ajoin.
Jos joku muu innostui, niin Miloun blogissa ohjeet ja linkki kaavoihin.

Rattoisaa illanjatkoa!

"Come on, come on, listen to the money talk"

Puhutaanpa rahasta. Laita AC/DC taustalle soimaan.

Kaikilla sitä on, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Kun järjestät häitä, sitä on vähän, liian vähän.

Välillä tuntuu hullulta, että laittaa pienen omaisuuden yhteen päivään.
Onko siinä mitään järkeä? Sillä rahallahan voisi ostaa vaikka ja mitä tai ainakin lyhentää reippaasti asuntolainaa.

Rakkaus ei kai maksa mitään, mutta häät maksaa senkin edestä.
Ainahan sitä voisi mennä maistraatissa naimisiin ja pujottaa sormiin alelaarista ostetut sormukset ja juoda puistossa pullo muumilimua puoliksi vihkimisen jälkeen.

Mutta. Minä olen kumminkin pikkuisen häähullu ja sen lisäksi tykkään järjestää juhlia. Kolmekymppiseni eivät olleet kauhean isot, mutta tykkäsin askarrella kutsut ja leipoa, tilata aiheeseen kuuluvat servetit jne.
Olen myös vuosien varrella huomannut, että makuni on vähän kallis. En voi sille mitään, että niissä hienoimmissa jutuissa on aina hieno hinta.

Minulla on Häät.fi-sivulla budjettilaskuriin kirjattuna kaikenlaisia menoja. Pääsin 8.000 euron kohdalle, kun löin jarrut kiinni. Eikä siinä ollut vielä edes viinoja, hääautoa tai sulhasen pukua. Okei, myönnän, että laskin paljon yläkanttiin, koska mielestäni on hyvä varautua isompaan menoon, kuin surra sitä, ettei budjetti riitäkkään.

Olen päättänyt tehdä pirusti töitä koko vuoden ja oikeasti laittaa jokaisen ylimääräisen pennin säästöön. Palkkani on naurettava ja siksi minulla on toinenkin työpaikka, teen viikonloppuisin baarihommia. Ottaisin kolmannenkin työpaikan, mutta aika ei tahdo riittää.

Onneksi häissä on myös paljon asioita, joissa voi säästää.
Minä esimerkiksi päätin jättää kukat pois ja hoitaa koristelut ilman niitä ja tehdä kimppuni itse. Pöytäkoristeet on oikeasti puoli-ilmaiset ja kaiken muun rekvisiitan joko ostan käytettynä tai lainaan sukulaisilta.
Vihkisormukseni ei tarvitse olla mikään megakallis, pääasia, että se näyttää minulta, ei se, kuinka monta timanttia siinä on.
Ruuasta, juomasta ja valokuvaajasta en tingi! Tai, no, juomat haetaan todennäköisesti naapurimaasta, mutta haetaan kumminkin, toinen vaihtoehto olisi pitää alkoholittomat häät ja niissä ei tunnetusti kukaan viihdy.

Olen varautunut siihen, että häät maksavat noin kymppitonnin ja se siitä.
Sitten sen eteen tehdään töitä ja mietitään halpoja ratkaisuja.

Minä olen päättänyt mennä vain kerran elämässäni naimisiin ja panostaa siihen päivään. Voisihan sillä kymppitonnilla tehdä paljon muutakin, mutta säästetään siihen muuhun sitten uudet rahat.

Suomalaiset ovat vähän huonoja puhumaan rahasta. Siitä juuri johtuu myös naisten ja miesten välinen palkkakuilu. Kyllä minä tiedän, että tienaan huomattavasti vähemmän, kuin työpaikkani miehet, vaikka olen pätevämpi, kuin puoletkaan niistä!
Joten voin ihan hyvin laittaa budjetin julkiseksi ja syödä kaurapuuroa ja makaroonia seuraavan vuoden. Mitä se kenenkään pyllyä kutittaa, kyllä ne kaikki menee, mitä tuleekin?


Tästä johtuen, laitan meidän budjetin jossain vaiheessa välilehteen, kunhan saan sen hahmoteltua itselleni. Toivottavasti sitten joskus tulevaisuussa siitä on apua jollekkin häidensä suunnittelua aloittavalle parille. 

Onko jollain sellainen onni ja autuus, että vanhemmat maksaisi häät?
Vai maksatteko kaiken omasta pussista?

Lisää hääostoksia...

Nyt kaikki hanallista boolimaljaa metsästävät HUOMIO!

Sattuman kautta kuulin tänään, että Tokmannilla myydään lasisia, hanallisia boolimaljoja. Ruokatunnilla viivana kyseiseen puotiin ja siellähän niitä oli hylly piukassa!

Kahmein kärryyn kolme, kun vein työkaverille yhden.

Kotona sitten tutkein astiaa tarkemmin ja huomasin, että pohjassa lukee valmistuttajan olevan Finnmari. Ovat siis varmaan samoja kippoja, kuin mitä heidän tehtaanmyymälästään ja sisustusliikkeistä saa ostaa.
Mutta, mikä parasta, täällä hinta oli vain 10,95€, eli pari euroa halvempi!

Tutkimme työkaverin kanssa hanaa ja totesimme, että kyllä sen joku vielä poikki vääntää, kun kauheassa kännissä yrittää saada lisää juomaa mukiin. No, onneksi töistä löytyy tarvittaessa metallisia kuulahanoja, on se vähän krouvi tohon kylkeen, mutta ei varmasti mene poikki!

Että sellaisia hääostoksia tänään, kiireesti nyt Tokmannille, jos oma malja vielä uupuu ja olisi haaveissa moinen ostaa. Ei ole hinnalla pilattu.
Täytyy varmaan kesällä pitää jotkut kekkerit, että voi maljan testata. :) 

btw. Tänään 15kk häihin. OMG, mie romahan.

Hääostoksia.

Intoilin tuossa reilu viikko sitten, kun tilasin ensimmäiset tilpehöörit häihin.
Pakettihan tuli jo viime viikolla, mutta en ole niitä ehtinyt täällä juuri esittelemään.

Sukkanauha näytti tosiaan tältä, ihan perus sukkanauhalta...

Kuva Ninka.fi

Näytti... juu, ei näytä enää. Päätin, että sitä pitää vähän tuunata ja.. se on vähän riisuttu malli nyt. Laitan siitä sitten kuvan, kun saan sen sellaiseksi, että se miellyttää minua. :)

Sitten tilasin ne sydänlautaset ja ihanat koivupillit!

Kyllä noista kelpaa lapata kakkua naamariin.
Meillehän ei siis yksi pala riitä, joten parempi ottaa kättelyssä jo omat palat, eikä vain yhtä palaa yhdelle lautaselle. Näitä tosin tuli neljä, joten voin ottaa heti kaksikin palaa. 

Mutta noi pillit, ne on vielä hienommat, kuin kuvassa!
En verkkokaupan kuvista huomannut ollenkaan, että koivuihin on kaiverrettu pieni sydän. Voi hellanlettas, miten suloista.

Tää homma menee nyt selvästi liian suloiseksi...
Mutta pillit vaikuttavat erittäin jämäköiltä, ovat siis vahvaa paperia ja kestävät todennäköisesti käytössä koko illan. Taidan silti varmuuden vuoksi tilata toisen paketin, noita kun ei ihan riitä kaikille, jos jokainen haluaa pillin.

Että sellaisia häähankintoja. Viikonloppuna olisi lähellä huutokauppa. Kävin katsomassa myytävien tavaroiden kuvia netistä ja todella paljon oli lasipurkkia ja kippoja, jotka sopisivat karkkibuffettiin... Täytyy varmaan lähteä katsomaan, jos jotain tarttuisi mukaan.

Mainitsin muuten isännälle siitä nahkatakista.
Katsoi minua kuin olisin lopullisesti menettänyt järkeni.
Asia ei siis saanut kannatusta, edes hyvistä perusteluista huolimatta.
Täytyy siis keksiä parempia tai siirtyä käyttämään kiristystä.

Ai, mutta onhan mulla synttäritkin kohta...

Häät, mikä ihana tekosyy ostaa nahkatakki!

Häät = loistava tekosyy ostaa kaikkea mitä on aina halunnut, "koska sitä tarvitaan häissä". Lisäksi on järkevää ostaa tavaraa / vaatteita, joille on myöhemminkin käyttöä. (Ei, en tilannut niitä kenkiä, vielä.)

Tajusin päivänä eräänä, että menemme vihille elokuussa.
Elokuussa voi olla kylmä. Jos on alle +25 astetta, on kylmä.

Mitä siis hartioiden ja käsivarsien suojaksi, kun ilta viilenee?
Vaihtoehtona on tietysti jorata niin paljon, ettei tule kylmä tai olla niin lärvit, ettei tunne kylmää, mutta jospa nyt kuitenkin mietin muita vaihtoehtoja...

Photo: Ruffled

Olen aina halunnut nahkatakin.
No aina ja aina, ainakin viimeisen vuoden. Ja aidon, en mitään koppuraa keinonahkatakkia. Se kestää loppuelämän, kun sitä pitää hyvin.
Nellyltä löytyy tälläinen Jofaman takki, josta on näköjään hinta laskenut...
On se upea.

Kuva Nelly.com

Sitten suosikkikauppani EMP:n valikoimaan.
Mitä mitä..?! Ei ole tottakaan, AC/DC nahkatakki..!
Miksi menin tuonne, voi elämän kevät?

Kuva EMP.fi

Toi on ihan törkeän hieno. Ehkä vain skippaan ne kengät ja tilaan tuon.
Oli siellä toinenkin hieno, oikein nahkatakki, muut oli kyllä malliltaan jees, mut keinonahkaa...

Kuva EMP.fi

Niittejä!
Postista tuli juuri ilmoitus, siellä odottaa tämä takki:

Kuva EMP.fi

Taidankin testata sitä heti ensi töikseni häämekon kanssa!

Sitten on tietysti bolero-vaihtoehto.
Mulla on kaapissa sellainen musta pitsinen, mikä näyttää ihan hämähäkinseitiltä. Se taitaa kuitenkin olla liian ohut.
EMP-vaihtoehtoja:

Kuvat EMP.fi

Voi valinnan vaikeus!
Mutta se on varma, että minun hartioiden lämmike ei ole valkoinen.
(Älkää pelätkö, en aijo mennä kirkkoon nahkarotsissa.)

Mihin ratkaisuihin muut arvon morsiammet ovat päätyneet?

Pakkomielle.

Kuten kirjoitin täällä, minulta löytyy kaapista jo hääkengät. Periaatteessa.
Mitäänhän ei ole siis kiveen hakattu.
Mutta, koska olen vähän kenkiin kajahtanut, niin tottakai oli IHAN PAKKO mennä Brandosin sivuille kuolaamaan Iron Fistejä. Ihan pakko.

Voisiko joku nyt puhua minulle järkeä, että en tarvitse toisia ja varsinkaan samankorkuisia hääkenkiä, vaikka nuo ovatkin hienot ja mikä parasta; TARJOUKSESSA! Eihän kukaan edes nää niitä helman alta. Huoh.
Sitä paitsi, mun pitäisi ostaa flamencokengät ja ne maksaa juurikin sen 70-80 euroa, olisi ehkä järkevä sijoittaa niihin.
Miten sanat kengät ja järkevä käy samaan lauseeseen?

No, tässä ne joka tapauksessa ovat:

Kuvat lainattu Brandosilta

Ne on kyllä täydelliset. Mustaa, röyhelöä, eli vaikka ovatkin opentoet, niin mun ponin murjoma ruma varpaankynsi ei näy, mustaa, pitsikuvio, mustaa ja pääkallokiitäjä. Niin kauniit ja mun kokoa olis jäljellä. Oih, en kestä.

Vein kyllä juuri tippirahoja pankkiin ja häätilille tuli täytettä...
Olen tässä kuussa lähes joka viikonloppu, molemmat yöt töissä, eli palkkaa tulee...
Vaatehuoneessa on erikseen hylly lattiasta kattoon mun kengille ja siellä on vielä tilaa...

Aargh, voi tätä päättämisen tuskaa.
No, lupaan nukkua yön yli ja tilata ne huomenna pohtia asiaa kunnolla. :)

Mahtavaa lauantai-iltaa kaikille, minä suuntaan kaljahanojen ääreen, kuuntelemaan toinen toistaan surkeampia jollotuksia (lue: karaoke).

Mistä on upeat häävalokuvat tehty?

Meillä on hääkuvaaja!

Katselin jo Tampereen häämessuilla vuoden häävalokuvakisan tuloksia ja nappasin muistaakseni kuvaajamme esitteenkin mukaan, ajatuksena, "minä haluan kuvaajan, joka on voittanut jotain". Silloin tietää, että kuvaaja suhtautuu intohimolla työhönsä ja hänellä on ammattitaitoa.

Itse olen harrastanut kuvaamista kymmenisen vuotta, kuvaan tosin vain eläimiä, lähinnä hevosia, sekä luontoa ja maisemia. Voin sanoa, että kansioon teetetään vain parhaat kuvat. Jo filmiaikana heitin surutta huonot pois. Toki katson niitä, koska mokista oppii, mutta muille näytän vain niitä hyviä. Se on sitä ammattiylpeyttä ja jos ammattikuvaaja haluaa osallistua kilpailuihin, niin silloin siinä hommassa on juuri sitä.

Minä haluan parhaat kuvat, mitä voin saada ja olen valmis siitä maksamaan.

Meidän aurinkoisen ja sopivan lämpimän hääpäivän (huomatkaa, että varasin juuri kauniin ilman), tulee ikuistamaan Mika Peltomaa.
Minulla oli aika tiukkoja kriteerejä, mitä rahalla pitää saada ja Mika täytti ne kaikki! Lisäksi hän on Tampereelta, joten ei ole mitenkään mahdoton matka etukäteispalaveria ajatellen.

Klikkaamalla sivulle

Meille tulee häiden jälkeen vieraiden katsottavaksi nettigalleria salasanalla, laitan vieraille sitten osoitteen ja salasanan kiitoskorttiin.
Lisäksi hintaan kuuluu testikuvaus! Olen todella huono olemaan kameran edessä, eikä mies varmaan ole sen tottuneempi, joten testikuvaus tulee kyllä tarpeeseen. Samalla käymme kartoittamassa kuvauspaikat, esitin luonnollisesti jo omia ideoitani ja lisää tuli oikeastaan eilen... Täytyy varmaan kirjoittaa ne kaikki ylös. (Kuvaaja-parka, siinä vierähtää äkkiä koko päivä, kun raahaan herroja perässäni ympäri Huittista...XD)

Kuvaaja kulkee mukanamme koko päivän, joten saamme kuvat jo aamuvalmisteluista aina sukkanauhanheittoon ja muihin hääohjelmiin asti.
Olen ajatellut, että ottaisimme testikuvat vasta ensi vuonna heinäkuulla, ne voisi ottaa kyllä tänäkin vuonna, mutta luulen, että jännittäisin taas kameran edessä, parempi siis ottaa ne vähän ennen häitä.

Te ette siellä ruudun takana tiedä, kuinka helpottunut olen, kun sain sen kuvaajan, jonka halusin. Tuntuu, että kaikki rullaa tästä eteenpäin hienosti ja meidän hääpäivästä tulee täydellinen! Lisäksi odotan innolla testikuva-päivää.

Kysyin myös mahdollista huomenlahjakuvausta, sekin kyllä onnistuisi...

Olisin laittanut postaukseen kuvia, mutta hääparit eivät halua kuviaan kolmansien osapuolien käyttöön, minkä kyllä ymmärrän ihan hyvin. Mutta sain luvan laittaa häämessujen-mainoksen, siinä on myös tuo voittajakuva.

Että taas yksi kohta To Do-listalta pois.
Lisäksi sain tänään kuuman vinkin siitä, miten saan keinoteltua itselleni kirkkovihkimisen, ilman, että joutuisin maksamaan kirkkoveroa.
Kuulostipas tosi härskiltä... No, ehkä se onkin sitä.
Voin vinkin kertoa, jos joku muukin haluaa sen tietää.

Ei muuta, kuin kohti viikonlopun uusia seikkailuja, eli töihin molemmiksi öiksi... Täytyy saada valokuvaaja maksuun. ;)

Ihanaista viikonloppua, sateesta huolimatta.

Pari sanaa juhlapukeutumisesta.

Koska morsian on jo lähes puettu ja sulhanenkin melkein, onkin aika kurkistaa vieraiden pukeutumiseen.

(Toivottavasti tuleva) kaasoni kysyi minulta eräs päivä, että olenko ajatellut vieraiden pukukoodia. Olen. Meidän kutsuun tulee "koodiksi" juhlava pukeutuminen ja se ei ole toive vaan käsky. Ja ihan oikeasti toivon, että ihmiset ymmärtäisivät, että silloin paikalle ei tulla kuusi vuotta sitten Turkista tuodussa "tosi kivassa kaulupaidassa" tai farkuissa.

Mutta kaaso tarkoittikin, että haluanko vieraiden pukeutuvan johonkin väriin.
No jaa. En oikeastaan, kaikki värit eivät sovi kaikille ja jos joku käskisi minun pukeutua häihinsä myrkynvihreään, niin jäisi kyllä ne bileet välistä.

Mutta olen kyllä sen sortin perfektionisti, että olisi kyllä mukavaa, kun jokainen vieras viitsisi sen verran kunnioittaa meidän juhlaamme, että pukeutuisi asiaan kuuluvaan tavalla.

Lapsetkin voi pukea juhlavasti... Keltapaitaiselta puuttuu vain vyölaukku.

Juhlavalla pukeutumisella tarkoitan miehillä pukua. Alle voi puolestani laittaa lyhythihaisen kauluspaidan, kunhan se ei ole mallia hawaii. Värilliset (yksiväriset!) paidat ovat ok, mutta hupikravatit voi puolestani jättää kotiin... Paitsi jos siinä on pääkalloja, sitten se on ok.

Naisten toivoisin pukeutuvan siistiin jakku-/housupukuun tai juhlavaan leninkiin. EI LEGGINSSEJÄ EIKÄ TUNIKOJA! 
Jumaliste, yksikin, joka tulee meidän häihin leggareissa, lentää kyllä niskaperseotteella ulos, ja kyllä teen sen itse.
Sopivan kokoiset vaatteet olisi myös ihan ok, älä pursuile ulos mekostasi, tee se jossain muualla, kuin meidän häissä. 

Naisten toivoisin myös laittavan sukkahousut/stayupit. Tietysti, jos on virheettömät, upeasti ruskettuneet koivet, niin ole ilman, mutta epäilen. Itselläni on aina vähintään pari mustelmaa jaloissa, en mene koskaan häihin ilman sukkahousuja. Ja jos laitat sandaalityyppiset kengät, niin katso, että jalkasi ovat siinä kunnossa, että voit niin tehdä.
Olin kerran kesähäissä, jossa kaasolla oli sandaalit, joo ei siinä mitään, mutta voisiko jalkansa hoitaa kuntoon, jos sellaiset jalkaansa laittaa? Halkeilleet kantapäät ja kuiva norsuniho ei ollut kaunista katsottavaa, kynsiä en uskaltanut edes vilkaista.

Omassa kotipihassa saa juosta trikoomekossa ja kaljamaha pystyssä 17-vuotta vanhoissa bermudashortseissa, mutta meidän häihin tullaan siisteissä vaatteissa ja jos "ei ole rahaa ostaa sellaisia" (mutta kori kaljaa + pari pulloa kossua joka viikko) niin älä tule ollenkaan.
Turha myöskään narista "että tulee kuuma sukkiksissa/kauluspaita kuristaa", KIVIÄKIN KIINNOSTAA!
Perkele, menen naimisiin vain kerran elämässäni ja silloin kaiken/kaikkien on syytä olla viimisen päälle. Luuleeko ihmiset, että morsiammella ei ole kuuma monta kiloa painavan hameensa kanssa tai että sulhasta ei yhtään kurista / ole kauluspaidassa kuuma? 
Ilmaista viinaa kaikki kumminkin tulee juomaan, joten älkää valittako.

Olen ollut kerran mökkihäissäkin, johon pukukoodi oli "kesäiset, rennot vaatteet". Sulhasella oli shortsit ja morsiammella joku kesämekko ja se oli ok, koska he itse olivat niin halunneet. Itse menin silti korkkareissa. Oli vähän huonot paikoitellen kävellä, mutta voitin pojat pöytälätkässä. XD

Varsinkin näin vanhemmalla iällä olen ruvennut kiinnittämään huomiota ihmisten juhlapukeutumiseen. Mielestäni se, että viitsii laittaa juhlavat, siistit ja puhtaat vaatteet ja kammata naamansa, on hääparin kunnioittamista. Vai väittääkö joku, että heille on ihan sama, missä vaatteissa ihmiset heidän häihinsä tulee?


Muita morsiammia, jotka heittää legginsseihin pukeutujat omakätisesti ulos, vai onko ihan sama, kunhan on vaatteet päällä?
 

Shoppaashoppaashoppaa.

 Ai olenko ollut Hedbergin keikalla? Kolmesti.

Palkkapäivä + netti + häät = HUONO YHDISTELMÄ!

Olen oikea nettishoppailun ammattilainen.
Menen nettiin: klik. "OMG! Ihanat kengät!" klik. "Oho..."
klik. "Hei, mä haluun tollasen!" klik. "Missäs se avainlukulista on...?"
Seuraavalla viikolla isäntä ihmettelee, kun raahaan postista paketteja.
Lähes koko vaatekaappini sisältö on netistä, kuka nyt jaksaa mihinkään kauppaan lähteä?

Nyt olen luonnollisesti klikkaillut eri häänettikauppojen sivuilla.
Ninka on suomalainen hää- ja juhlakauppa netissä. Valikoimaa on laidasta laitaan, aina hääpuvuista hääyön pikkuhepeniin. Toki löytyy myös lahjatavaroita lapsille ja on heillä myös kampaus- ja meikkauspalvelu.

Sivuilla on esitelty TriLogia-malliston hää- ja juhlapukuja, jotka on Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja. Mallistoon liittyy myös kilpailu, jossa pukuja arvostelemalla voi voittaa itselleen 150€ lahjakortin!
Lisätietoja kilpailusta löydät Ninkan blogista.

Itse ihastelin nettikaupan puolella tavaroita ja ihan pienen tilauksenkin tein...
Olen siis ostanut ensimmäiset yksityiskohdat meidän häihin! Voin kertoa, että nyt kun pää on niin sanotusti auki, niin loppua ei näy...
Onni on oma häätili, jossa on jopa vähän rahaa. :)

Bongasin muutaman hienon kakunkoristeen, mutta ainakaan vielä ei ostoskoriin eksynyt yhtään, vielä etsin sitä täydellistä luurankoparia...

 Jos kaapissani ei jo olisi sitä häälaukkua, niin ehkä tilaisin tämän.

Sivulla on paljon kauniita hiuskoruja, mutta tämä (yllättävää) musta sulkakoriste viehätti erityisesti silmääni.

Kaksi seuraavaa lähti meille, sopiiko mikään paremmin maalaishäihin, kuin koivupillit?
Kyllä metsäkoneyrittäjä-isä on tyttärestään ylpeä!
Nuo lautaset nyt eivät ehkä olleet missään must-listalla, mutta mielestäni ihana yksityiskohta.

Alla oleva rasia on mielestäni kovin hieno ja rupesin jo pohtimaan sen tilaamista, hinta vain jarrutti.
Ajattelin, että voisin lähettää ihmisille kutsun mukana lapun, johon saisivat rustata kotona elämänohjeensa/runon/tervehdyksen ja sitten ne jätettäisiin tähän rasiaan. Me sitten myöhemmin keräämme ne vieraskirjaan kuvan kanssa. Rasia sopisi myös myöhempää käyttöä ajatellen meidän sisustukseen hienosti.

 

Sivuilta löytyy myös valtavasti erillaisia korvakoruja, kaulakoruja ja korusettejä.

Tämä setti näytti omaan silmääni kivalta, mutta olen vähän huono pitämään koruja, enkä toisaalta halua ison korun vievän huomiota kampauksestani / puvustani. (Onko se edes mahdollista?)

Täytyy miettiä asiaa.

Että sellaisia ostoksia tuli tehtyä, ihan vahingossa...
Ai niin, tilasin myös sukkanauhan, sinivalkoisen, oli sen verran edullinen, että otin sen samaan. Aijon tosin vähän tuunata sitä, mutta en ole niitä morsiammia, jotka ostaa pitsiä ja ottaa vanhoista alkkareista kuminauhaa ja rypyttelee sukkanauhan itse. Ei maksa vaivaa, eikä kirosanoja.

Minä jatkan muiden blogien läpilukemista, mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

(Kaikki postauksen kuvat Ninkan sivuilta, kopioitu luvan kanssa, kiitos!)

Edit. kävin s-postissa, pakettini on jo lähes postissa tai siis seurantakoodi tuli jo... Tilauksen tein vähän ennen viittä ja kello on nyt lähes yhdeksän. Nopeaa toimintaa, etten sanoisi.

Diipadaapaa.

Kaaso-ahdistus on vähän lievittynyt ja olen päätynyt jonkunlaiseen ratkaisuun. Kaasoksi pyytäminen tapahtuu lähiaikoina, koska askartelu (??miten sana "askartelu" sopii meikäläiseen? - huonosti??) asian suhteen on valmis. Olen vielä miettinyt, että jos ostaisin myös pienen lahjan, mikäli hän tehtävään suostuu.

Jännitys siis tiivistyy.

Valokuvaaja on vielä varaamatta. Sain hinnasta sellaisen hyperventilaatio-kohtauksen, ettei paremmasta väliä, mutta toisaalta, se ylittää kuvaajabudjetin ainostaan 200 eurolla ja minä säästin puvussani 400 euroa, joten silloin voin ottaa kalliimman kuvaajan, eikö?
Kysyin myös toista kuvaajaa, joten katsotaan vielä mitä hän vastaa.

Tänään olen surffaillut makeistukkujen sivuilla, mielessäni hääkarkit.
Vielä niitä ei voi ostaa, koska ne on syöty ensi vuoden elokuuhun mennessä, olemme aikamoisia sokerirottia tuon miekkosen kanssa... Mutta vertailin hintoja ja keräsin ideoita.
Ensin olin ajatellut, että laitamme pöytään pussit, että vieraat saavat viedä karkkeja kotiin, mutta nyt ajattelin hommata kipot, että karkkeja voi syödä pitkin iltaa ja ostamme pienet suklaalevyt kiitoslahjaksi. Teetän / opettelen käyttämään lataamiani ohjelmia ja teen päälle tarrat nimillä ja päivämäärällä.

Suklaaksi ajattelin Marabou Premiumia. Hintojen kanssa saakin olla tarkkana! Suositussa Now&Forever-nettikaupassa levyn hinta on 0,35€/kpl, erään makeistukun sivulla taas 0,23€/kpl. Ainoa ero oli että N&F myy levyjä kappalekaupalla ja tukku taas 120kpl laatikossa. Mutta tuosta laatikosta riittää sopivasti meidän tarpeisiin ja loput voi syödä itse. ;)

Paikallistin muuten meidän suulista isoja puisia laatikoita.
Niistä saa esim. pirun hienon karkkibuffa-pöydän. Ovat kuulemma vanhoja kanankuljetuslaatikoita. Toivottavasti niihin ei ole jäänyt kanoja... Täytyyköhän niitä vähän pesaista ensin? 

Tämä on ihan hirveää, kun ei oikein vieläkään voi ruveta tekemään mitään. Kun tilaa ei ole varattu, niin en tiedä, että miten se koristellaan - en voi hankkia / askarrella koristeita. No, ehkä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Ensi viikolla yritän saada sovittua katselmuksen yhteen lähistön juhlapaikkaan, jos vaikka se olisi sellainen, kuin mie oon aina halunnut!

Keväinen pikku hääahdistus.

Nyt kuulkaa ahistaa!

Mahtavaa, olen kehitellyt itselleni hääahdistuksen jo yli vuoden ennen häitä.

Kaikki alkoi siitä, kun päätin varata valokuvaajan häihin.

Ennen tätä piti kuitenkin päättää hääpäivä, koska meillä ei ollut sitä lyötynä lukkoon. Ei muuta kuin miehen kanssa kalenteri naaman eteen ja aivoriihi pystyyn. Saimme yhteistuumin hääpäivän päätettyä, me menemme vihille tai ainakin häitämme juhlitaan 15.8.2015!

Lähetin kuvaajaehdokkaalle s-postia, hänellä on kyseinen päivä vapaana!
Jee! Minun pitäisi kuitenkin vastata muutamaan kysymykseen, kuten mihin aikaan vihkiminen on?

Ööö...jännä, kun en TODELLAKAAN TIEDÄ!

En edes tiedä:
a) missä meidät vihitään ja kenen toimesta 
b) vaikka tietäisinkin haluavani kirkkotoimituksen, johon liittyy todella paljon järjestelyjä mm. yhden pakanan liittyminen takaisin kirkkoon, niin YLLÄTYS! Huittisten kirkkoa ei voi varata, kuin vasta ensi vuoden alusta, ensi kesän vihkimisiin!

Lisäksi tarvisi tietää juhlapaikka ja muutama muu yksityiskohta.
Ymmärrän, että kuvaaja suunnittelee alustavan aikataulunsa ja laskee sen perusteella hintansa ja lisää kilometrit, mutta ei täällä maalla tapahdu kaikki niin kovin nopeasti, kuin pääkaupunkiseudulla, jossa kirkko täytyy varata kaksi vuotta etuajassa. *puuh*

En tiedä edes juhlapaikkaa. Vaihtoehtoja tuntuu puskevan joka nurkalta ja meidän pitäisi mennä tsekkaamaan loput vaihtoehdot ja varata omamme.
Tuntuu vain ettei tätä morsmaikkua miellytä mikään paikka täydellisesti. Mutta, ei kai mikään voi olla täydellistä?

Voin jo kuvitella millainen hirviömorsian minusta kuoriutuu seuraavan vuoden aikana...

Sitten ongelma nro kaksi; kaasot.
Kuinka monta kaasoa morsian tarvitsee?

Minulla on kovin vähän naispuolisia ystäviä. Yksi vaihtoehto on varma, mutta pärjäänkö yhdellä kaasolla? Pärjääkö vain yksi kaaso minun kanssani? Vieraita on tulossa noin 100 ja onhan bestman tietysti apuna myös, mutta onko vierasmäärä liian iso periaatteessa kahden ihmisen hallittavaksi vai pitäisikö minun ottaa toinen kaaso?
Kun ohjelmanumeroita ei ole valtavasti, niin periaatteessa enää juhlapaikalla ei ole hirveästi tehtävää. Ja mikäli kumpikaan heistä ei edes halua toimia "seremoniamestarina", niin sitten otetaan siihen hommaan joku muu. Itse en pystyisi isolle vierasjoukolle kauhesti mitään läppää heittämään, niin en voi siihen ketään muutakaan pakottaa.

Sitten sain hirveän ahdistuksen teemaväreistä. Olen päättänyt että meillä on mustaa, valkoista, turkoosia ja hopeaa. Teemana maalaishäät, jotka sisältää vanhaa kippoa, puuastioita, ikkunanpokia, heinäseipäitä ja maitotonkkia. Miten hitossa noi värit käy sinne?
Jossain välissä ajattelin jo, että skippaan koko värit ja teen mitä tykkään. Kun mikäs sen hienompaa, kuin itse kasvatetut auringonkukat maitotonkissa? Mutta keltainen ei kuulu väreihin... Voinko ottaa teemaksi kaaoshäät?
En tiedä, taidan tehdä niin kuin tykkään, olen minä talonikin sisustanut itse ja vaikka täällä vallitsee tumma puu, niin kodinhoitohuoneessa kaakeleissa koreilee limet hippikukat. Ehkä meidän häidenkin pitäisi olla sellaiset, yllätyksiä, jotka poikkeaa kaavasta?

Hitto, aijon pitää rokahtavat maalaishäät, jossa on mustat pöytäliinat ja rocklyriikoita mietelauseina, vaikka väkisin!

Onko jollain muulla hääahdistus jo reilusti ennen häitä?