lauantai 31. lokakuuta 2015

M♥J: The Dress

Minun hääpukuni. ♥

Kuvattu vähän oston jälkeen.

The Dress, mekko joka päällä olet maailman kaunein ja sukulaiset nyyhkivät onnesta kanssasi, kun se on niin täydellinen!

Jepjep. Hääpuku on sellainen jännä juttu. Vaikka omani on aivan ihana, niin en silti edes itkenyt kertaakaan sen takia / se päällä. Se on kaunis, upea ja silti jotenkin yhdentekevä.
Ja kumminkaan en raaski myydä sitä!

Minulla on niin ristiriitaiset tuntemukset hääpukuuni, että en osaa niitä sanoiksi pukea.
Olisinko silti voinut mennä jossain muussa mekossa naimisiin? Todennäköisesti. Tämä vain oli se mun juttuni nyt.

Kuvittelin aina (nuorena), että menen naimisiin puvussa, joka on olkaimeton ja A-linjainen. Ei mikään kermakakku, mutta ehkä pieni tylli kohottamassa helman pois korkojeni alta. Kuvittelin sen olevan hillitty ja valkoinen. Ehkä joku koru vyötäröllä.
Sitten kasvoin isoksi, ajoin puoli päätä kaljuksi ja täytin vaatekaappini mustalla, niiteillä ja pääkalloilla. Luonnollisesti hääpuvussa piti olla jotain mustaa.

Kuitenkin lähdin sen A-linjaisen puvun kuva silmissäni kiiltäen etsimään pukuani. Puvun sovituksesta ja ostotapahtumasta voit lukea täältä.

© Mika Peltomaa Photography

Vasta, kun seisoin viikkoa ennen häitä Tyynelässä ja puku oli päälläni korjausompelun mittoja varten, niin myyjä sanoi, että puku on ihan minun näköinen ja minulle sopii hyvin tälläinen merenneitomalli.
Siis anteeksi MIKÄ?! Merenneito? Ai mulla? Siis WTF? Eihän minun JLo-lantiolleni mikään merenneitomalli nyt sovi, älkää nyt naurattako! Johan sen tarvitsisi olla kokoa 46, että mahtuisin siihen, hahhahhaa!
Vilkaisu peiliin kertoi, että joo,o, kyllä tämä taitaa olla merenneito.
En todellakaan ollut tajunnut sitä aikaisemmin. Mutta eipä se haitannut, hyvältä se näytti silti.

On siis ihan fine, että puku ei ole rahtuakaan sellainen, millaiseksi olet sen alun alkaen päässäsi kuvitellut. Hääpuvut ovat myös siitä jännä luonnonvara, että ne löytävät aina sen oikein omistajansa.
Tämä siis vain rohkaisuna niille tuleville morsiamille, jotka eivät vielä ole pukuaan löytäneet. Ottakaa rauhassa aikaa ja olkaa rohkeita kokeilemaan. Asiantunteva myyjä on myös kullan arvoinen ja yleensä oikeassa.

Minun pukuni oli todella mukava päällä. Jouduin enemmänkin nyppimään sitä alas kuin ylös, mitä yleensä näkee morsiamien tekevän. Minun ei tarvinnut, puku oli kuin hansikas. Minulla oli vuokrattu alushame ja se oli ihan ehdoton! Helpotti todella kävelemistä ja puku oli ilmavampi.
Puvun kanssa pystyi hienosti istumaan ja tanssimaan. Ja nousemaan autosta sivistyneesti!

© Mika Peltomaa Photography

Laahus oli alhaalla kuvissa ja kirkon jälkeen loppuajan. Ei jaksettu enää nostaa sitä takaisin ylös, tanssiessa nappasin sen käteen. Muutaman kerran siihen astui joku päälle, mutta ei se ole vaarallista. Hyvin likainen se oli päivän jälkeen, että kivaa on ilmeisesti ollut!

Moni sanoi, että pukuni on ihana ja sopi minulle. Sanahelinää ehkä, mutta kuka tulee sanomaan morsiamelle, että pukusi on ihan hirveä, et sitten parempaa löytänyt?
No ei ketään. Mutta minä viihdyin omassani ja se on tärkeintä. :)

torstai 29. lokakuuta 2015

M♥J: Paremman puoliskon häälook

Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi!
Yllätys!

Kuka luuli, että aloitamme häälookin tarkastelun morsiamesta?
No eipäs aloitettu, vaan katsotaan ensin, että miten Hunks syötävän hyvännäköinen mieheni oli sonnustautunut hääpäivänämme.

Mehän päädyimme vuokrapukuun. Tokihan miehellä on omakin musta puku kaapissa, mutta se on aika perus. Olisi kumminkin tarvinnut ostaa uusi kauluspaita, kaula-asia ja liivi.
Vuokrapukuun kuului kumminkin ihan KAIKKI, eikä sitä tarvitse itse pestä ja punttien lyhennyskin kuului hintaan.


Puku vuokrattiin Tampereen Tyynelästä.
Takki on NIIN hieno! Siinä on tuollainen makea kuviointi + kiiltoa. Mies ei halunnut sakettia, koska se on lyhyellä miehellä aika hassun näköinen. Mutta tämä takki oli upea! Ihastuin siihen heti, kun näin sen roikkumassa vaaterekissä. Onneksi se oli sopivan kokoinen ja mies piti siitä.

Liiviä koitettiin ensin hopeista ja sitten shampanjan väristä. Eieiei... Onneksi musta on aina musta.
Olimme sopineet, että Jani saa ottaa takin hääjuhlassa pois, heti, kun tulee kuuma. Sen takia alle laitettiin liivi, on mielestäni kivemman näköinen, kuin pelkkä valkoinen paita.

Kaulaan suunniteltiin ensin rusettia, mutta mies halusi sittenkin dumpon, eli tuon kravatin ja huivin sekasikiön. Tosi helppo laittaa kaulaan, ei tarvitse solmia ja väreissä löytyy! Tuo turkoosi oli ihan täydellinen ja sattumalta saman värinen, kuin minun hääkenkäni.
Kalvosimet ja kengät miehellä oli omat. Housut menivät kerran vaihtoon, koska ensin sovitetut olivat jo varattu. Onneksi toinen vaihtoehto istui jalkaan vielä paremmin.

Tässä kuvassa liivi näkyy vähän paremmin.

Parta tosiaan trimmattiin Tampereella M-Roomissa, kiitos vain tytöille! Hiukset mies laittoi itse, niin kuin miehet monesti tekevät. Viehe oli tosiaan minun tekemäni, siitä löydät tarinan täältä.

Olen kyllä niin tyytyväinen tuohon miehen asukokonaisuuteen ja Tyynelän palveluun.
Voin kyllä ehdottomasti suositella! Eikä tuo musta liivi mielestäni ole liian synkkä, vaikka kesähäät olivatkin. En osaa edes ajatella tuohon mitään muuta väriä...

Tuliko / oliko miehellä oma vai vuokrapuku?

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

M♥J: Hääaamu

Hääaamu starttasi kellon soidessa kuuden aikaan.
Ensimmäiseksi laitoin soimaan "Pienissä häissä" kännykästä. Siitä tuli jonkinlainen meidän häiden tunnusbiisi, koska luukutin sitä, kun tein kakkuja. :D

Meillä piti alunperin olla kuvaaja jo aamulla mukana, mutta ei siinä olisi loppujen lopuksi ollut mitään järkeä, että Mika olisi juossut minun perässäni pitkin kyliä paikasta toiseen.
Parempi näin. Muutama kännykkäräpsy löytyy aamun fiiliksistä.

Sumuinen oli meidän hääaamu.

Painelin ulos koirien kanssa ruokkimaan hevosia. Kannoin vesiä, vaihdoin laitumeen ladatun akun ja laitoin hevosten iltaruuat valmiiksi + vein kotiavaimen jemmaan hevosten hoitajaa varten + mitä kaikkea morsian nyt yleensä hääaamuna tekee...
Sitten sisälle nauttimaan Kaasozillan valmistamaa aamupalaa, hedelmäsalaatissa oli luonnollisesti säilykekirsikka, joita inhoan yli kaiken. Hyvä yritys. :)

Kerkesin ottamaan kuvan kimpustani ja postaamaan blogiin ja sitten suihkuun.
Minulla oli kampaaja klo 8 ja olin hyvissä ajoin paikalla. Hiuslisäkkeet olivat valmiiksi kiharrettuna odottamassa ja kampaus saatiin tunnissa valmiiksi. Äitini tuli minun jälkeeni kampaukseen ja toi minulle tullessaan lohisalaatin. Ei ollut nälkä, mutta söin silti, ettei tulisikaan.
Sitten ampaisin kadun toiselle puolelle meikattavaksi. Kello oli tässä vaiheessa jotain puoli kymmenen ajat luultavasti. Olin meikattavana noin tunnin ja sopivasti valmis Kaasozillan kanssa samoihin aikoihin. Hän noukki minut kyytiin ja sitten meille pukemaan.

Hääkampaus ja ilmeisen tyyni morsian.

Kaasozilla oli kipaissut myös mansikoita ja popparimausteita kaupasta ja koska vanhempani olivat menossa juhlapaikalle käymään, niin lykkäsimme tavarat heidän mukaansa.
Onneksi A esitti myös tärkeän kysymyksen jossain vaiheessa: "Minkäs kimpun meinaat heittää?"
Ai niin! Heittokimppu oli onnellisesti kaapissa, no tuli sekin mukaan. :D

Elintärkeä hääaamun muistilista

Äitini oli ommellut pukuni kainalolenkit parilla pistolla kiinni ja hain puvun vanhempien puolelta.
Sitten pukeutumaan! Ei siinä kauan mennyt. Ensin puku ja sitten alushame. Vetoketju kiinni ja helmat suoriksi. Korut, timantteja tatuointiin, bolero, kaikki kengät, morsiamen huoltolaukku yms. mukaan ja bootsit jalkaan. Kaaso loikkasi hameeseensa ja kirjoitin vielä koiran/hevosten hoitajalle viestin ja sitten menoksi!
Meidän matka lähti kohti Mutilahtea ja First Look-kuvauksia.

Miesten aamu oli sujunut suhteellisen leppoisasti, bestmanin vaimon tuputtaessa Janille aamupalaa ja pakatessa mukaan eväspatukoita. ♥ Miehet kävivät meillä hakemassa kukkivat auringonkukat juhlapaikalle ja pystyttivät meidän tienvarsikyltit. Valmistautuminen sujui leppoisasti bestmanin kotona ja pojat olivat hyvin samoihin aikoihin paikalla Mutilahdessa.

Hametta sylissä ja kimppu kädessä autossa menossa Mutilahteen.

Kaikki kyselivät, että jännittäkö? No ei pahemmin kyllä jännittänyt koko aamuna! Sain ihan hyvin syötyä, ehkä pikkuisen jännitti, mutta vasta silloin, kun olimme menossa kuvauksiin ja sekin johtui kuvauksista. Jännitin sitä, että osaisinko olla kameran edessä ja saataisiinko meistä hyviä kuvia.
Olin päättänyt nauttia päivästä ja antaa kaiken mennä omalla painollaan. Luotin kaasoihin ja bestmaniin kuin kallioon ja olin varma, että kaikki menee hyvin. En olisi kuitenkaan enää voinut asioille mitään, joten luovutin ja hyvinhän kaikki meni!

Pari vinkkiä hääaamuun:

* Lista! Listaa kaikki mitä pitää muistaa ja tee aikataulu.
* Syö! Kuulin kauhutarinoita nälkäisistä morsiamista, joita huippasi alttarilla. Ei hyvä.
* Juo! Silläkin uhalla, että hääpuvussa on huono käydä huussissa. Varsinkin kesällä voi olla kuuma ja nestehukka ei ole kiva juttu, varsinkaan hääpäivänä.
* Pakkaa laukku jo edellisenä päivänä ja varaa kaikki asusteet, niin että muistat ottaa kaikki mukaan/pukea päälle.
* Mikäli teillä on potretit ennen kirkkoa, muistakaa sormukset sormeen!
* Relaa! Hääaamuna on turha enää murehtia, et voi asioille enää mitään. Moni on mennyt naimisiin ennen sinua, todennäköisesti selviät elävänä.

Seuraavaksi ihastellaan morsiamen ja sulhasen häälookkeja!

tiistai 27. lokakuuta 2015

M♥J: hääviikko

Käydäänpän vielä pikaisesti läpi hääviikko.
Viikosta ei ole juurikaan kuvia, joten tuuppaan koko viikon samaan postaukseen.
Teen juhlapaikan koristeista sitten oman postauksen, minulla kun ei koristeluvaiheesta ole kuvia. Kamera oli kyllä mukana, mutta olin niin väsynyt iltaisin, että jäi ottamatta...

Maanantaina kävin hakemassa meidän hääbingot painosta ja näin kaasot palaverin merkeissä.
Tiistaina tein hääkakkujen pohjia valmiiksi ja kävin ostamassa loput aineet kakkuihin.
Saattoi siinä jotain viime hetken askartelujakin olla...

Keskiviikkona meillä oli kirkkoharjoitus. Paikalle pääsivät kaasot, bestman, vanhempani ja morsiusneitokin luikahti koulusta vähän aikaisemmin.
Kävimme läpi mitä kirkossa tapahtuu ja kävelimme isän kanssa harjoituksen vuoksi kerran käytävän, morsiusneito edellämme. Sitten avustajat poistuivat ja me menimme Janin kanssa juttelemaan papin kanssa. Päätimme marssit, raamatun kohdan, virren ja vihkikaavan muodon. Lisäksi meidän piti sanoa jotain toisistamme. Ette tiedä miten vaikeaa papin oli puristaa miehestä ulos edes jotain minusta!
Oli sen verran kova kirkkoharjoitus, että mun hääkengistä hävisi toinen silikonipohjallinen! Huomasin sen sakastissa ja tiirailin takaisin päin mennessä käytäviä, mutta ei näkynyt, jouduin ostamaan uudet...

Seuraavaksi lähdimme Tampereelle, siellä meitä odotti Janin puvun muokkaussovitus ja minun valmis pukuni. Janin vuoro oli ensin, ainoastaan lahkeita tarvi lyhentää. Sitten nakkasimme äijän ulos ja sovitimme minun pukuni vielä kenkien kanssa. Se oli täydellinen, joten otin sen ja alushameen mukaan ja vein puvun autoon. Poikkesimme vielä jossain, mutta sitten piti lähteä kotiin leipomaan.

Vaikka tykkään leipoa, niin voin sanoa, että hääkakkujen leipominen on kyllä yhtä helvettiä!
Varsinkin, kun tätini suositteli tekemään pohjat kakkupohjina, koska keksipohja saattaa mennä niin kovaksi, ettei sitä pysty leikkaamaan. Arvatkaa olenko koskaan tehnyt niin? En. Arvatkaa, teinkö paksuja pohjia, joista leikkasin monta? Joo. Arvatkaa tuliko niistä kaikista saman paksuisia ja oliko niissä mahdollisesti reikiä? Ei ja OLI!
Oli siinä kyllä urakka. Onneksi naku oli helppo tehdä ja onneksi äiti ja Jani auttoivat.
Jani esimerkiksi teki hääkakkumme ja sen sisarversioiden kiilteet! Aika poika!
Kakkuja tehtiin useana päivänä, mutta perjantaina puristin niistä suurimman osan kasaan. Pohjia tein etukäteen valmiiksi. Kaikista huvittavinta oli ajatus: "Ensi kerralla en kyllä... Ai niin, en toivottavasti koskaan mene toista kertaa naimisiin!" Mutta esittelen kakut sitten sopivassa välissä.


Torstaina minulla oli aamulla kynsien laitto. Päädyin ottamaan geelikynnet, koska omistani oli pari lohjennut. Niistä tuli kyllä upeat, mutta oli ne aluksi tosi oudot! Tämä kynsien kuva on otettu muutama viikko laiton jälkeen, kun tajusin, ettei niistä juuri ole kuvia.
Kynsien laiton jälkeen noukein toisen kaason kyytiin ja kurvasimme meille ja lastasimme auton täyteen hääsälää ja sitten juhlapaikalle!

Siellä oli porukkaa oven takana jo, kun ehdimme paikalle. Pitopalvelu toi laseja ja kävi tsekkaamassa paikan. Lisäksi oli innokkaita apukäsiä.
Suurin osa pöydistä oli salissa ja ei muuta, kuin kantamaan niitä paikoilleen.
Meinasimme ruveta silittämään pöytäliinoja, mutta totesimme niiden olevan ihan hyviä ja kaitaliina peitti pahimmat taitokset.
Saimme pöydät ja tuolit paikoilleen, liinat, pöytäkoristeet, lahjapöydän yms isoimmat paikolleen.
Jouduin vääntämään sukulaisten kanssa siitä, että millainen morsiusparin pöydän pitää olla. Olisi kuulemma pitänyt olla matalampi pöytä. En vieläkään ymmärrä miksi. En halua syödä epäergonomisessa asennossa häissäni ja mulle on yksi lysti näkeekö kukaan mua pöydän takaa, kunhan minä nään kaikki.
Käytin Bride From Hell-kortin ja runnoin oman ajatukseni "meidän häät, enkä ole muutenkaan normaali"-mentalitentilla läpi.

Kännykällä otettu kuva torstaina juhlapaikalta.

Emme loppujen lopuksi olleet torstaina kovin kauaa juhlapaikalla, koska saimme isoimmat jutut hyvin pois alta. Jani haki meille kyllä iltapalaksi pizzaa ja keitettiin sumpit siinä talkooporukalle, jota ei siis ihan satamäärin ollut, mutta hyvin tuli valmista. Juomat saatiin kellariin viileään ja perjantaille jäi oikeastaan vain "pikkuhommia".

Kotona tein vielä muutaman hääkakun kylmään ja loppuyö menikin sitten rullatessa hääbingoja.
Niihinkin palaamme sitten myöhemmin.

Perjantai starttasi Tampereen kautta. Laitoin Janin M-Roomin penkkiin ja parta siistittiin.
Lisäksi haimme Janin puvun ja minä kipaisin suihkutettavat sukkahousut, joita en sitten loppujen lopuksi edes käyttänyt, mutta tulipahan ostettua. Oikeasti kyseessä on siis eräänlainen itseruskettava, joka ei tahri vaatteita ja lähtee pois vasta saippuapesussa.
Paluumatkalla haimme Nokian Cittarista boolien plissit, gluteenitonta olutta, sipsejä herkkubuffettiin jnejne.

Sitten kotiin tekemään pari hääkakkua.. Äiti rupesi tekemään kimppuni vartta ja haki hääkukat.
Meidän auringonkukathan eivät sitten ehtineet häihin. Kaksi kukki ja niistä toinen päätyi häihin.
Loput tuli Desapista. Juoksin jossain vaiheessa hääpaikalla pikku palaverissa photo booth-kuvaajan kanssa. Minulla ei tosin ollut avaimia, ne oli Janilla ja hän oli hakemassa hodarikärryä.

Tässä yksi niistä meidän oman maan kukista.

Sain kakut vihdoin valmiiksi, lastasin niitä autoon ja loput hääkamat ja surin, kun en ehdi edes imuroimaan ja Kaasozilla on tulossa yöksi! Äiti rupesi imuroimaan meillä ja minä lähdin juhlapaikalle.
Kaasozillakin saapui kakkujen kanssa paikalle, kunhan oli ensin pelastanut yhden jutun, josta kerron sitten myöhemmin.

Kaasozillan ottama kuva kakkutalkoista. Yhden naisen sellaisista. :D
Perjantaina laitettiin vielä baari kuntoon ja kaikki pienet yksityiskohdat paikoilleen. Kirjoitin menu- ja ohjelma-ikkunat, tein muutaman paikkakyltin jne. Ripottelimme hääbingot pöytiin, laskimme sadannen kerran istumapaikat jne. Isä ja setäni hakivat meille koivuja maitotonkkiin, kaaso toi miehensä kanssa heiniä niihin, setäni teki ihan huikean asetelman ruokapöydän keskelle, selkeä hortonomi! :D

Viime hetkillä tehdyt ohjelma- ja menuikkunaliitutaulut.

Sitä pientä piiperrystä oli tosi paljon ja kello oli lähemmäs kymmentä, kun kaikki oli valmiina.
Paitsi, että kotona odotti hääauton koristelu ja hääkimpun valmiiksi tekeminen...
Ei siinä sitten muuta kuin kotiin. Miehet meni virittämään nokkakoristetta ja minä askartelin takaikkunalle kyltin Kaasozillan kanssa ja solmein kimppuni valmiiksi.

Kun hevosetkin oli vihdoin ruokittu ja sulhanen poistunut nukkumaan bestmanin luokse, oli aika meidänkin Kaasozillan kanssa kömpiä nukkumaan.

Vähän saattoi jännittää, lähetin Janille vielä yöllä yhden aikaan viestin, että meidän hääkakun alunen oli navetan päädyssä, että muistavat hakea sen aamulla ja viedä juhlapaikalle... Kysyin myös missä soijanakit on... Sitten nukahdin, ilmeisesti nämä asiat vaivasivat niin paljon, että en saanut nukuttua ennen, kuin keksin mitä ne olivat. :D

Seuraavaksi hääaamu!

maanantai 26. lokakuuta 2015

Ehdottelua - Vuoden 2016 hääblogit!

Ajattelin viikon aluksi hätyytellä ihmisiä pikkuisen vielä ottamaan kantaa.

Hääblogit laitetaan taas järjestykseen kolmannen kerran ja voittajat julkaistaan Kaapelitehtaalla 23.1.2016.


Olin alkuvuodesta Turussa Love Me Do:ssa ja on kyllä mielettömän kiva tapahtuma!
Ajattelin ensi vuonnakin mennä paikalle, vaikka omat häät jo ohi ovatkin.

Jos et ole vielä ehdottanut suosikkiasi, niin tämä viikko on vielä aikaa.
Kategorioita on kolme: Vuoden hääblogi, vuoden tulokas ja kaupallinen blogi.
Ei muuta kuin miettimään suosikki vaikka kaikkiin kategorioihin ja sitten jännittämään, että ketä pääsevät ehdolle!

Ehdotuksesti voit lähettää joko spostiin: info@lovemedo.fi tai osoitteessa: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-palkitaan-jalleen 

Itsellä on selvät sävelet ketä ehdotan. :) Täytyypä heittää spostia.

Palailen huomenissa hääviikon kanssa! Ai mut meille tulee kengittäjä... No, ehkä keskiviikkona! :D
info@lovemedo.fi
info@lovemedo.fi
info@lovemedo.fi
info@lovemedo.

torstai 22. lokakuuta 2015

Elämä ennen häitä: lisää häämekkoja!

Hääviikkoa edeltävään viikkoon mahtui tosiaan paljon kaikkea touhua.
(Osa 1 täällä.)

Keskiviikkona minulla oli puvun korjaussovitus.
Kiitos oikeasti ihan tuhannesti Tampereen Tyynelän ihanille naisille!
Soitin sinne todella viimetipassa, että pukua pitäisi pienentää.. Äidinhän piti ensin pienentää puku ja laittaa nappi laahukselle. Puvun kuvion takia hän ei sitten uskaltanut sitä ruveta tekemään, joten päätin viedä puvun sitten sinne mistä sen tavallaan olin ostanutkin.

Kyllä hävetti edes soittaa, mutta niin vain aika löytyi  ja puku saatiin kuntoon.
Sovitin puvun kenkien kanssa ja katsoimme yhdessä napin paikan. Laahuksen ylösnostamiseen on muuten kaksi tapaa ja minä valitsin sen työläämmän, mutta sen, jonka kanssa pukuni kirjailu näytti kauniimmalta, vaikka laahus oli ylhäällä. Samalla reissulla vuokrasin myös alushameen.
Minun piti laittaa toisen kaasoni vannehame, MUTTA eihän se sopinut... Se ei istunut pukuni alle ollenkaan ja mikäs ihme se oli, meidän mekot ovat ihan eri malliset. No, onneksi tämäkin huomattiin ajoissa.

Rikoimme muutamaa liikennesääntöäkin sillä Tampereen reissulla ja Kaasozilla melkein teilasi yhden pyöräilijän autonovella. Sain myös murhaavia katseita ja ehkäpä pari keskisormeakin siellä vilahti, kun suhasin Golffilla Tampereen aamussa. :D
Mitäs pienistä. Kävimme myös etsimässä Tyynelää lähellä olevan M-Roomin, koska Janilla oli sinne seuraavalla viikolla asiaa.

Oli meillä eräs toinenkin missio. Kävimme Tullintorilla katsomassa, mutta siellä ei ollut mitään sellaista, mitä etsin...
Olin nimittäin varannut ajan Zazabellaan, ostaakseni itselleni lyhyemmän häämekon iltaa varten!

Se oli ihan hirveää, minulla oli ollut ajatus lyhyemmästä mekosta jo jonkin aikaa, mutta kun sanoin esim. miehelle tai äidille asiasta, niin sain vain "Ei." ja "Mitä sä toisella teet?" - tyylisiä vastauksia kummallisten katseiden saattelemana.

Yksi sovittamistani mekoista.
Mitä lähemmäs häät tulivat, sitä vakuuttuneempi olin asiasta. Mikään ei voisi mieltäni muuttaa ja päätin toimia salaa. Yllytin itseäni katselemalla kuvia ja kun kerroin asiasta Kaasozillalle, sain liittolaisen. Keksimme heti tosi monta hyvää syytä sen ostoon ja olihan varsinaisen hääpuvun budjetista jäänyt rahaa ja hääkakutkin tehtiin itse, niin siinäkin säästettiin!
Selasin Toria, ei mätsännyt mikään. Totesin, että Zazabellassa oli hienoja yksilöitä ja Tampereellehan sitä oltiin menossa.. Ei muuta, kuin varaamaan aikaa!
Sain ajan heti, ei enää ruuhkaa loppukesästä ilmeisesti.

Luin kyllä Zazabelloista netistä. Ei kauhean maarittelevia tarinoita. Mutta totesin, että suurin osa huonoista asiakaskokemuksista liittyi nimenomaan tilattuihin pukuihin. Minä olin ostamassa pukua valikoimasta heti, en joutanut odottelemaan mitään tilauspukuja, kun häihin oli viikko ja risat.

Härkää sarvista ja sisälle. Yllätyin, kun asiakaspalvelija oli mies. Oli siellä nainenkin, mutta mies meitä palveli. Katselin pukuja ja valitsin mieluisia. Yksi aivan ihana oli kokoa 34. Eieiei. Voivottelin, että en mahdu siihen. Mies sanoi, että mahdun, sovita vain. Kokeilin muistaakseni kahta pukua. Vai kolmea? (Siellä ei saanut kuvata.) Yksi oli sellainen ihan perus, missä oli jonkinlainen blingbling-koru vyötäröllä. Sitten oli vähän sellainen pitsinen, sen tyrmäsimme heti.
Sitten oli se minun pukuni. Ja se oli juurikin se kokoa 34. Takahuoneesta tuli pieni nainen, nappasi pienen hakasen kiinni ja kiskaisi vetoketjun ylös. Perhana, se meni.
Hengittäminen oli vaikeaa, mutta puku istui kuin hansikas. Potkaisin jotkut sovituskorkkarit jalkaan ja Kaasozilla sitoi siihen vyötärölle mustan satiininauhan tiskin kupeesta.
Täydellinen ja ihan mun näköinen. Ja ihan erilainen, kuin mun virallinen pukuni.

Se puku lähti mukaani ja te näette siitä kuvat, kun pääsemme hääjuhlassa siihen kohtaan.
Ostimme siihen vielä kangaskaupasta vyöaineet, koska pelkkä satiininauha olisi ollut vähän pliisu. Kaasozilla sen sitten ompeli kasaan, kiitos!

Loppuviikko menikin sitten askarrellessa ja varmaan jonkun testikakunkin tein, testikakuthan on esitelty täällä.

Perjantaina mulla oli vielä kampaaja-aika, hiukseni värjättiin ja minulle tehtiin myös ripsipidennys.
Minulla on ollut ennenkin ripsipidennykset, nämä ovat varmaan kolmannet, jotka mulle on tehty. Tykkään kyllä kovasti, ovat vaivattomat, paitsi silloin, kun silmään menee jotain ja mulla on yleensä piilarit... Mutta se on pientä sen rinnalla, että näyttää lähes aina hyvältä. ;D

Ihka omat ripset ja ihan oma karmee, meikitön naama. :D

Pidennyksillä.

Seuraavaksi päästäänkin sitten hääviikon kimppuun, stay tuned!

And the winner is...

Pidemmittä puheitta:

Nimet lapuille ja laput purkkiin.

"Minä tiedän mikä tämä juttu on."

Onnellinen arpoja.

Pakoyritys.

Tuhoaminen aloitettu.

"En anna!"

Onnea Ansku!
Eli kuvauslahjakortin voittaja on Ansku, Onnea!
Voittajalle on ilmoitettu s-postilla. Alan epäillä Bamsen kanssa tehtyä diiliä, koska Ansku voitti taannoin myös sydänlautasten arvonnan, jonka Bamse arpoi myös.
Kannattaa siis osallistua arvontoihin blogeissa, niistä voi voittaa mukavia juttuja!

Kiitos kaikille osallistujille ja olkaa tarkkana jossain vaiheessa tulossa lisää arvontaa!

Julkaisen tähän perään myös seuraavan postauksen, niin päästään niiden meidän häiden kimppuun!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Pahoitteluni...

Ensinnäkin nöyrä anteeksipyyntö, en ole ehtinyt arpomaan valokuvalahjakortin voittajaa, enkä ehdi tänäänkään, koska valo ei enää riitä kuvaamiseen ja haluan kuvata tapahtuman.
Yritän huomenna, viimeistään keskiviikkona ehtiä aikaisemmin koulusta kotiin, tänään jäin koneen kanssa jumiin metsään ja siellä meni hetki, kun pojat kiskoi mut pois. :D
Pahoitteluni, pidän teitä jännityksessä vielä päivän tai kaksi.

Mutta annatte minulle ehkä anteeksi, kun kerron että hääkuvat ovat tulleet ja kohta päästään hääpäivän kimppuun! Instassa on itseasiassa yksi maistiainen hääkuvista.

Lisäksi julkaisen tässä nyt yhden sneak peak-kuvan perjantain TTD-kuvauksista, kiitos Mika!

© Mika Peltomaa Photography

Rupean alustamaan nyt arvontaa ja muutamaa postausta, kyllä nämä tästä vielä järjestykseen saadaan. :)

lauantai 17. lokakuuta 2015

TTD-look

Hääkuvat pitäisi tulla tänään tai huomenna! Iik!

Mutta eilen meillä tosiaan oli Mikan kanssa TTD-kuvaukset.
Osallistuin niihin yksin, koska Jania ei nyt kamalasti kiinnosta olla kuvattavana ja mielestäni TTD on enemmän morsiamen juttu.

Niitä Mikan ottamia kuvia voidaan ihailla myöhemmin, mutta ohessa kuvia eilisestä lookistani.
Kampauksen loihti luottokampaajani Parturi-Kampaamo Hanna-Leena ja meikin teki Marja-Riitan pieni kauneushoitola. Kiitos molemille!

"Älä ota sitä kuvaa sitten niin, että toi kaamea hevostarha on taustalla!"
Hiukset on menossa vähän lässähtäneet tässä, mutta tykkäsin kasaritukastani tosi paljon.
Meikki oli mahtava! Niin musta että ja pysyi tosi hyvin, sai oikein pesemällä pestä pois.


Meillä on ohjelmassa tänään ristiäiset, joten täytyy tässä pikkuhiljaa valmistautua.
Muistakaa osallistua arvontaan, aikaa on vielä reipas vuorokausi! Lahjakortin voi käyttää sitten vaikka TTD:n. :)

Kuvat © Muru, joka kohta jo osaa käyttää järjestelmäkameraa! :D

Mahtavaa viikonloppua!

perjantai 16. lokakuuta 2015

Tänään TTD!

En tiedä miten tää puhelinpäivitys onnistuu, mutta ajattelin tulla kertomaan, että tänään on TTD-kuvaukset!


Ulkona on kolme astetta lämmintä, mut ehkä tää tästä, meikkiin menossa seuraavaksi.


Instaan saattaa tulla kurkistuksia, vilkuilkaa sitä välillä. :)
Mukavaa päivää kaikille!









maanantai 12. lokakuuta 2015

Elämä ennen häitä: koekampaus

Ääk!

Ihan kohta ne on täällä! Nimittäin hääkuvat! Mika niitä työstää ja kohta, ihan kohta päästään niitä ihastelemaan.

Eli, jospa lähtisimme purkamaan häitämme edeltäviä viikkoja?
On kiva palata muistoissa sinne elokuun lämpimiin päiviin. :)

Minun kesälomani starttasi 1.8 ja sinä päivänä alkoi myös hillitön hääjärjestelyjen loppukiri.
Lauantai-aamuna lähdimme anivarhain kohti Helsinkiä ja meitä odottavaa Viikkaria, joka vei meidät viinanhakureissulle Tallinnaan. Siitä on oma postauksensa täällä.

Sunnuntai meni varmaan jonkin asteisessa usvassa, mutta seuraava viikko olikin toimintaa täynnä!
Maanantaina rynnittiin Kaasozillan kanssa ostamaan vessakorien sisältöä Tokmannilta. Korit oli lainassa Kaasozillalta, mikä oli hyvä, koska korien sisältö tuli yllättävän kalliiksi. Ettekä arvaa kuinka paljon mulla on kotona hiuslakkaa, sukkahousuja ja huulirasvaa, koska koreista käytettiin oikeastaan vain viinakset. Niistä piilopulloista on muuten oma tarinansa, mutta kerron sen sitten, kun päästään hääjuhlassa siihen kohtaan. :)

Tiistaina olikin vuorossa koekampaus ja -meikki.
Hääkampaukseni teki luottokampaajani, jonka penkkiä olen kuluttanut lähemmäs kymmenen vuotta.
Hanna on aivan ihana nainen, jolla on aina uusia ideoita ja mieletön ammattitaito!
Ei tosiaankaan ollut epäselvää kenen käsiin annan hääkampauksen ja varasinkin päivän jo lähes vuotta ennen! Myös äitini kävi Hanna penkissä kaunistautumassa ja kutsuin koko perheen luottokampaajan myös häihin ja oli aivan ihanaa, että hän pääsi juhlimaan päiväämme!


Tässä kuvia, jotka äiti otti, kun pääsin kotiin. Olin jo koekampaukseen supertyytyväinen, vaikka sitä ei tietenkään rakennettu ihan niin huolella, kuin hääpäivän kampaus. Lähinnä kokeilimme saako päähäni tehtyä kiharoita raudalla, vai tarvitaanko paplarit. Hiuslaatuni on nimittäin erittäin liukas ja lisäksi hiukseni ovat paksut, joten puuhaa riittää, varsinkaan, kun ne eivät halua kuivua...


Minulla oli Rapunzelin klipsipidennykset, joista puolet jäi käyttämättä - onhan mulla puolet vähemmän hiuksiakin päässä!
Käyn hääpäivän kampausta tarkemmin vielä läpi, kun tihrustetaan morsiamen lookkia.


Valitettavasti kampaajani ei meikkaa, joten menin sitten toisaalle meikkiin.
Molemmat kaasot suosittelivat Kaisaa ja minäkin päätin luottaa nuoreen ammattitaitoon.
Jo koemeikki oli onnistunut, raikas ja silti rock, joten olin varma, että myös häämeikistäni tulee onnistunut! Palataan tähänkin vielä myöhemmin. :)

Lopputiistai menikin sitten alusvaateostoksilla, otin hääpuvun kainaloon ja marssein alusvaateliikkeeseen ostamaan olkaimettomia liivejä. Voin sanoa, että löysin täydelliset valkoiset, hyvin istuvat liivit, joita ei tarvinnut kertaakaan nyppiä ylöspäin. Lisäksi pisteet siitä, että niissä ei ole ylimääräisiä hörhellyksiä. Äiti oli myös samalla reissulla hankkimassa itselleen liivejä ja täytyy sanoa, että paikallisessa alusvaateliikkeessä on ihan super palvelu! Myyjällä ei ollut valikoimissa ympärysmitaltaan sopivan kokoisia liivejä, mutta hän pienennytti liivit ilman eri maksua, että äiti varmasti sai ne ajoissa.

Kun alusvaatteet oli plakkarissa, survoimme hääpuvun takaisin auton takapenkille ja sitten lähdettiin hakemaan Anttilan Marjatilalta häiden alkumaljoja ja alkoholittomia. Niistä paremmin tässä postauksessa.

Loppuviikkoon mahtuikin monenmoista puuhaa, testikakkuja yms. Muutama kuvakin saattaa löytyä.
Palataan näihin seuraavaksi. :)

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

M♥J: Hääparin lasit

Kurkistetaanpa yhtä häidemme yksityiskohtaa, nimittäin hääparin laseja.

Kirjoitin jossain vaiheessa hääparin laseista ja pohdein, että ovatko nuo kaupalliset lasit ihan täysiä turhakkeita.
No ovathan ne. Anteeksi nyt vaan kaikki hääputiikkien ja -nettikauppojen pitäjät, mutta eihän 50€ arvoisissa laseissa, joissa on pari sydäntä, ole mitään järkeä!

Meille ei olisi todellakaan tullut mitään special laseja, jos en olisi näitä niin naurettavan halvalla kirpparilta kohlinut mukaani.

Oikeasti EURON kappale.
Tältä ne näyttivät:


Ja tälläiset ne ovat nyt:


Muistin tosiaan, että tätini harrastaa lasimaalausta ja kysäisin häneltä, voisiko hän taiteilla laseihimme jotain. Tulostin jopa muutaman inspiraatiokuvan, mutta annoin vapaat kädet.
Yhdessä kuvassa oli tälläinen koivukuvio laseissa.



Sain valmiit lasit hääviikkomme torstaina ja voi että miten mahtavat ne ovat!
Ja vielä personoitu juuri meidän laseiksemme, nimikirjaimet, päivämäärä ja kaikki!
Nuohan on siis vielä poltettu maalauksen jälkeen, eli maalaus kestää hyvin pesua.


Istuivat myös täydellisesti teemaan ja mätsäsivät mm. koivupilleihin ja kakkualusiin!
Olen näihin enemmän kuin tyytyväinen ja vaikka ne nyt ovatkin baarikaapissamme, niin todennäköisesti tulemme hörppimään niistä ainakin hääpäivänämme ja miksei muinakin tärkeinä päivinä.

Kiitos vielä tädille, nämä ovat aivan ihanat!

Lisää hääjuttuja tippuu pikkuhiljaa, ehkä pitäisi jo ruveta käymään läpi viikkoja ennen häitä, vaikka niistä ei paljon kuvia olekaan, kun allekirjoittaneella oli vähän kiire...
Kai ne hääpäivän kuvatkin sieltä kohta tulevat.

Muistakaa osallistua edellisen postauksen arvontaan!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Huomenlahjakuvaukset by Ninkadesign + upea arvonta!

 Postauksen kuvat © Nina/ Ninkadesign, ethän kopioi!

Olen ollut niin kiireinen viime aikoina, etten ole edes ehtinyt istua blogien ääreen.
Eipä siinä, emme ole vieläkään saaneet valokuvia, mutta sen sijaan häävideon demoja ollaan tässä ihmetelty, voi että ne ovat olleet ihania!

Mutta ihan vielä ei ole häävideoiden aika, sen sijaan minulla on teille alennusta tiedossa, sekä todella upea arvonta!

Blogia seuranneet muistavat, kun kävin heinäkuussa huomenlahjakuvauksissa.
Nyt voin kirjoitella niistä paremmin, koska mies on kuvansa saanut ja syytä salailuun ei enää ole.


Koska huomenlahjakuvaukset piti suorittaa salassa, ettei yllätys menisi pilalle, niin ne vaativat pienen järjestelyn. Oma lomani ei ollut vielä alkanut, mutta minulla oli yksi talvilomapäivä käyttämättä, joten käytin siitä puolet eräänä maanantaina ja lähdin töistä aikaisemmin. Jouduimme ottamaan kuvat viikolla myös siitä syystä, että Ninalla oli viikonloput täynnä hääkampauksia ja -meikkejä.

Olimme sopineet sähköpostilla mitä tehdään ja mitä otan mukaan.
Ajelin sitten Lohjalle, jossa Ninalla on työhuone ja Lohjalla oli myös kuvalokaatioiksi sopivia paikkoja. Päädyin osittain sattumalta Ninan kuvattavaksi. Olimme tehneet aikaisemmin blogiyhteistyötä ja nähneet häämessuilla, jossain sähköpostissa tuli sitten vain puhetta huomenlahjakuvista, koska Nina opiskeli valokuvausta. Lisäksi halusin huomenlahjakuville naiskuvaajan, ihan vain siksi, että mies kysyisi kumminkin että "Kuka nää on ottanut?".
Minulle kun oli alusta asti selvää, että kuvissa voidaan vilauttaa myös paljasta pintaa.
Useimmille hääblogien lukijoille Nina on tuttu upeiden hiuskorujen takaa Ninka-verkkokaupasta.

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen ja käytyäni matkalla Kenkämaailmassa ostamassa bootsit (häät, mikä ihana tekosyy!) kurvasin Lohjalle Kalkkipetterin pihaan. Ninan työhuone sijaitsee hylätyn kalkkitehtaan vanhassa toimistorakennuksessa. Ajattelin heti tehtaan aavemaiset rauniot nähdessäni, että paikka on tosi mahtava, voisimmepa kuvata tuolla!


Päästyäni työhuoneelle Nina sanoikin, että oli pyytänyt talonmiestä jättämään portin auki tehtaalle, että päästään sinne kuvaamaan. :)
Nina kampasi ja meikkasi minut ja sitten vanhan kalkkitehtaan uumeniin. Ihan mahtava paikka!
Meillä oli pieni sateenuhka koko ajan ja aurinko pysytteli surimman osan ajasta piilossa, mutta saimme silti tosi kivoja kuvia.

Kalkkitehtaalla juoksenteli myös muutama alaikäinen luvatta, ei kyllä nähty niitä poliiseja, joita pakoon he juoksivat! :D


Kävimme vielä vaihtamassa mun kampausta ja otimme muutaman kuvan sisällä toimiston käytävillä.
Sitten ajoimme paikalliselle uimarannalle. Siinä matkalla oli upea metsikkö, jossa otimme muutaman kuvan. Metsä oli lehtomainen ja siellä oli paljon saniaisia ja valtavia lehtipuita, ei yhtään perinteinen kuusimetsä, mikä oli tosi hieno juttu! Harmaan ja kolean ilman takia ei muita ihmisiä juuri näkynyt, joten sain paljastella ihan rauhassa.
Lopuksi menimme vielä uimarannalle ja siellä suojaisaan poukamaan. Voin kertoa, että vesi oli todella kylmää. Lämpötila oli muutenkin noin +13 astetta, joten vesi oli jäätävää!


Puoli kymmenen aikaan illalla lopetimme kuvaukset tyytyväisinä. Oli ihan uskomattoman mukavaa, Nina kanssa ei tarvitse kyllä kuvaamista jännittää yhtään! Lähdin sitten ajelemaan kotiin päin ja kun pysähdyin Forssaan Paninille, niin kännykkään tippuivat ensimmäiset kuvat. Ei vitsit, ne on niin ihania. ♥

Kotona olin puolilta öin ja matkalla alkoi sitten se vesisadekin. Miehelle kerroin vasta häiden jälkeen tästä kuvauspäivästä, uteluihin vastasin vain "hääsalaisuuksia, näät sitten."

Voin suositella kaikille huomenlahjakuvauksia tai ihan mitä tahansa kuvauksia, sillä ne jos mitkä nostavat itsetuntoa! Pakko ei tietysti ole olla puolialasti tai ilman rihman kiertämää, mutta jotenkin siihenkin tottuu ja rohkeus kasvaa kuvausten edetessä.


Viime viikkoisen Lady Gasell Bella-voittoni kunniaksi Nina päätti tarjota blogini lukijoille alennuksen kuvauksista! Minähän osallistuin kisaan Ninan ottamilla kuvilla ja yleisöäänestyksessä käytettiin kaikissa julkaisuissa kasvokuvaani. Voittoisa kuva se olikin!
Eli nyt jos yhtään tuntuu siltä, että kihlakuvat on ottamatta tai huomenlahjakuvaukset ilahduttaisivat sinunkin miestäsi, niin ei muuta kuin varaamaan kuvaukset Ninalta!
Lokakuun aikana tehtyistä varauksista saa nyt pois -15%. Kuvauksien ei tarvitse olla nyt lokakuussa, vaan vuoden 2016 loppuun asti on aikaa käydä kuvattavana. Mainitse yhteydenotossa blogin alennuksesta.
Ottakaa huomioon myös, että Nina on ammattimeikkaaja ja -kampaaja, joten häneltä saa helposti koko setin kuvausmeikkeineen ja -kampauksineen. Kuvat voidaan ottaa miljöössä joko Lohjalla tai sitten asiakkaan toivomassa paikassa. Tutustu hinnastoon täällä.

Ninan kuvia löytyy facebookista ja instagramista, sekä ninkadesign-sivuilta.

Eikä siinä vielä kaikki.
Nyt on mahdollista voittaa lahjakortti kuvauksiin Ninan kanssa!
Lahjakortti kattaa kuvaukset Lohjalla (1-2 tuntia) ja 5-10 jälkikäsiteltyä kuvaa sähköisesti toimitettuna. Voittaja saa kuviin täydet käyttöoikeudet nettiin ja printtiin, mutta tekijänoikeudet säilyvät tottakai kuvaajalla ja kuvia voidaan käyttää portfoliossa.

Lahjakortin voi käyttää huomenlahja-, bridal - , kihla-, lapsikuviin tai trash the dressiin.
Sitä ei voi käyttää perhe- tai hääkuviin.
Voittaja saa itse päättää kuvauksien ajankohdan, joskin lahjakortti tulee käyttää vuoden 2016 loppuun mennessä.

Miten osallistua?
Tällä kertaa jaetaan arpoja oman aktiivisuuden mukaan.
* yhden arvan saa kommentoimalla tähän postaukseen
* toisen saat olemalla minun tai Ninan blogin lukija
* kolmannen arvan saat, kun mainostat arvontaa omassa blogissasi tai jossain muussa sähköisessä mediassa. (Miksei Hesarin etusivullakin, käy meille)

Ilmoita arpojesi määrä ja laita sähköpostiosoitteesi kommenttiin, anonyymit, huomatkaa laittaa nimi tai nimimerkki, kun osallistutte, ettei ole ano540 tyylisiä ratkaisuja...

Aikaa osallistua on kaksi viikkoa, osallistumisaika päättyy 18.10.15 klo. 12.
Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja lisäksi arvonnasta tehdään luonnollisesti postaus blogiin.

Onnea kaikille arvontaan!
Minä alan valmistautua tulevaan kouluviikkoon. Ihania syyspäiviä kaikille!