M♥J: The Dress

Minun hääpukuni. ♥

Kuvattu vähän oston jälkeen.

The Dress, mekko joka päällä olet maailman kaunein ja sukulaiset nyyhkivät onnesta kanssasi, kun se on niin täydellinen!

Jepjep. Hääpuku on sellainen jännä juttu. Vaikka omani on aivan ihana, niin en silti edes itkenyt kertaakaan sen takia / se päällä. Se on kaunis, upea ja silti jotenkin yhdentekevä.
Ja kumminkaan en raaski myydä sitä!

Minulla on niin ristiriitaiset tuntemukset hääpukuuni, että en osaa niitä sanoiksi pukea.
Olisinko silti voinut mennä jossain muussa mekossa naimisiin? Todennäköisesti. Tämä vain oli se mun juttuni nyt.

Kuvittelin aina (nuorena), että menen naimisiin puvussa, joka on olkaimeton ja A-linjainen. Ei mikään kermakakku, mutta ehkä pieni tylli kohottamassa helman pois korkojeni alta. Kuvittelin sen olevan hillitty ja valkoinen. Ehkä joku koru vyötäröllä.
Sitten kasvoin isoksi, ajoin puoli päätä kaljuksi ja täytin vaatekaappini mustalla, niiteillä ja pääkalloilla. Luonnollisesti hääpuvussa piti olla jotain mustaa.

Kuitenkin lähdin sen A-linjaisen puvun kuva silmissäni kiiltäen etsimään pukuani. Puvun sovituksesta ja ostotapahtumasta voit lukea täältä.

© Mika Peltomaa Photography

Vasta, kun seisoin viikkoa ennen häitä Tyynelässä ja puku oli päälläni korjausompelun mittoja varten, niin myyjä sanoi, että puku on ihan minun näköinen ja minulle sopii hyvin tälläinen merenneitomalli.
Siis anteeksi MIKÄ?! Merenneito? Ai mulla? Siis WTF? Eihän minun JLo-lantiolleni mikään merenneitomalli nyt sovi, älkää nyt naurattako! Johan sen tarvitsisi olla kokoa 46, että mahtuisin siihen, hahhahhaa!
Vilkaisu peiliin kertoi, että joo,o, kyllä tämä taitaa olla merenneito.
En todellakaan ollut tajunnut sitä aikaisemmin. Mutta eipä se haitannut, hyvältä se näytti silti.

On siis ihan fine, että puku ei ole rahtuakaan sellainen, millaiseksi olet sen alun alkaen päässäsi kuvitellut. Hääpuvut ovat myös siitä jännä luonnonvara, että ne löytävät aina sen oikein omistajansa.
Tämä siis vain rohkaisuna niille tuleville morsiamille, jotka eivät vielä ole pukuaan löytäneet. Ottakaa rauhassa aikaa ja olkaa rohkeita kokeilemaan. Asiantunteva myyjä on myös kullan arvoinen ja yleensä oikeassa.

Minun pukuni oli todella mukava päällä. Jouduin enemmänkin nyppimään sitä alas kuin ylös, mitä yleensä näkee morsiamien tekevän. Minun ei tarvinnut, puku oli kuin hansikas. Minulla oli vuokrattu alushame ja se oli ihan ehdoton! Helpotti todella kävelemistä ja puku oli ilmavampi.
Puvun kanssa pystyi hienosti istumaan ja tanssimaan. Ja nousemaan autosta sivistyneesti!

© Mika Peltomaa Photography

Laahus oli alhaalla kuvissa ja kirkon jälkeen loppuajan. Ei jaksettu enää nostaa sitä takaisin ylös, tanssiessa nappasin sen käteen. Muutaman kerran siihen astui joku päälle, mutta ei se ole vaarallista. Hyvin likainen se oli päivän jälkeen, että kivaa on ilmeisesti ollut!

Moni sanoi, että pukuni on ihana ja sopi minulle. Sanahelinää ehkä, mutta kuka tulee sanomaan morsiamelle, että pukusi on ihan hirveä, et sitten parempaa löytänyt?
No ei ketään. Mutta minä viihdyin omassani ja se on tärkeintä. :)