Elämä ennen häitä: lisää häämekkoja!

Hääviikkoa edeltävään viikkoon mahtui tosiaan paljon kaikkea touhua.
(Osa 1 täällä.)

Keskiviikkona minulla oli puvun korjaussovitus.
Kiitos oikeasti ihan tuhannesti Tampereen Tyynelän ihanille naisille!
Soitin sinne todella viimetipassa, että pukua pitäisi pienentää.. Äidinhän piti ensin pienentää puku ja laittaa nappi laahukselle. Puvun kuvion takia hän ei sitten uskaltanut sitä ruveta tekemään, joten päätin viedä puvun sitten sinne mistä sen tavallaan olin ostanutkin.

Kyllä hävetti edes soittaa, mutta niin vain aika löytyi  ja puku saatiin kuntoon.
Sovitin puvun kenkien kanssa ja katsoimme yhdessä napin paikan. Laahuksen ylösnostamiseen on muuten kaksi tapaa ja minä valitsin sen työläämmän, mutta sen, jonka kanssa pukuni kirjailu näytti kauniimmalta, vaikka laahus oli ylhäällä. Samalla reissulla vuokrasin myös alushameen.
Minun piti laittaa toisen kaasoni vannehame, MUTTA eihän se sopinut... Se ei istunut pukuni alle ollenkaan ja mikäs ihme se oli, meidän mekot ovat ihan eri malliset. No, onneksi tämäkin huomattiin ajoissa.

Rikoimme muutamaa liikennesääntöäkin sillä Tampereen reissulla ja Kaasozilla melkein teilasi yhden pyöräilijän autonovella. Sain myös murhaavia katseita ja ehkäpä pari keskisormeakin siellä vilahti, kun suhasin Golffilla Tampereen aamussa. :D
Mitäs pienistä. Kävimme myös etsimässä Tyynelää lähellä olevan M-Roomin, koska Janilla oli sinne seuraavalla viikolla asiaa.

Oli meillä eräs toinenkin missio. Kävimme Tullintorilla katsomassa, mutta siellä ei ollut mitään sellaista, mitä etsin...
Olin nimittäin varannut ajan Zazabellaan, ostaakseni itselleni lyhyemmän häämekon iltaa varten!

Se oli ihan hirveää, minulla oli ollut ajatus lyhyemmästä mekosta jo jonkin aikaa, mutta kun sanoin esim. miehelle tai äidille asiasta, niin sain vain "Ei." ja "Mitä sä toisella teet?" - tyylisiä vastauksia kummallisten katseiden saattelemana.

Yksi sovittamistani mekoista.

Mitä lähemmäs häät tulivat, sitä vakuuttuneempi olin asiasta. Mikään ei voisi mieltäni muuttaa ja päätin toimia salaa. Yllytin itseäni katselemalla kuvia ja kun kerroin asiasta Kaasozillalle, sain liittolaisen. Keksimme heti tosi monta hyvää syytä sen ostoon ja olihan varsinaisen hääpuvun budjetista jäänyt rahaa ja hääkakutkin tehtiin itse, niin siinäkin säästettiin!
Selasin Toria, ei mätsännyt mikään. Totesin, että Zazabellassa oli hienoja yksilöitä ja Tampereellehan sitä oltiin menossa.. Ei muuta, kuin varaamaan aikaa!
Sain ajan heti, ei enää ruuhkaa loppukesästä ilmeisesti.

Luin kyllä Zazabelloista netistä. Ei kauhean maarittelevia tarinoita. Mutta totesin, että suurin osa huonoista asiakaskokemuksista liittyi nimenomaan tilattuihin pukuihin. Minä olin ostamassa pukua valikoimasta heti, en joutanut odottelemaan mitään tilauspukuja, kun häihin oli viikko ja risat.

Härkää sarvista ja sisälle. Yllätyin, kun asiakaspalvelija oli mies. Oli siellä nainenkin, mutta mies meitä palveli. Katselin pukuja ja valitsin mieluisia. Yksi aivan ihana oli kokoa 34. Eieiei. Voivottelin, että en mahdu siihen. Mies sanoi, että mahdun, sovita vain. Kokeilin muistaakseni kahta pukua. Vai kolmea? (Siellä ei saanut kuvata.) Yksi oli sellainen ihan perus, missä oli jonkinlainen blingbling-koru vyötäröllä. Sitten oli vähän sellainen pitsinen, sen tyrmäsimme heti.
Sitten oli se minun pukuni. Ja se oli juurikin se kokoa 34. Takahuoneesta tuli pieni nainen, nappasi pienen hakasen kiinni ja kiskaisi vetoketjun ylös. Perhana, se meni.
Hengittäminen oli vaikeaa, mutta puku istui kuin hansikas. Potkaisin jotkut sovituskorkkarit jalkaan ja Kaasozilla sitoi siihen vyötärölle mustan satiininauhan tiskin kupeesta.
Täydellinen ja ihan mun näköinen. Ja ihan erilainen, kuin mun virallinen pukuni.

Se puku lähti mukaani ja te näette siitä kuvat, kun pääsemme hääjuhlassa siihen kohtaan.
Ostimme siihen vielä kangaskaupasta vyöaineet, koska pelkkä satiininauha olisi ollut vähän pliisu. Kaasozilla sen sitten ompeli kasaan, kiitos!

Loppuviikko menikin sitten askarrellessa ja varmaan jonkun testikakunkin tein, testikakuthan on esitelty täällä.

Perjantaina mulla oli vielä kampaaja-aika, hiukseni värjättiin ja minulle tehtiin myös ripsipidennys.
Minulla on ollut ennenkin ripsipidennykset, nämä ovat varmaan kolmannet, jotka mulle on tehty. Tykkään kyllä kovasti, ovat vaivattomat, paitsi silloin, kun silmään menee jotain ja mulla on yleensä piilarit... Mutta se on pientä sen rinnalla, että näyttää lähes aina hyvältä. ;D

Ihka omat ripset ja ihan oma karmee, meikitön naama. :D

Pidennyksillä.

Seuraavaksi päästäänkin sitten hääviikon kimppuun, stay tuned!