Kai se lukijoista olisi mukavaa, jos kirjoittajalla olisi kasvot..?
Itse ainakin luen mieluummin blogia, josta tiedän minkä näköinen ja oloinen kirjoittaja sen takana on.
Olen siis 30-vuotias (henkiseltä iältäni ehkä 25)
Elämäni miehen tapasin tietämättäni kuusi vuotta sitten, mutta tajusin herran elämäni rakkaudeksi vasta 1½ vuotta sitten.
Kihloihin menimme marraskuussa 2013 ja koska päätin jo kesällä 2013, että menemme naimisiin kesällä 2015, niin sormuksen myötä olen sitten päästänyt sisäisen häähirmuni irti ja ruvennut keräämään ideoita.
Asumme maalla ja pihassa tepastelee kaksi hevosta ja poni ja lisäksi nurkissa pyörii pommiuros. Eläimistäni ja niiden elämästä voit lukea toisesta blogista.
Luultavasti tämä maalla asuminen tulee näkymään jollain tavalla häissämme, vaikka haluan sinne myös ripauksen sitä rock ´n`rollia.
Olen ollut rock-musiikin ystävä yläasteikäisestä lähtien ja raahannut tuon miehenkin jo muutamaan otteeseen kuuntelemaan Volbeat:a ja ensi kevääksi on varattu liput Aerosmithin keikalle! Mies on musiikin suhteen enemmän kaikkiruokainen, kuin minä. Sujuvasti vetää kaikki iskelmät ulkomuistista, vaikkakin kaikken sykähdyttävintä on ollut, kun istui olohuoneen lattialla kasaamassa vitriiniä ja lauloi mukana Nothing Else Matters:a, kun se radiosta tuli.
Yhteisiä harrastuksia meillä ei kamalasti ole, joskus käydään lenkillä tai elokuvissa. Itse harrastan hevosteni lisäksi salilla käymistä, valokuvaamista ja flamencotanssia. Eli viihdyn paremmin kameran takana, kuin edessä, siksi meistä ei ainakaan vielä ole edes yhteiskuvia, pitäisi varmaan ottaa se puolivirallinen kihlajaiskuvakin sitten, kun pidämme kavereille kihlajaisbileet.
Olen taas tämän sunnuntain viettänyt hääblogeja selaillen ja vähän tässä on masentanut, että olenko ihan auttamattoman vanha menemään naimisiin? Kaikki noiden blogien morsiammet on nuoria ja hehkeitä ja trendikkäitä. Tuntuu, että kaikki menevät naimisiin hemmetin kalliisti ja hienoissa paikoissa. No me ei mennä ja jos tarkemmin ajattelee, niin olinhan minäkin vähän yli parikymppisenä kihloissa ja olisin voinut mennä naimisiin.
On se hyvä, että en mennyt. Ei ollut elämäni mies se kaveri. Olenkin tulevalle aviomiehelleni sanonut, että se on vain hyvä, että tapasimme toisemme vasta nyt, kun olemme vanhempia ja viisaampia (mitä ollaan?!), ei me oltais jaksettu toisiamme nuorempina.
Mutta ei tässä mitään muuta, kuin silmät kiinni ja sekaan.
Minä päätin jo pikkutyttönä, että menen naimisiin vain kerran ja se tapahtuu kesällä 2015!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano nyt sinäkin jotain.