Me lähdimme juomien hakureissuun vähän isommalla porukalla. Koska vanhempani olivat luvanneet auttaa häiden kustannuspuolessa, päätimme ottaa heidät mukaan matkalle. Pääsivät hekin välillä vähän tuulettumaan. :) Kävimme hakureissulla vain muutamaa viikkoa ennen häitä, eli 1.8.
Varasimme matkat Vikingille, koska sieltä oli halvin viedä auto yli.
Meillä oli lainassa Janin työnantajan iso pakettiauto, joka sitten oli loppujen lopuksi niin iso, että meidät laskettiin kuorma-autojen joukkoon.
Meillä oli mukana myös valtakirja, että olemme auton lainanneet, emmekä varastaneet ja menossa myymään sitä Viroon. Me menimme Janin kanssa pakettiautossa laivaan ja vanhempani olivat ottaneet vain reittimatkat. Tämä siksi, että kaikkien autossa yli menevien täytyy mahtua sinne autoon ja paku on vain kolmelle. Vanhempani tulivat siis omalla autolla satamaan ja jättivät sen sinne päiväksi.
Laivaan ajaminen oli ihan helppoa. Portilla katsottiin matkavaraus ja minun passi. Matkan varaajan pitää olla autossa mukana, Janin passia tai auton asiakirjoja ei kukaan kysynyt.
Saimme myös paluumatkan liput jo mukaan, sitten meidät ohjattiin reunimmaiseen riviin, rekkojen viereen. Peräämme ajoi sitten matkailuautot ja muut isot pakut.
Henkilöautot päästettiin laivaan ennen meitä ja me pääsimme sitten, kun ne oli kaikki pakattu. Saimme ajaa ihan keulaportin taakse, eli paalupaikalta ulos!
Auto jäi sinne ja me lähdimme etsimään vanhempiani. Matkan aikana kävimme syömässä ja kiertelimme kaupoissa ja sitten olikin aika siirtyä autokannelle.
Tallinnan päässä saimme tosiaan ajaa ekoina ulos. Oli vähän "mihin pitäs mennä?"-olo, mutta onneksi reitti oli melko suora. Olimme sopineet, että odotamme vanhempiani sataman bussiparkissa ja melko nopeasti he laivasta ulos pääsivätkin.
Pakkauduimme autoon, isä meni sikaosastolle ja lähdimme etsimään SuperAlkoa.
Onneksi olin ottanut laivasta Tallinnan kartan, sillä meidän molempien kännykät hävitti nettinsä, emmekä voineet käyttää navigaattoreita. Harmitti, kun ei oltu otettu vanhempien Tomtomia mukaan.
Pienen harhailun jälkeen sitten löysimme tiemme SuperAlkolle, joka on siis se kaikkein suurin noutopiste Uus-Sadaman kadulla.
Olin tehnyt tilauksen ennakkoon netissä torstai-iltana ja itse asiassa lisäsin siihen vielä tavaraa perjantaina aamupäivällä sähköpostilla ja hyvin oli mennyt läpi!
Lava oli valmiina odottamassa ja olin sopinut noudon neljän pintaan, mutta olimme paikalla jo hyvissä ajoin, koska ajattelimme kierrellä ja ostaa vielä bingopalkintoja ja tuliaisia.
Ostokset lisättiin lavan summaan, tarkistimme lavan ja maksoimme sen.
Lava lykättiin ulos ja pakkasimme sen käsin autoon. Meillä oli kumminkin viinit lasipulloissa, niin saimme ne tuettua hyvin.
Ajoimme läheisen ostoskeskuksen pihaan parkkiin ja kävimme kiertelemässä keskuksessa. Mukaan ei tarttunut mitään, joten suuntasimme takaisin satamaan. Menimme Sadamarketin yläkertaan kahville ja katselimme matkalla kojut, ei oikein tuo rihkama kiinnostanut, joten ei tullut ostettua mitään.
Me lähdimme sitten Janin kanssa odottamaan laivaan pääsyä ja vanhempani menivät suoraan laivaan.
Emme vain meinanneet löytää oikeaa porttia. Olimme menossa sieltä mistä tulimme laivasta poiskin, mutta siellä vain joku kiukkuinen akka huusi meille jotain ja läimäytti ikkunan kiinni.
Okei... menimme sitten infoon kysymään ja sieltä mies sai neuvottua meille, että meidän pitää mennä toiselta puolelta sisään, tästä portista päästetään vain rahtiliikenne.
Ai jaa! No ei mitään, me kierrettiin se sataman parkkis ja siellähän oli isot kyltit, että mikä kaista on mihinkin laivaan!
Tallinnan päässä on tuo laivaan ohjaaminen paljon heikompaa, kuin Helsingissä. Toki kielimuurikin on olemassa, mutta yleisesti Tallinnassa on töykeää asiakaspalvelua melko monessakin paikassa.
Löysimme kuitenkin isojen pakujen jonoon ja sitten odottamaan.
Pääsimme taas viimeisten joukossa laivaan, joskaan isojen autojen puoli ei ollut tällä kertaa niin täynnä, kuin mennessä.
Loppumatka meni mukavasti ja Helsingin päässä huristelimme vain laivasta ulos. Ihan loppumetreillä satamassa oli vielä tullin porukkaa koirineen ja Jani oli ihan varma, että ne pysäyttää ja rupeaa penäämään viinojen tarkoitusta. Minä vain kysyin, että onko tuo koira sellainen tv-koira?
Mutta ei kukaan ollut kiinnostunut meidän kuormasta, ei pysäytetty.
Selvisimme Helsingin vilinästä kotiinkin ja vieläpä tosi nopeasti, olimme jo reilusti ennen puoltayötä kotona!
Vinkkejä viinaralliin:
- Katsele eri laivojen hintoja, Viking Express kai edullisin mennä yli, mutta riippuu paljon auton koosta! Meillä oli iso auto, joten yli meneminen oli kalliimpaa.
- Mikäli lainaat auton joltain, pyydä lupa-asiakirja mukaan. Varsinkin firmojen autoissa täytyy olla kaikki tarvittavat paperit mukana!
- Minulla oli meidän hääkutsu mukana todisteena, että mihin juomia ollaan rahtaamassa. Sitä ei kyllä kukaan kysellyt, mutta kai jotain pistotarkastuksia joskus tehdään.
- Joillain laivoilla saattaa laivan oma order olla halvempi vaihtoehto ostaa juomia, kuin maista tilaaminen. Meidän laivalla näin ei ollut, mutta kannattaa tsekata varmuuden vuoksi!
- Etukäteen tilauksen tekeminen maihin on helppoa ja vaivatonta. Saat vahvistuksessa tietää mitä juomia ei sillä hetkellä ole ja voit ottaa tilalle jotain muuta halutessasi. Lavan saa myös, tilauksen hinnan ylittäessä 500€, toimitettuna suoraan satamaan. Minä en käyttänyt tätä, koska halusimme käydä myymälässäkin.
- Ota huomioon, että tietoliikenneyhteydet voivat tehdä tenän. Varaudu siis ihan oikealla navigaattorilla ja ihan perinteisellä kartalla, mikäli paikat ei ole tuttuja. Osoitteet tärkeisiin paikkoihin kannattaa kirjoittaa ylös jo kotona, netti ei välttämättä toimi!
- Tallinnassa ajetaan sitten niin perkeleesti! Valot kun vaihtuu vihreäksi, niin sitten mennään! Kartturi tippui kyydistä alta aikayksikön, mutta onneksi löysimme perille.
- Jalankulkijat ovat Tallinnassa pyhiä. Suojateillä jossa ei ole valoja saa olla tarkkana, koska porukka tulee oikeasti eteen! Sama pätee myös toisinpäin, kävelijät eivät juokse yli punaisilla.
- Tarkista lavasi rauhassa, meidän lava oli pakattu niin hienosti, että kaikista laatikoista näkyi joku kylki ja ne oli helppo laskea. Meiltä myös puuttui mansikkalikööriä, mutta sitä oli tullut aamun kuormassa, joten saimme täyden määrän mukaamme.
- Mikäli lava nostetaan suoraan kyytiin, niin katso että siinä on hyvin kelmua. Ei ole kiva keräillä tölkkejä pitkin pihoja.
Sellaisia vinkkejä, toivottavasti oli hyötyä jollekin.
Teen vielä postauksen siitä mitä ostettiin ja kuinka paljon sitä juomaa loppujen lopuksi häissä meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano nyt sinäkin jotain.