M♥J: Vihkiminen

Postauksen kuvat © Mika Peltomaa Photography, ei saa kopioida.

 

Sitten olikin tosi kysessä ja monen mielestä se häiden jännittävin osuus.
No ei vieläkään jännittänyt. En kompastunut helmoihini alttarille kävellessä, ei mitään paniikkia siis!

Meillä oli aivan ihana pappi! Hänet olisin toivonut vihkipapiksi, jos olisin saanut toivoa, mutta onneksi kävi näin hyvin!
(Tai varmaan olisi saanut toivoa, jos seurakunnan ehdotus olisi ollut ei-niin-sopiva.)

En muista sanasta sanaan toimitusta, mutta muistan mistä hän puhui. Pappi oli käyttänyt meidän (minun) kertomaa pohjaa meistä ja mainitsi puheessaan mm. työhistoriamme, raksahommat ja hevoset. Jani kyllä käytti minusta sanaa itsepäinen, kun papin kanssa juttelimme, mutta sitä pappi ei puheessa maininnut. No, en olisi siitä loukkaantunut ja kyllä sen varmaan kaikki muutenkin tiesivät. :D

Meillä oli raamatunkohtana "rakkaus on lempeä...", se on perinteinen, eikä loppujen lopuksi niin "jumalallinen", vaikka ymmärrän kyllä vertauksen.

Tahdotko sinä-kohdassa meillä oli "uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä".
Siitäkin on nimittäin kaksi vaihtoehtoa! Kauheita päätöksiä piti tehdä! Mutta olimme näistä molemmat yksimielisiä.
Ja kyllä molemmat ihan kakistelematta "Tahdon" sanoivat. :)

Onneksi meillä oli sellainen turhake, kuin sormustyyny. Pappi nimittäin sanoi, että hän ei mielellään ota sormusta käteen, koska voi pudottaa sen ja sitten sitä etsitään porukalla jostain alttarirakenteista.
(Miettikää meitä konttaamassa kesken toimituksen sormuksen perässä...)
Äitihän ompeli meille tuon tyynyn kaitaliinakankaasta ja silkkinauhaa jäi yli, kun tuunasin sukkanauhaa, että edulliseksi tuli!

Sormus siunattiin tyynyssä ja Jani irroitti sen. Sormuksen saaminen sormeen olisikin sitten prosessi!
Sehän oli ollut minulla koko päivän, mutta alttarilla käteni olivat niin hikiset, että sormus ei meinannut mennä sormeen sitten millään! Survoin sen sitten itse loppuun. :)

Virtenä meillä oli Suvivirsi, toisilla sanoilla. Siitä on sellainen vihkimiseen sopiva versio, jota en ollut milloinkaan kuullut, virsi 822 kumminkin. Sitä siinä sitten veisattiin porukalla. :)

Saimme perinteisesti vihkiraamatun ja sitten meidät saatettiin matkaan.