Rinkulaa mä metsästän.

Ai kauhia, kun blogi nyt on päässyt ihan vallan jäämään unohduksiin...

Viikolla ei oikein ehdi, kun töiden jälkeen olen käynyt salilla/hoitanut hevosia ja kerran viikossa on flamenco. Viikonloput menee luonnollisesti harrastuksissa / töissä, oli taas pakko aloittaa viikonlopputyöt, että saa rahaa säästöön = kalliit häät tiedossa. :)

Edellisviikonloppuna kävimme Tampereen häämessuilla.
No oli aika pliisut.

Helvetisti ihmisiä, joka paikassa pinkkiä, hörhelöä ja kalliita juttuja.
En tiennyt, että mun pitäisi mennä hampaiden valkaisuun, ennen kuin menen naimisiin...?

Vieläkin harmittaa, kun en huomannut tiedustella minulle jonkun rasvaimu-esitteen käteen iskeneeltä rimpulalta, että näytänkö hänen mielestään lihavalta? Selasin tosiaan vasta kotona esitteitä, joita joka puolelta tyrkättiin.

Mutta sain jotain ajateltavaakin. Nimittäin sormus, vihkisormukseni.
En oikeastaan ole aikaisemmin edes ajatellut asiaa, en oikeastaan edes tiedä, että millaisen sormuksen haluaisin.
Ei ainakaan kultaa, eikä mitään kiviriviä, ehkä yksi kivi, jos sitäkään.

Meidän kihlat on mustat, molemmilla on samanlainen sileä sormus. Tai ei se ihan sileä ole, reunassa on pieni koristekuvio. Oheinen kuva on hyvin paljon sormessani olevan näköinen.

rebelcollection.fi

Sormus on tungstenia. Joo, tosi tyttömäistä, tiedän.
Mutta eräs työkaverini kommentoi sormuksen nähtyään, että; "Se on ihan sun näköinen, jos sulla olis ollut kultainen, jossa timantteja, olisin kysynyt, että ootko nyt ihan tosissas."
Tungsten on maailman kovin alkuaine ja sormuksen pitäisi olla naarmuuntumaton, eikä se koskaan menetä kiiltoaan. "Se on sitten ihan niin kuin teidän kahden rakkaus." Sanoi eräs ystäväni.

Teen ruumiillista työtä ja harrastukseni ovat sitä luokkaa, ettei siellä silkkihansikkaat kädessä paljon hipsutella, joten materiaali on loistava valinta! Sormus nyt on ollut sormessa vasta 3kk, mutta ei siinä kyllä näy ainuttakaan käytön merkkiä. Voin siis lämpimästi suositella materiaalia kaikille oikeita töitä tekeville ihmisille. Kaiverrus näkyy vähän himmeästi, mutta kyllä se kaiverrettua saatiin. :)

Mutta se vihkisormus.
Kaikilla Kultajousen ym. ketjujen pisteillä oli sellainen parvi naisihmisiä hipelöimässä jotain kultarinkuloita, ettei ollut toivoakaan nähdä edes vilausta tarjonnasta. Pysähdyin katselemaan osastolle, jossa ei näkynyt ainuttakaan hysteeristä morsmaikkua, vitriinin sormuksia. Bongasin tietysti jonkun, jossa oli musta kivi. Sormukset olivat titaania, niissä oli kaiverruksia, kiviä ja ne olivat oikeasti tosi kauniita. Ystävällinen mies tuli juttelemaan kanssani ja mieteimme hetken, että millainen sormus sopisi kihlani kaveriksi. 
Mielessäni alkoi itämään ajatus kapeasta, titaanisesta/valkokultaisesta sormuksesta, jossa olisi ehkä se yksi (musta/sininen) kivi.

Osasto oli Harri Nukarisen / Aito Helsingin osasto.

Kotona menin sitten katsomaan millaisia sormuksia heidän sivuillaan oli ja voi elämä sentään. Tuolta minä haluan sormukseni! Nukarisen lisäksi Aito Helsingissä työskentelee myös kolme muuta muotoilijaa ja kaikilla on todella hyvä maku korujen suhteen. Erityisesti ihastuin Heidin pääkallosormuksiin/koruihin, vaikka niillä nyt juuri ei ole mitään tekemistä vihkisormukseni kanssa... Ehkä.

Ohessa muutama sormus, jotka jäivät mielenpohjalle kummittelemaan.

Kaunis sininen kivi, sormus tosin on liian leveä ja siinä on liikaa kiviä, mutta kaunishan se on.

 Mustia kiviä, ei ehkä noin paljon, mutta tässä sormuksen leveys on hyvä.

Tämä herätti mielenkiinnon, eikä mies = maksaja, tyrmännyt ajatusta ainakaan heti (ei tiedä hintaa). Kihlani menisi tuonne sisään. Omaan sormukseeni tulisi kuitenkin vain tuo iso kivi, ei miljoonaa pientä.

Sivuilla on oikeasti joka suunnittelijalla ihan mielettömän hienoja sormuksia ja muitakin koruja, harkitsen vakavasti, että sormeeni teetettäisiin juuri sellainen sormus, joka olisi kantajansa näköinen.

Onko kukaan käyttänyt kyseisen firman palveluja, kokemuksia?
Onko ketään muuta, joka ei ihan sitä perinteistä kultaista sormusta miljoonalla kivellä halua?