Häämessujen antia.

Koska ulkona on niin valtavan ihanan helmikuinen päivä, eli vesisadetta ja kuraa, niin on hyvä tekosyy istua vähän päivittämään blogia. :)

Ensiksi haluaisin kiittää Suomen jääkiekkomaajoukkuetta eilisestä upeasta pelistä ja olympiapronssista. KIITOS!

Takaisin aiheeseen. 

Viimeksi sivusin vähän Tampereen häämessuja. Otin sieltä muutaman kuvankin ja nyt sain ne ladattua koneelle! Wau, ei mennyt, kuin kaksi viikkoa.

Hääkakkuihin palaan myöhemmin, mutta yhden hienon hääkakun bongasin sen kaiken pastellin ja supervalkoisen keskeltä.

Siellä se kurkisteli, suloinen pääkallokakku. Saisiko mustilla ruusuilla ja isompana kiitos?

Hääpukuja oli myös valtavasti esillä, mutta ei montakaan sellaista, jonka voisin kuvitella laittavani päälleni. 
Huomasin, että makuni eroaa myös todella paljon tulevan kälyni mausta, hän kun katseli pukuja, joissa oli hihat ja paljon pitsiä. Minä taas etsin flamenco-helmaa ja olkaimia ei tarvitse olla.

Nämä kaksi, täysin erillaista pukua, olivat esillä heti aulassa ja niistä sitten otin kuvat, joku niissä molemmissa viehätti.

Helma on jotenkin kiva ja varsinkin tuo takaosan laahus. Mutta tuo merenneito-malli... En tiedä onko se minun tai oikeastaan kroppani mallin juttu. Lantioni ympärysmitta kun ei häviä senttiäkään J.Lo:lle, joten ei välttämättä se mairittelevin malli. Yläosan pienet pitsihihat ovat oikeastaan aika kivat. Puvun taakse en tietenkään vaivautunut menemään, että olisin selkäosan nähnyt.

Tässä mustassa on jotain kivaa, ehkä tuo 20-luvun henki. Voisin jättää hiukset lyhyeksi ja laittaa vaan tuollaisen pannan päähän ja mustat helmet kaulaan. Ehdotin jo sulhaselleni, että otamme häiden teemaksi gangsteri-häät, mutta idea ei saanut kovin suurta kannatusta. Höh.

Ehkä näistä kumpikaan ei loppujen lopuksi ole malliltaan minua varten, kun tarvitsisi päästä tanssimaan. Kyllä se A-linjainen taitaa olla se minun mallini kuitenkin. No, onneksi ei vielä tarvitse päättää.

Kävin pari viikkoa sitten myös pitkästä aikaa kampaajalla. Minulla on ollut yli puolet elämästäni lyhyet hiukset ja muutamana viime kesänä olen suosinut tuota "ajetaan sivut kaljuksi"-mallia. On kuulkaa todella viileä ja shampoota kuluu vähän. Nyt elokuusta asti reuhkani on ollut villi ja vapaa, suunnittelin, että kasvatan oman värin näkyviin. Se oma väri vaan on näin talvella niin tumma, joten kevennettiin vähän raidoilla. Lisäksi toinen sivu leikattiin jo lyhyeksi, mutta ei ajettu vielä kaljuksi. Nyt toivon, että tuo toinen puoli kasvaisi nopeasti sen verran pitkäksi, että saisin sen letille, ei olisi koko ajan tiellä. Tiedän kyllä, että joudumme hakemaan kampaukseen pituutta lisäkkeillä, mutta ei se haittaa, pääasia, että kampauksesta tulee hieno.
Palaan tähän hiusasiaan joskus myöhemmin, mikäli löydän internetin syövereistä yhtäkään kuvaa, edes sinne päin. Epäilen vahvasti, ettei ainakaan yhdelläkään morsmaikulla ole ollut sellaista kampausta, kuin minä tärkeänä päivänäni haluan...

Taidan valmistella teille vähän hääkakkupostausta ja jos sitten vaikka kaivautui ulos, kun siellä ei edes sada räntää juuri nyt!