Semihyvä boogie

Vaikka morsiamen pää on ollut jäässä pitkälti kolmatta kuukautta, niin ihan vähän on jotain saatu aikaan.

Meillä päin kaikki on suurempaa.

Muutama viikko sitten uhmasimme äidin kanssa säätä ja istutimme meidän hääkukat.
Nyt sormet kyynerpäitä myöten ristiin, että a) ne nousevat edes pintaan b) kukkivat komeasti elokuun puolivälissä.

Kuusi riviä tuli.

Ollaan myös miehen kanssa vähän askarreltu.
Minä olen suorittanut erinäistä maalaamista + tehnyt kukkia.
Mies puolestaan teki koekukka-asetelman, Kaasozilla sanoi, että miehen tekemä on parempi, kuin minun.
Tiedän siis kuka tekee kaikki asetelmat! Hah!

Lähiaikoina pitäisi kokoontua kaasojen ja bestmanin kanssa ja suunnitella vähän hääpäivän aikataulua. Tiedän sitten mennä varaamaan lopullisen meikki- ja kampausajan.

Macaronseja pitäisi koittaa vielä väsätä, joskin dieetti estää niitä maistamasta, vaikka tuskin sitä yhteen kuolee.

Tarttis varmaan hoitaa esteiden tutkinta (meinasin kirjoittaa esitutkinta) ja kysellä, että voiko papin ja kanttorin jo varata. Myös avioehtopaperit voisi tehdä valmiiksi, pitäisi varmaan soitella pankkiin ja varata aika.

Pitopalvelun mielestä nämä on vain mun häät...

Paikallislehdessä oli muuten juttua kesähäistä. Huittisten kirkossa vihitään ensi kesänä meidän lisäksi 19 paria. Se on aika vähän, mutta ei tämä kyläkään iso ole. :)

Sillisalaattipostauksen jatkoksi vielä kuva hääostoksista kirpparilta; rintakoru kimppuun ja huivi kaitaliinaksi meidän pöytään. Yhteishinta järkyttävät 1,70€.

Otetaas vielä loppukevennykseksi biisi, joka on soinut päässäni koko viikon.
Outo, tiedän. Kiitos ja anteeksi.

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!