Minun sukuni on kovaa porukkaa tanssimaan. (Sekä laulamaan karaokea ja vetämään viinaa, mutta kuitenkin...) Kahdeksaakymmentä ikävuotta hätyyttelevä tätini tanssii ranskalaisissa koroissa kaikki suohon ja setäni vetää kalju kiiltäen sellaisella vauhdilla, että nuorempaa hengästyttää pelkkä katsominen.
Omat vanhempani ovat käyneet suhteensa alkumetreiltä tanssimassa yhdessä. Isäni on hakenut oppinsa oikein edesmenneen Åke Blomqvistin tanssikurssilta. Vanhempani kävivät todella paljon kesäisin tanssimassa, kun olin nuorempi ja minä sanoin aina, että "minä en ainakaan ikinä opettele tanssimaan, se on ihan tyhmää." Yeah, right...
Jossain vaiheessa tanssikärpänen puraisi ja kaveri opetti minulle foxia. Sitten homma lähti lapasesta ja tanssikursseille opettelemaan perustanssit, olen mennyt valssia, tangoa, polkkaa, fuskua jne. Sitten innostuin lattareista ja kävin melkein viisi vuotta Latinos-tunneilla. Latinos on yksintanssia ja vähän niin kuin tanssillinen jumppatunti, mutta meillä oli entinen kilpatanssija opettajana ja hän opetti meille myös tarkkaan tekniikkaa. Eli osaan ainakin perusaskeleen sambasta, rumbasta, chachasta, salsasta, merenguesta, jivesta, paso dobleakin on tullut tanssittua. Valitettavasti tunnit loppuivat, kun opettaja lopetti, eikä uutta opettajaa saatu.
Myöhemmin kävin vuoden verran vatsatanssissa ja nyt tanssin toista vuotta flamencoa.
Mies sitten taas ei ole tanssinut ikinä askeltakaan. Mutta lähti tunnille, eikä tarvinnut edes uhkailla!
Menimme ensin opettelaan foxia. Helppo perustanssi, jolla voi vetää läpi myös pari muuta tanssia, kuten chachan.
Ensimmäisen tunnin jälkeen mies oli ihan maansa myynyt.
"Mulla on kaksi vasenta jalkaa."
"En osaa."
Ilmoitin, ettei ensimmäisen tunnin jälkeen tarvitsekkaan täydellisesti osata ja ettei meidän tarvi mennä enää, jos et tykkää.
"En mä sanonut etten tykkää, en vaan osaa."
Tunnilla vaihdettiin paria ja hyvä niin, itse en olisi niiden kaikkien ukkojen kanssa välittänyt mennä, mutta miehelle teki hyvää tanssia myös muutaman oikeasti osaavan naisen kanssa. Viimeisen tanssin aikana oli jo tanssiotekkin ihan erillainen. Oli vain niin suloista, kun toinen oikein keskittyi viemään.
Voin kyllä myös myöntää, ettei mies olisi noin hyvin edistynyt, jos olisi tanssinut minun kanssani koko ajan. Minä kun rupesin nalkuttamaan samantien, kun ei tehty niin kuin olin ajatellut ja lisäksi minun on todella vaikea antaa miehen viedä. Yksikin setä käski minun rauhoittua ja sanoi, että kyllä hän vie. Ja minun sisäinen feministini huutaa, että minähän en ole ennenkään miesten tahtoon alistunut!
Kotona itse asiassa keskustelimme miehen kanssa ja hän sitten kysyi, että miksi vielä nykyaikana täytyy miehen viedä. Sanoin sen olevan ikivanha sääntö jostain kivikaudelta. Niin, mutta kun kaikki muukin on muuttunut ja tasa-arvoa rummutetaan joka paikassa, niin miksei sitten tanssissa?
Hyvä pointti mieheltä, mutta mahtaisi olla huvittavan näköistä, kun molemmat yrittäisi viedä... Vai olisiko se sitten niin, että naistentansseissa nainen saisi myös viedä? Sisäinen feministini ei keksinyt ratkaisua tähän tasa-arvoa kaipaavaan pulmaan.
No, joka tapauksessa mies on nyt nuijittu tossun alle ja ehkä pientä mielenkiintoa asian suhteen on ihan oikeasti havaittavissa. Vai miksi mahtoi ottaa kaupassa vaihtoaskelia ostoskärryjä työntäessään?
Ensi torstaina luvassa tangoa. Sitä ei ole tullut koskaan itsekkään tanssittua, vaikka kurssin olen siitäkin käynyt, joten jotain uutta minullekkin.
Siltikään en vielä tiedä vastausta häävalssi vai -tanssi kysymykseen, mutta ehkä saan miehen vielä taivuteltua siihen chacha:n...?
Täytyy kiitää, Satuhäät alkaa kohta!
Kuvat pixabay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano nyt sinäkin jotain.