sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

"Lifting her skirt howling loud like a wolf.."

Kuten edellisessä postauksessa uhkailin, niin Golf:n nokka kääntyi perjantaina kohti Lempäälää ja Ideaparkkia ja ryntäsin äitini kanssa pukua katsomaan.

Osasto oli vasta järjestelyvaiheessa Ideaparkin keskusaukiolla, kun paukkasimme puoli kuuden aikaan paikalle. Yksi morsian oli pukua sovittamassa, muuten ei hysteerisiä morsmaikkuja näkynyt. Osa puvuista oli vielä pukupusseissa lattialla ja lisää tuli koko ajan, kaikkia pukuja ei vielä oltu edes tuotu.

Kysyin tapahtuman järjestäjältä pukua ja hän sanoi, ettei se ole vielä tullut, tokihan sellaisen muistaisi, olihan puku kuitenkin vähän erikoisempi. Kävimme sitten muutamassa kaupassa, sekä syömässä ja palasimme sitten takaisin.

Ei ollut tullut vieläkään. 
Ystävällinen myyjä soitti naiselle, jonka piti puku tuoda ja ikäviä uutisiahan siellä oli, myyjä ei ollutkaan tulossa ja oli unohtanut ilmoittaa, ettei tuokkaan pukujaan myyntiin (hänellä olisi siis ollut kaksi pukua myynnissä + asusteita).
No todella kiva! Harmitti omasta ja järjestäjän puolesta, kiva, kun joku tekee tuollaisia ohareita. Ymmärtäisin, jos myyjä olisi kauempaa, mutta hän oli Tampereelta...

Katselin siinä sitten muitakin pukuja ja kysyin sitä pukua, jossa oli kaulukset. Sitäkään ei oltu vielä tuotu, kyseessä oli liikkeen poistopuku ja sieltä tulisi loput puvut vasta lauantai-aamuna. Höh.

Paikalle oli tullut lisää naisia laittamaan pukuja esille ja kaikki olivat todella mukavia ja sanoivat, että jos haluan sovittaa jotain, niin sanon vaan, tai jos on joku tietty malli mielessä, niin he voivat yrittää etsiä sellaisen.

Kokeilin sitten myyjän suosituksesta yhtä sifonkipukua, jossa oli leveät olkaimet ja sydämmen muotoinen etuosa. Todella kaunis ja hyvin laskeutuva puku, mutta kokoa 36 ja minun otti kylkiluut sen verran kiinni, ettei puku mahtunut kiinni asti. Lisäksi ei päässyt lantiolta laskeutumaan niin hyvin, kuin olisi tarvinnut. 

Sitten myyjä kysyi, että pidänkö mustasta. (Kysytkin vielä.) Vastasin pitäväni ja myyjä toi puvun, jossa oli sitä mustaa. Olin pukua katsellut, mutta se ei henkarilla kyllä näyttänyt miltään.
Myyjä käski sovittaa. Ajattelin, ettei se mitään maksa ja kun todella ystävällinen, vanhempi naismyyjä sanoi tulevansa pukemaan sen minulle, niin suostuin.

Puku oli ylhäältä vähän iso ja siihen viriteltiin pari nuppineulaa. Sitten mentiin katsomaan peilistä. Olin aivan häkeltynyt, puku näytti ihan helvetin hyvältä päälläni ja minä näytin ihan helvetin hyvältä siinä puvussa!

Olin edelleen häkeltynyt, voiko tässä nyt käydä näin?
Puvussa on takana vetoketju ja siinä on pieni laahus. Minulle puettiin vielä vannehame (myöhemmin huomasin, että toisen kerroksen ruokapaikasta oli ihan kiva näkyvyys siihen peilien eteen...hehheh). Vannehameen kanssa oli huomattavasti helpompi kävellä, myyjä kertoi, että heiltä voi vuokrata alushameita ja niin todennäköisesti tulen myös tekemään, jos en sitten osta omaa jostain todella halvalla. Vuokraushinnat on kumminkin 20€ ylöspäin, riippuu hameen koosta.

Ei siinä sitten muu auttanut. Puku lähti mukaani. Kysyin myyjältä, että onko ihan normaalia löytää puku ekalla sovituskerralla. Kuulemma 60% morsiammista löytää pukunsa ensimmäisellä kerralla. Eli olen siis jossain määrin normaali, jee! Eilen keskustelin asiasta erään viime kesän morsiammen kanssa ja hän sanoi, että ensimmäinen puku, jonka hän sovitti oli juuri se, vaikka hän ensin ajatteli, että ei tuo ole sellainen kuin hän haluaa. Niin ne ammattitaitoiset myyjät vain tietävät.

Tässä hän on, tai siis osa hänestä, en julkaise pukuni kuvaa ennen häitä. Puku on vanhemmillani, en voi ottaa riskiä, että sulhanen vilkuilee pukupussiin. Enkä halua että vieraat tietävät millainen puku on, jos heistä tänne nyt joku sattuu eksymään.


Puku maksoi 420€, sen ovh oli noin 960€. Puku on käyttämätön, mallistosta poistuva puku. Lisäksi ostin pukupussin, joka maksoi 20€, uusiin pukuihin, kun ei pukupussia saanut mukana. Puvun päällikangas on jo valmiiksi rypistettyä organzaa, joten sen kanssa voi huoletta istua, ei voi mennä ryppyyn. Puku näyttää olevan Lavem by Muotitalo Tyynelä-mallistoa ja Tyynelän myyjiä nämä superystävälliset myyjätkin olivat, kiitos heille vielä kerran aivan loistavasta palvelusta!

Lavem by Muotitalo Tyynelän nettisivuille pääset tästä. Heillä on myymälät Tampereella, Helsingissä ja Seinäjoella, tervemenoa palveltavaksi, voin suositella! Heiltä löytyy myös sulhasen pukuja, myös vuokrapukuja, luulen, että meidän isännän pukua mennään katsomaan tuolta.

Tyynelässä on myös puvun muokkaus palvelu, mutta sitten ensi vuonna, kun ruvetaan katsomaan, että kuinka paljon minun pukuani täytyy muokata, niin joko menen sinne tai sitten äiti pienentää sitä. Katsotaan nyt, ajatus olisi kuitenkin, että muutaman kilon häihin tiputan, vaikka näyttihän se nyt jo helvetin hyvältä. *virn*

Eli minä kyllä suosittelen lämpimästi Jotain Käytettyä-tapahtumaa; todella ystävällinen ja asiantunteva palvelu, kauniita pukuja, ihan joka makuun. Ideaparkin tapahtuma oli tämän kevään viimeinen, mutta viimeistään ensi keväänä taas varmasti on häämessujen jms. yhteydessä uusia tapahtumia, kannattaa mennä, jos puku on hankkimatta!

7 kommenttia:

  1. Wau! Onnea puvun löytymisestä! Sehän kävi äkkiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kävi, olen vieläkin ihan häkeltynyt. :)
      Toivottavasti sinäkin löydät omasi, harmi kun Oulussa ei ole Tyynelää, oli todella mukavia myyjiä!

      Poista
    2. Kiitos, enköhän minäki omani löydä :) Jos Oulusta ei löydy pukua, niin taidan ajaa hurauttaa kaasoni luo Seinäjoelle. Sieltä näköjään tuo Tyyneläkin löytyy :)

      Poista
  2. Onnea Sen oikean puvun löytymisestä!
    Minäkin löysin oman pukuni Jotain käytettyä -tapahtumasta, ja oli muuten eka puku mitä sovitin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      On kyllä äärimmäisen hyvä tapahtuma, ihanaa, kun joku viitsii tuollaisia järjestää. :)

      Poista
  3. Voi että! Törmäsin blogiisi vasta nyt, mutta heti olin itsekin ihan fiiliksissä, kun luin sun löytäneen täydellisen puvun! :) Onnea onnea onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. :)
      Kävin minäkin selailemassa blogiasi, joitakin samankaltaisuuksia löysin, mm. koristeissa säästäminen ja luonnonantimien käyttäminen.
      Täytyykin pääsiäisenä linnoittautua koneen viereen ja lukea läpi parikin hyvää blogia.

      Poista

Sano nyt sinäkin jotain.