Kuvia ei ole vielä tullut ja sormet syyhyää päästä naputtelemaan tänne jotain.
Joten, otetaan käsittelyyn rouvan kimppu ja herran viehe, niistä on kuvatkin valmiina. :)
Kerroin taannoin tekeväni kimpun itse. Innostuin niin paljon korukimpuista, että halusin sellaisen itselleni. Valitettavasti mummoni eivät ole testamentanneet minulle laatikoittain rintaneuloja, joten ostelin niitä kirppareilta. Useimmista pyydettiin vain törkeitä summia, joten ostin vain halpoja.
Kimppuun tuli loppujen lopuksi 8 rintakorua, joista yksi on itseasiassa sormus. Neljä koruista on mummoni vanhoja.
Sitten tilasin Kiinasta vaahtomuoviruusuja ja päätin tehdä niistä ja rintaneuloista sen ikikimppuni.
Kimppu jäi vähän vaiheeseen, rungon tein kyllä aikaa sitten, mutta viimeistely vähän jäi. Meinasin ihan unohtaa koko kimpun, se tehtiin valmiiksi vasta häiden aattona.
Ruusuja kimppuun meni 5 valkoista ja 19 mustaa.
Jani teki koruihin varret rautalangasta ja minä päällystin ne kukkateipillä. Sitten sommittelin kimpun ja varret vedettiin nippuun kukkateipillä. Äiti ompeli pussin varsien suojaksi, alle laitettiin vanua, että kimppua olisi mukavampi kantaa, varret kun tuntuivat käteen vähän kulmikkailta pelkän kankaan läpi. Hääpäivän aattona, yöllä joskus yhdentoista aikaan, kieputin vielä satiininauhaa varteen ja kiinnitin pääkallonapin. Napithan tilasin jo tammikuussa jenkeistä ja omani piti alunperin tulla pukuuni laahusta kannattelemaan, mutta piiloonhan moinen ihanuus olisi jäänyt, joten se päätyi sitten kimppuani koristamaan.
Sulhasen vieheen tein sentään vähän aikaisemmin. Se on tehty samalla tavalla, kuin appien ja bestmanin vieheet, mutta Janilla oli vain erivärinen kukka ja samanlainen pääkallonappi, kuin minulla. Koska kimpussa pitäisi kai olla samanlainen kukka, kuin vieheessä. Mutta koska silkkipaperikukat menivät lyttyyn vaahtomuoviruusujen joukossa, niin päädyin sitten tähän nappiin.
Ihmiset kehuivat kimppua, sopi kuulemma hienosti pukuun (saattoi olla etukäteen suunniteltu juttu...).
Arvasin, että unohdan kimpun jossain vaiheessa ja niihän se unohtui hääpaikalle, kun lähdimme iltakuvauksiin... No eipä tuo ollut vaarallista, virallisissa kuvissa se kumminkin on. :)
Omasta mielestäni kimppu oli varsin onnistunut ja viehe myös ja ne täydensivät hienosti toisiaan. :)
Tuolla ne nyt möllöttelee lasivitriinissä muistona siitä täydellisestä päivästä. ♥
Mitä mieltä? Ampuiko yli? Voiko pääkalloja olla koskaan liikaa?
No no vai Hell Yeah!?
Siis, mahtavuutta! Jos vaan mahdollista, niin omaan pukuun sitten tulevaisuudessa vaihdatan sen nostonapin.. Ehkä pääkalloon, ehkä johonkin muuhun. Ihana idea, kiva kun jaoit meille muillekkin :)
VastaaPoistaIdea on kyllä hyvä, toteutus ei olisi omalla kohdallani loppujen lopuksi onnistunut, koska nostonappi tuli sitten helman alle, jonne laahus taitettiin piiloon. Oli nätimpi niin ja pukuni kirjailu jäi näkymään paremmin. :)
PoistaEnkä tiedä kuinka moni olisi loppujen lopuksi edes huomannut nappia takaa, olisi ehkä pitänyt kirjailla siihen päälle "Katos tätä!", niin sitten se olisi ehkä osunut vieraiden silmään. ;D
Kiva, etten ollut ainoa kesän morsian joka unohti välillä kimppunsa ;D Täytyy kyllä nostaa hattua! Itse en olisi jaksanut askarrella kimppua enkä virheitä. Niistä jää ihanat muistot teille!
VastaaPoistaNo se vaan jäi! ;D Muistin sen sentään laittaa meidän hääpöytään maljakkoon, enkä unohtanut esim. autoon. :)
PoistaOnhan tuo ikikimppu mukavampi muisto, kuin esim. taulu. Ja sitä voi käyttää esim. juhlissa pöytäkoristeena. :)